Michel Faber: Veripunainen, lumivalkoinen

Aamun lehden (HS 9.10.)  televisio-osiosta osui silmiin juttu tänään Yle1:llä alkavasta brittisarjasta Veripunainen, lumivalkoinen, jota kehutaan loisteliaaksi toteutukseksi. Jännittävää todellakin nähdä, miten vaikuttava mutta himolukijalta jo melkein unohduksiin vaipunut kirja on kuviksi muutettu. Luin aikoinaan kirjan tuoreeltaan ja kirjoitin siitä arvion, jonka nyt liitän tänne blogiin tuon televisiosarjan Suomen-ensi-illan kunniaksi. Dickensmäisten tarinoiden ystäville tätä tosiaankin voi suositella lämpimästi.

Michel Faberin tiiliskiviromaanin Veripunainen, lumivalkoinen mukana sukelletaan viktoriaaniseen Englantiin. 1870-luvun puoliväliin sijoittuva väkevä kolmiodraama räväyttää lukijan eteen Lontoon niin haisevat sivukadut ja slummit kuin yläluokkaisen Notting Hillin uutuuttaan kiiltävät huvilat ja vihreät puistikot. Faber piirtää ajankuvan pikkutarkasti kaikkine yksityiskohtineen. Myös suomennoksen kieli on pikantin vanhahtavaa.

Runsaan ja värikylläisen tarinan ytimessä on kolme henkilöä, joiden elämät kietoutuvat kohtalokkaasti yhteen. Hajuvesitehtailija Rackhamin hulttiopoika William suunnittelee vielä kolmikymppisenäkin kirjailijan ja kriitikon uraa, vaikka lahjoja ei todellisuudessa ole. Aatelissukuinen vaimo Agnes sairastelee, eikä yhä köyhemmäksi käyvä elämä muutenkaan tyydytä Williamia. Ajan tavan mukaan mies hakee huvia ja lohtua ryyppyjuhlista ja prostituoiduilta.

Eräällä tällaisella retkellään William kohtaa poikkeuksellisen naisen, neiti Sugarin, joka paitsi tyydyttää kaikki miehen fyysiset tarpeet, myös keskustelee älykkäästi niin kirjallisuudesta kuin liikeasioistakin. Kohtaaminen muuttaa perusteellisesti Williamin elämän. Saadakseen Sugarin kokonaan omakseen hänen on ryhdyttävä työhön. Nopeasti William saa vanhan yhtiön uuteen kukoistukseen, ja hetken kaikki näyttää valoisalta: vaimo piristyy rahan avulla ja Sugarista tulee Williamin yksityinen rakastajatar. Agnesin sairaus kuitenkin pahenee, ja Sugar alkaa tavoitella suurempaa palaa Rackhamien elämästä.

Agnes ja Sugar edustavat ajan naiskäsitysten ääripäitä. Agnes on kasvatettu ihanteellisen viattomaksi naiseksi, mikä osaltaan vie hänet tuhoon. Koruompelua ja pianonsoittoa sisältäneeseen opetukseen ei ole kuulunut sanaakaan ihmisen biologiasta, eikä äidin kuoleman jälkeen ole ketään, joka kertoisi Agnesille mitään. Niinpä tyttö luulee kuukautisvuotoa tappavaksi sairaudeksi ja raskauttaan demonien työksi. Synnytys käy yli heikkohermoisen naisen ymmärryksen, eikä Agnes koskaan tiedä tulleensa äidiksi.

Sugarin kohtalo ei ole parempi. Äiti on ilotalon emäntä, joka myy 13-vuotiaan tyttärensä omassa talossaan. Siitä lähtien Sugar joutuu ansaitsemaan elantonsa siinä kuin muutkin talon naiset. Williamin avulla Sugar kuitenkin yrittää pinnistellä kohti toisenlaista elämää.

Naisten, lasten, työntekijöiden ja köyhien elämä näyttäytyy Faberin romaanissa lohduttomana. Miehet hallitsevat maailmaa ehdoitta ja sokeina. Prostituutio tuomitaan moraalittomana, mutta kukaan ei tunnu näkevän, että riettaus ja himo eivät aja naisia tähän halveksittuun ammattiin, vaan nälkä. Williamkin uskoo loppuun asti naiivisti, että Sugar saa aitoa nautintoa heidän intiimistä kanssakäymisestään. Räikeät vääryydet saavat lukijan kiristelemään hampaitaan, varsinkin kun samanlaiset kohtalot ovat totta tänäkin päivänä.

Michel Faber: Veripunainen, lumivalkoinen (The Crimson Petal and the White). Suomentanut Hilkka Pekkanen. 857 s. WSOY 2004. 

Michel Faberin tuotannosta lisää Taikakirjaimet-blogista.