Haaveissa lukuaikaa

Viikon syysloma tulee TODELLA tarpeeseen, sillä liikaa itselleen kaikenlaisia töitä haalineella kirjabloggaajalla on takki melkoisen tyhjä sen lisäksi, että koti on melkoisen heikosti siivottu, piha haravoimatta ja vaatteita talvea varten hankkimatta vain muutamia puutteita mainitakseni.

Kirja- ja lukemisrintamallakin on pitänyt mukavasti viime aikoina kiirettä. Lehtiarvioita on oikein erikseen pyydetty, ja parhaillaankin on yksi juttu pienestä runokirjasta työn alla. Blogissa esiteltäväksi haalittuja on pinoittain pöydillä ja muilla tasoilla. Pitäisi varmaan palkata kohta joku lukemaan niitä puolestani, sillä aika ei vain yksinkertaisesti tunnu riittävän.

Nyt kuitenkin on edessä kokonainen viikko ihan ilman työpaikan murheita. Ihanaa! Aion paitsi laittaa huushollin ojennukseen ja tehdä rästiin jääneitä kotitöitä myös lukea ja kirjoittaa kyllikseni.

Kesken on siis Asko Lehtosen pikkuinen runokokoelma Puhukaa oikeilla nimillä, josta pitäisi kiiruusti väsätä juttu lehteen. Samaten lehteä varten on luennassa Juha Itkosen Hetken hohtava valo. Olen edennyt melko hitaasti, sillä aina jokin muu kirja tuntuu kiilaavan eteen. Aion nyt kuitenkin käydä tosissani tämän kimppuun. Kolmannes on jo luettunakin. Vaikuttaa oikein mainiolta. Lähihistoriaan sijoittuva pitkäkaarinen tarina kiehtoo aina, ja Itkonen kertoo miellyttävästi ihmissuhteiden vaikeudesta.

Kesken on myös kirjastosta varaamani erikoinen dekkariuutuus Pimeää kohti. Luin tästä yhdysvaltalaisen Elizabeth Handin hiljattain suomennetusta kirjasta sanomalehdestä (muistaakseni Hesarista) ja kiinnostuin. Olen nyt ohuehkon dekkarin puolivälissä ja tykkään, vaikka harvinaisen synkästä tarinasta on kyse. Tapahtumista osa sijoittuu Suomeen Helsinkiin ja lisäksi talousahdingossa rypevään Islantiin: ”Bussimatka Reykjavíkiin oli kuin kiertoajelu Mordorissa.” Palaan tähän täällä blogissa, kunhan saan loppuun, eli pikapuolin.

Kirjastossa pitääkin koettaa käydä myös ensi viikolla. Kaupungin säästökuuri tukistaa lähikirjastoja ankarasti, ja pikkuinen mutta sitäkin rakkaampi kirjastomme on yhä enemmän suljettuna. Kirjastonhoitaja antoi minulle viimeksi käydessäni lapun, josta näkee loppuvuoden aukioloajat. Joulukuussa kirjastomme on auki seitsemänä päivänä L! Lisäksi pelkona on, että lukuja tulkittaessa ei supistuneita aukioloaikoja huomioida vaan leikataan lisää ensi vuodesta laskeneitten kävijä- ja lainauslukujen perusteella.

Palautin viime käynnillä toistakymmentä koko kesän ja syksyn lainassa olleita ja lukematta jääneitä kirjoja. Jätin vain kaksi, eli Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia ja Alaa Aswanin Chicagolaisittain. Naimapuuhat ovat siis edelleen lukematta. Juhannukseksi en ehtinyt, mutta jos jouluksi. Ehkä.

Uusiakin toki tuli lainattua, nimittäin Petri Tammisen Rikosromaani ja Taina Latvalan Välimatka. Jälkimmäistä suositteli eräs kurssikaverini taannoin Helsingissä, edellistä taas lehden kulttuuritoimittaja. Välimatkan sain myös lehdestä, joten siitä kirjoittanen aikanaan arvion sinne. Samaten kartutin lehtijuttukirjapinoani Riikka Pulkkisen Vieraan äänikirjaversiolla, Petri Karran Pakenevilla unilla ja Riku Korhosen uutuudella Nuku lähelläni. Jo aiemmin sain luettavaksi Ayad Akhtarin teoksen Appelsiininkuorten katu.

Lisäksi lukujonossa on vaikka mitä! Marko Hautalan Unikoira vaikuttaa kiinnostavalta, samoin monissa blogeissa kehuttu Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala. PEKKin uutuuksia en ole ehtinyt lukea aikoihin, mikä harmittaa myös, sillä kirjakerhosta on tullut mielenkiintoisia kirjoja, kuten Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta, samoin Pete Suhosen Hitlerin kylkiluu.

Äänikirjana on siis juuri aloitettu Pulkkisen Vieras, ja sitä ennen sain kuunneltua Roope Lipastin Rajanaapurin. Se on mainio! Kirjoitan siitä pian oman jutun. Positiivinen yllätys oli myös sienestysreissulla aloitettu Arto Paasilinnan Ulvova mylläri. Harmi, että kirjailijan julkisuuskuva on ryvettynyt ja loppupään tuotanto ollut ala-arvoista.

Kirjasyksyä piristävät tietysti myös messut. Pitkästä aikaa olen päättänyt riskeerata ja lähteä Helsinkiin. Riski on siis siinä, että haalin hillittömät määrät kirjoja. Messupäiväkseni on lähes varmasti päätetty lauantai. Aion mennä kuuntelemaan Dekkarilauantain esityksistä ainakin sen, jossa on mukana Vera Vala. Aion nykäistä Veraa hihasta, jos vain yletyn. Lisäksi on jo ainakin yhdet kahvittelutreffit opiskeluaikaisen ystävän kanssa sovittu.

Uusi aluevaltaus on myös osallistuminen kustantajan tarjoamaan kirjalliseen iltaan. Ensi viikolla tapaan blogikavereita ihan livenä Turussa! Jännittää!

Eihän tähän kaikkeen viikon loma riitä kuin pikkuisen alkuun, tiedän. Vuosi pitäisi keskittyä vain lukemiseen. Tosin sekään ei auttaisi, koska uutta luettavaa tulee koko ajan jostakin. Mutta mukavaa, että edes pienen hetken voi kuvitella kirjapinoja vajentavansa.

Mitä lukusuunnitelmia Sinulla on mahdollisen syysloman varalle? Mikä kirja on kesken, mikä päällimmäisenä luettavien pinossa? Onko joku luettavistani Sinulle erityisen mieluinen?