Olen aikaisemminkin täällä blogissani tunnustanut, että vaikka en ole mikään sarjakuvien suurkuluttaja tai
asiantuntija, luen mielelläni Pertti
Jarlan Fingerpori-sarjan strippejä. Meille tulee kaksi sanomalehteä, joissa
molemmissa julkaistaan Fingerporia kuudesti viikossa. Stripit ovat siis jo
ainakin kahdesti luettuja, kun ne saa ostaa kovakantisina ja värillisinä
albumeina. Nämäkin olen itselleni koonnut kaappiin.
Uusiotavaraa ja kierrätystä
on myös Fingerpori – kuntauudistus
-albumi, jonka ostin viime viikolla poiketessani taidenäyttelyssä käydessäni
Ateneumin kaupasta. Ateneumin kirjakauppa on poikkeamisen arvoinen. Tarjolla on
hyvän taidekirjavalikoiman ohella hieman valtavirrasta poikkeavaa
kaunokirjallisuutta ja ihan hyvätasoinen sarjakuvavalikoima. Jos tuntisin
lajityyppiä paremmin, olisin kenties tehnyt muitakin hankintoja, mutta nyt aika
ei riittänyt syvällisempään tarjonnan tutkailuun.
Kuntauudistus-kirja on formaatiltaan perinteistä suurikokoista sarjakuva-albumia
kätevämpi. Stripit on painettu sivuille vertikaalisesti, eli ne luetaan
ylhäältä alaspäin. Tämä toimii mainiosti kolmikuvaisilla ja melko hyvin
kaksikuvaisilla stripeillä, mutta jos alkuperäinen piirros on ollut yhden kuvan
strippi, joka on kolmen kuvan levyinen, se on pitänyt painaa sivulle
poikittain. Näitä poikittaisia kuvia on kirjassa vain muutama. Muuten kirjaa on
miellyttävämpi käyttää kuin esimerkiksi Kamppailuni-albumia,
joka on muodoltaan pitkulainen. Stripit on siihen painettu alkuperäisten tapaan
horisontaalisesti, mutta vain yksi sivua kohden, kuten tässä Kuntauudistuksessakin. Pieni koko on
mukava, mutta hintaa olisi saanut varmasti alas, jos olisi tyydytty pehmeisiin
kansiin. Nyt Kuntauudistuksessa on
kovat kannet.
Kirjan stripit on löyhästi
ryhmitelty aihepiireittäin, ja jokaisen aiheen alkuun on kirjoitettu
parin-kolmen sivun mittainen johdantoteksti. Nämä jaarittelut eivät aina toimi
kovin hyvin, ja olenkin sitä mieltä, että Jarlan huumori puree parhaiten
lyhyenä ja ytimekkäänä strippinä. Stripit nimittäin jaksavat hihityttää vielä
kolmanteen tai viidenteenkin kertaan luettuina. Tosin en ole aivan varma,
ovatko välijaaritukset Jarlan vai albumin toimittajan Vesa Kataiston
kirjoittamia. Osa strippien vitseistä on härskejä kaksimielisyyksiä, jotka
kuluvat nopeasti, mutta joukossa on kielioivalluksia, jotka kuuluvat helmien
joukkoon. Välillä on hierottava älynystyröitäänkin, että vitsi aukenee.
Tietysti avuksi on, jos lukijan huumorintaju on jo valmiiksi hieman nyrjähtänyt
rahvaanomaisuuden suuntaan J.
Jarlan terveiset kriitikoille! |
Fingerpori – sopii yrittää!
Pertti Jarla: Fingerpori –
kuntauudistus
Arktinen banaani 2012. 192
s.
Fingerporit ovat kyllä hauskoja! :) Mieluisimpia ovat ne sanoilla leikittelyt, varsinkin jos en ensin tajua koko vitsiä - silloin se hoksaamisen ilo vielä lisää hauskuutta.
VastaaPoistaNuo esimerkit olivat molemmat minulle uusia! Mitähän muuta olen missannut hesarissa... Pitääkin katsoa näitä kirjastosta. Olen samaa mieltä Maijan kanssa, parhaita ovat stripit joita joutuu hetken aikaa tuijoittamaan kummastellen. :D
VastaaPoistaKyllähän Fingerporit on törkeitäkin mutta sanaleikkivitsit kantaa. Niistähän on tehty gradukin, joka julkaistiin kirjanakin.
VastaaPoista