Satun luetut -blogissa
törmäsin kivaan kai brittiblogista lähteneeseen blogimeemiin Top Ten Tuesday.
Ideana on joka tiistai julkaista jokin kirjoihin ja lukemiseen liittyvä
kymppikärkilista, ihan leikkimielellä toki. Satu oli heti tarttunut ideaan ja
julkaissut kymmenen kirjan listan kirjoista, jotka kaikki ovat jo lukeneet
paitsi hän ja jotka hän haluaisi lukea. Meemi lähtikin heti tapansa mukaan
leviämään, ja Tarinauttisen hämärän hetkissä onkin jo kymmenen kirjan
lahjavinkkilista Joulupukille.
Listat ovat aina kiehtoneet
minuakin, joten ei muuta kuin omaa listaa laatimaan. Tässä olisi:
Kymmenen kirjaa, joita en tule koskaan lukemaan,
vaikka kenties pitäisi
- James
Joyce: Odysseus
Ollut
luettavien listalla apaut kolmekymmentä vuotta ja on jopa hyllyssä notkunut
pian viisitoista vuotta. Kerää pölyä. Vielä varmemmin en lue uutta suomennosta Ulysses.
- Volter
Kilpi: Alastalon salissa
Sama
juttu kuin edellisessä. Edes upea paita ei riitä motivoimaan.
- Salman
Rusdie: Saatanalliset säkeet
Todella
kuuluisa ja merkittävä kirja, josta puhutaan edelleen paljon. En tiedä silti
kirjasta oikeastaan mitään. Ei sen puoleen kauheasti kiinnostakaan.
- Leo
Tolstoi: Sota ja rauha
Anna Kareninan olen joskus nuorena lukenut, mutta tätä toista en.
Olen sen joskus hankkinutkin itselleni, joten hyvät aikomukset siis ovat
olleet. Tippaakaan ei houkuta.
- Kalle
Päätalon tuotanto
Rankkaa
ennakkoluuloa, myönnän. Isäni suuri suosikki, ja äitikin on tainnut jonkin
lukea eikä muistaakseni kovin pahana pitänyt. Muutama muukin tolkun nainen on
suositellut. Olen katsonut joitakin kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia, jotka
ovat olleet ihan kelvollisia. Mutta ei.
- Susan
Ruusunen: Pääministerin morsian
Sarjassamme
inhonväristyksiä selkäpiissä! Kiss and tell -”kirjallisuus” ylipäätään
puistatuttaa.
- Alexandra
Ripley: Scarlett
Törkeän
rahastuksen isoäiti! Margaret Mitchellin Tuuleen viemää on NIIN hieno ja sen
loppu legendaarinen, etten käsitä, miten kukaan VOI myydä oikeudet tehdä siihen
jatkoa kirjailijan kuoleman jälkeen. Haudanryöstöä ja ruumiinhäpäisyä. Vain amerikkalaiset pystyvät tähän. Paheksuvaa jupinaa…
- Tom
Clancyn tuotanto (esimerkkinä
genren alalajista)
Dekkari-
ja jännityskirjafriikkinä ehkä pitäisi, mutta ei oikein vain nappaa. Tosin
elokuvaversioista Punaisen lokakuun
metsästyksen olen katsonut moneen kertaan (Sean C., juunou…) ja Isku Kolumbiaankin oli ihan kelvollinen.
- Nora
Robertsin tuotanto (toinen
genre-esimerkki)
Hmm.
Ei vaan. Iske. Monet kaverit tykkäävät, varmaan sopivaa nollauskamaa?
- Adolf
Hiter: Taisteluni ja Karl Marx:
Pääoma
Uskokaa
pois, jälkimmäinen jopa löytyy hyllystä J!
Mitkä näistä olet lukenut?
Miten perustelisit, että minunkin kannattaisi? Vai oletko samoilla linjoilla?
Muita saman meemin innoittamia kirjoituksia: Hys, äiti lukee nyt -blogissa listattu kymmenen suosikkikirjailijaa, Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogissa lapsuuden suosikkikirjoja tai -sarjoja.
Muita saman meemin innoittamia kirjoituksia: Hys, äiti lukee nyt -blogissa listattu kymmenen suosikkikirjailijaa, Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogissa lapsuuden suosikkikirjoja tai -sarjoja.
Hahaa, minä olen lukenut Tom Clancyn Näkymättömän vihollisen joskus parikymppisenä. :)
VastaaPoistaListasi kirjat ovat kieltämättä aika pelottavia.
Yhtäkään en ole mainitsemistasi lukenut (vielä) loppuun, jmutta Odysseuksen, Sodan ja Rauhan, Alastalon salin ja Taisteluni olen kaikki aloittanut. Tom Clancyt kiinnostavat ehdottomasti ja olen alkanut kallistua sille kannalle, että myös Nora Robertsin tuotantoa voisi kokeilla. Judith Kranzista tykkäsin teini-ikäisenä valtavasti, ovat ehkä saman tyylisiä?
VastaaPoistaAjattelin, että joskus voisi tehdä listan Kesken ja kalvamaan jääneet :)
PoistaMissään tapauksessa ei kannata lukea koko Nora Robertsin tuotantoa. Se on nimittäin erittäin epätasaista ja itseään toistavaa. Mutta silti hyllyssäni on karsinnankin jälkeen jäljellä sitä yli metri... Dream-trilogia taisi olla eka joka nappasi eikä ole kymmenessä vuodessa puhki kulunut.
VastaaPoistaPäätalon lukeminen alkoi houkuttaa Kai Hirvasnoron blogikirjoitusten kautta. Ei kylläkään vielä ryhtymiseen asti.
Meillä on tavoitteena miehen kanssa lukea Alastalo joskus yhdessä ja hankkia ne paidat. Muita en sitten olekaan lukenut, tai itse asiassa tuon Punaisen lokakuun metsästyksen olen. Semmoinen perusjännäri. Scarlettiin en koskisi (koska minä ja S emme tule toimeen), mutta Rhettin minä menin lukemaan. Ei ollut kovin hyvä.
VastaaPoistaMinä olen noista lukenut "Sodan ja Rauhan". Muita en ole, enkä myöskään tule lukemaan.
VastaaPoistaSaatanalliset säkeet olen lukenut pariin kertaan ja oli viihdyttävä, ekalla kerralla kyllä tipahdin jossain vaiheessa kärryiltä että mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu mutta luin kuitenkin loppuun koska se värikäs kieli ja tyyli toimivat silti. Toisella kerralla alkoi hahmottaa sieltä ihan juontakin (ja mainittakoon taas että minä olen siis oikeasti tarinavetoinen lukija joka useimmiten jättää kesken ne "mutta siinä on niin kaunista kieltä" kirjat).
VastaaPoistaKeskiyön lapset on pitänyt lukea jo pitempään, kuten myös tuo Sota ja Rauha. Muut listan kirjat jätän suosiolla väliin...
Hee, mainiota! Sota ja Rauha on ikuisuusprojektina ja sen kyllä toivon saavani loppuun. Volter Kilpeä olen ihaillut aina. Mutta nuo muut, kiitos ei. Omalta listaltani löytyisi lisäksi Sofi Oksasen Puhdistus (varmasti hieno, mutta ei minun tyyppiäni), Ilkka Remekset ja Fifty Shades etc.Toivottavasti moni muukin innostuu laatimaan tällaisen listan!
VastaaPoistaFifty-trilogian muuten unohdinkin! Sitä EN lue.
PoistaP.S. Olen selvästi nyt missannut jotain... mikä paita???
VastaaPoistaT-paita, jossa on printti "Olen lukenut Alastalon salissa" :D
Poistahttp://www.merineule.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=22&Itemid=2
PoistaKiitos! Aika hieno.
PoistaJännä, että ihmisillä on tällaisia listoja. Itse en ole koskaan ajatellut että en absoluuttisesti haluaisi lukea jotain, mutta nyt kun ajattelee, niin kyllä kai sellaisiakin kirjoja löytyy.
VastaaPoistaHauska tuo lista sinänsä, etenkin Marxin Pääoma ja Sota ja rauha kiinnostavat.
Mä on lukenu noista Scarlettin (puolustaudun, se tapauhtui teininä, ja poistun nyt nurkkaan häpeämään ja lukemaan P. D. Jamesin Pemberleyta ;))
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut Scarlettin teininä ja juuri siksi entistä kiihkeämmin suhtaudun siihen samoin kuin Kirsi :D
VastaaPoistaListan vois täysin allekirjottaa, tosin pariin otteeseen olen meinannut jo lipsahtaa Robertsin romaaniin :D Ehkä yksi pitää lukea vain tarkistaakseen, osuuko ennakkoluulot oikeaan.
VastaaPoistaAivan! ;)
PoistaListasi on lukematta 1,2,3, 7,8, 9 ja 10, tosin selasin kerran kirjastossa Taisteluni -kirjaa.
VastaaPoistaSota ja rauhaa suositan, ja myös Pääministerin morsianta, bloggarin lukutahdilla, se on enintään tunnin teos, monella tapaa opettava teos, ja merkittävä, sillä sen pohjalla on oikeutta käyty, kirjallisesti ei mitenkään merkittävä teos vaan huono.
Tällaisia Scarlett-tyyppisiä jatko-osia todella ihmettelen, eli sitä en lue, enkä kolmosta, muista en sano mitään.
Olen lukenut yhden Päätalonkin, ja möin toisen lukuun muun tuotannon, lunastin itselleni Hyvästi IIjoki, ja suositan yhden Päätalon lukemista.
Minä olen lukenut noista teininä Scarlettiin. Kirja oli muistaakseni ihan viihdyttävä, mutta ryöstöviljelyä silti! Lukukokemus ei onneksi jättänyt kovin syviä jälkiä: minun mielessäni Scarlettin tarina jää edelleen auki Tuulen viemän viimeisille sivuille. Muiden listasi kirjojen lukemista voisin harkita (paitsi Pääministerin morsiamen)... mutta en kyllä harkitse kovin vakavasti.
VastaaPoistaSodasta ja rauhasta on muuten julkaistu myös lyhyempi ja lukijaystävällisempi, ns. ensimmäinen versio, jossa on vähemmän sotaa ja enemmän rauhaa (Tammi 2005).
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
PoistaSuositan pisintä versiota, voihan hurmehenkiset kohtaukset esitoida pois. Sota on osa teosta, ja paljastaa esim. Dolohovista, Kuraginista ja Rostovista paljon :)
PoistaPääoma kyllä kuuluisi yleissivistykseen, mutta en ole sitä itsekään kokonaan lukenut, joten OK.
VastaaPoistaMuuten kyllä lista minun makuuni. Itse laittaisin sinne nyt myös Sofi Oksasen ja sen Potter-kirjailijan mutta en viitsi ärsyttää liikaa enkä ketään.
Jos haluaisi olla oikein pirullinen, yhdeksi parasta-jättää-lukematta "teokseksi" voisi laittaa: "Vakava suomalainen nykyromaani".
Niin pirullinen en uskalla olla.
Pottereitten poisjääntiä Sinun listaltasi en ihmettele :) Luulen, että aika moni muukin aikuinen on samaa mieltä. Ahmin itse kolme ensimmäistä Potteria yhteen menoon, kun piti ottaa selvää, mistä kaikki oikein puhuvat. Sarjan olen lukenut kokonaan läpi, mutta loppua kohden tökki jo melkoisesti.
PoistaOksaselta olen toistaiseksi lukenut Puhdistuksen ja Kun kyyhkyset katosivat sekä laululyriikkakokoelman Liian lyhyt hame. Loput romaanit odottavat hyllyssä. Arvostan kyllä Oksasen kirjailijanlahjoja. Yllättäen uusimmassa Opettaja-lehdessä arvioitiin KKK, ja Oksanen luokiteltiin VIIHDEkirjailijaksi. Oli mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun :))
No, Pottereista se viimeinen ja vitonen olivat minusta heikoimmat, varsinkin viimeisen lukeminen kyllä tökki ihan laadullisestikin, vaikka sarjasta muuten positiivinen mielipide onkin.
PoistaMyönnän myös että "vakava suomalainen nykyromaani" ei täälläkään ole mikään suositus.
Kyöstillä on tatsi Potteriin parasta-jättää-lukematta "teos" on miltei, kuin hän-joka jääköön -nimeämättä, tai tiedät-kai ketä elikkäs tämä Tom Lomen Valedro :)
PoistaRowlingin riippana oli seitsenosainen sarja, minusta sarjan olisi voinut tiivistää viiteen teokseen.
Sarja-Joka-Jääköön-Nimeämättä, todellakin!! Samaa mieltä tuosta, että kunnon tiivistys olis ollut poikaa.
PoistaJos tuohon listaan vaihtaa Clancyjen paikalle Fifty shades -trilogian, niin se voisi olla minun laatimani. Ja monia olen kyllä usein vakaasti aikonut lukea, mutta olen aika varma, että en sitten lopulta tule kuitenkaan hyvistä aikomuksista huolimatta lukemaan.
VastaaPoistaHarmittaa, etten listaa tehdessäni Fiftyjä muistanut, olen ne niin totaalisesti sulkenut pois kaikilta mahdollisilta luettavien listoiltani ;)
PoistaPakko vielä osallistua tähän Potterpuheeseen.... Ystäväni toivat minulle aikoinaan sairaalaan yhden Potterin kun jouduin makaamaan siellä kauan. Kyllähän sen luki ja ihan kivaa oli tietää mistä sarjassa on kyse, mutta muita Pottereita en ole innostunut lukemaan enkä usko että innostun.
Poista(Hups, tuli väärään ketjuun... no haitanneeko mitään.)
PoistaJälkimmäisestä puoliskosta olen samaa mieltä, mutta viittä ensimmäistä saatan jossain vaiheessa päätyä ainakin kokeilemaan. Ehdin kyllä jo aiemmin päättää että Odysseukseen ja Alastalon saliin en koske, mutta jostain kummasta on kuitenkin hiipinyt mieleen joku hinku niiden pariin... Se on sitten eri juttu että montako sivua pääsen eteenpäin. :)
VastaaPoistaMinäkään en ole lukenut näistä ainuttakaan, eikä ole aikomuksena edes lukea. Hauskaa listausta, pitäisikö itsekin kehitellä jotain...=D
VastaaPoistaOlen lukenut Sodan ja rauhan, mutta en keksi yhtään syytä, miksi se pitäisi lukea.
VastaaPoistaRushdien kirjan voisin joskus lukea, mutta muut on no no! Saattaa olla, että olen kurkannut Alastalon saliin, mutta ehkä en.
Klassikkoteosten välttely pelkän ennakkoluulon tai "epämääräisen maineen" perusteella on asia, jota voi harjoittaa, mutta josta olisi outoa olla ylpeä.
VastaaPoistaOlen lukenut Volter Kilven Saaristo-sarjan ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Molemmat ovat yhä kaikkien aikojen mielenkiintoisimpien, koukuttavimpien ja hurjimpien lukukokemusten kärjessä. Ehdottomasti suosittelen yrittämään. Teossarjoja, joita ei malta käsistään laskea. Päätaloja muistan lukeneeni metrossa, kaverin bändin keikalla ja DTM:n terassilla.
Saatanalliset säkeet on myös ansainnut asemansa klassikoiden joukossa.
Eikö lukeminen kannata aina? Jopa silloin, kun kirja on kaavamainen ja huono, sen huonouden ulottuvuuksista voi nauttia.
Ottaen huomioon kirjojen määrän maailmassa, on ahkerankin lukijan pakko tehdä valintoja mitä lukee, jopa niiden klassikoiden suhteen. Valinnat perustuvat ennakko-odotuksiin, joissa, myönnetään, on joskus vaikea tietää milloin kyse on perusteettomasta ennakkoluulosta ja milloin perustellusta asioiden punnitsemisesta. En ole myöskään ikinä hankkinut nenälävistystä ja aion jatkossakin olla mokomaa hankkimatta.
PoistaKirsistä en tiedä mutta itse voin sanoa että olen kuullut Päätaloa ylistettävän ennenkin, mutta se ylistys on kohdistunut ominaisuuksiin joita minä en erityisemmin arvosta kirjallisuudessa ja negatiivisemmat kommentit taas ovat olleet sellaisia jotka minuakin häiritsevät. Tästä syystä Päätalon lukeminen sijoittuu elämänsuunnitelmissani sinne nenälävistyksen toiselle puolen.
En myöskään erityisemmin innostu huonouden ulottuvuuksista, mieluummin niitä hyvyyden ulottuvuuksia, kiitos. Toki olen sitä mieltä että klassikoiksi katsottuja teoksia on hyvä tuntea jollain tasolla, eli sivistymätön on henkilö joka ei tiedä kuka on Kalle Päätalo tai mitä Iijoki-sarja noin suunnilleen käsittelee.
Pitääkö klassikko oikeasti lukea vain sen takia, että se on klassikko? Jos kirja ei kiinnosta, ei minusta sitä tarvitse vain sen takia lukea. Itse pidän enemmänkin outona sitä, että ne kuuluu kaikkien lukea, viis siitä välittää koko opuksesta muuten. Mutta kun joku ulkopuolinen taho niin sanoo tai määrittää sinun sivistyksen tai järkevyyden tason sen perusteella.
PoistaItse olen jokusen klassikon lukenut, vielä useampi on lukematta. Enkä aio minkään ulkopuolelta asetetun vaatimuksen takia niitä myöskään lukea.
Minäkin mieluummin keskitys kirjoihin joista pidän. Maailmassa on niin paljon kirjoja ja elämässä niin vähän aikaa, etten aio huonoihin opuksiin lukuaikaani käyttää. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa mitä lukee. Kenenkään valinta ei ole toista parempi tai huonompi.
Eiköhän meillä kaikilla ole joitain ennakko-oletuksia kirjojen suhteen. Vai minkä perusteella me sitten teemme lukuvalintamme? Joten onko klassikkoa kohtaan tuntema ennakkoluulo jotenkin sitten huonompi kuin uutuuskirjaa?
Kirjojen lukemisen huono puoli on tosiaan se, että tiileskiven lukemisessa vierähtää tovi, joten kannattaa keskittyä lukemisessa itse mihin haluaa.
PoistaBloggari Unnin blogissa oli hyvä luonnehdinta, lukee vaikka Bilteman luetteloa. Tässä on asennetta :)
Pierre Bayardin teos Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut antaa vähintäänkin oivallisia näkökulmia tähän, että paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja viisaalta sopisi kuulostaa, kun puheeksi sattuvat...
PoistaKiitos listaideasta!
Olepa vain hyvä, nämä meemit kiertävät iloisesti Blogistaniassa!
PoistaTuo mainitsemasi opus on todellakin kätevä, jos haluaa pitää yllä small talkia ja jonkinlaista sivistyneen julkisivua ;) Minulle se tosin tämän kirjoitukseni jälkeen lienee myöhäistä? :)
Minäkin lähdin listaamaan! :) Oman listani naputtelin eri aiheesta, koska en viitsinyt kopioida tätä sinun listaasi oman blogini puolelle. Niin samalta se nimittäin näyttäisi. Tosin Saatanalliset säkeet aion vielä joskus lukea.
VastaaPoistaOdysseuksen aloitin joskus, mutta en päässyt 50 sivua pidemmälle - samoin kuin Alastalon salissa kanssa. Uusimman käännöksen, Ulysseuksen, aion kuitenkin vakaasti lukea. Haluan nimittäin saada kyseisen klassikon alas, ja uusi käännös kiehtoo ratkaisuineen kaikkineen. Alastalon salia tuskin enää koskaan avaan. Sodan ja rauhan olen lukenut, eikä se niin "paha" ollut. Muista en nyt osaa mitään sanoa..paitsi no, tuskin tulen lukemaan Pääministerin morsianta. Päätaloa olen joskus aloittanut, mutta kesken jättänyt. Taidanpa laatia oman toptenpakkolukealistan pian. Kun on niin monia, jotka on pakko pakko lukea. Ja niin monia, joita ei. Ole pakko.
VastaaPoistaMielenkiintoisia ajatuksia kaikilla! En oikeastaan tiedä, mikä minulla tuossa Sodassa ja rauhassa pistää hanttiin. Nimittäin muistikuva Anna Kareninasta kirjana ei ole mitenkään vastenmielinen tai raskas, ja näytelmäversio Turussa oli - huikea. Ei vain oikein tunnut siltä, että tarttuisin S&R:ään monista suositteluista ja loistavista perusteluista huolimatta. Ulysses taas vaikuttaa liian älylliseltä minun makuuni :)
PoistaAika lailla samoilla linjoilla voisin olla, jos tuollaisen listan laatisin. Tosin Saatanalliset säkeet voisin lukea joskus ja tunnustan lukeneeni Alastalon salin eka osasta noin puolet. Ei se pöllömpi ollut, mutta kun samana kesänä piti lukea vino pino muitakin suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, niin jätin kesken. Eikä se Kilpeen viehtynyt tentaattori onneksi siitä kirjasta mitään kysynytkään. Ja tämä tapahtui joskus hamassa nuoruudessa opiskeluaikoina.
VastaaPoistaMitä tulee siihen, mitä pitäisi lukea, niin mielestäni jokainen saa ihan itse päättää, mitä lukee tai jättää lukematta. Tietenkin on jokin syy/useita syitä, miksi joistakin kirjoista tulee klassikoita, mutta en ajattele, että ne kirjat olisivat absoluuttisesti parempia. Kyse on siinäkin asioissa valinnoista ja siitä, mitkä teokset jokin taho, kuten esim. kirjallisuusinstituutio kulloinkin korottaa muita ylemmäksi ja paremmaksi. Tästä löytyikin hyvä aasinsilta Päätaloon. En ole koskaan häntä lukenut, mutta en sinällään väheksy hänen teoksiaan. Jotain hänen kirjoissaan täytyy olla, kun niin monet niitä lukevat. Mulla on vain ennakkokäsitys/-luulo siitä, että pitkästyisin Päätalon parissa.
No niin, sanoitkin jo sen, mikä illalla alkoi päässäni takoa. En suinkaan VÄHEKSY Päätaloa tai hänen mittavaa tuotantoaan enkä hänen kirjoistaan pitäviä ihmisiäkään. Mainitsin tuolla jutussanikin, että esimerkiksi oma isäni on pitänyt Päätalosta kovasti. Pidän sitä merkittävänä suosituksena! Mutta aihepiiri ei minua elokuvien perusteella tekemieni päätelmien takia kiehdo niin paljoa, että haluaisin juuri niihin lukutarkoituksessa tarttua. Samahan on kansainvälisen massaviihteen laita. Ymmärrän sen merkityksen ihmisille, luen sitä jonkin verran itsekin, mutta ihan kaikkeen minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta.
PoistaHm, Säkeet saattaisin lukea, sillä joistain Rushdien kirjoista olen pitänyt... Keskiyön lapsista nyt ainakin! Ja ehdottomasti suosittelen Robertsia. Silloin kun ei kerta kaikkiaan jaksa lukea mitään, jaksaa lukea Robertsia. Mutta ei kovin montaa peräkkäin. :-)
VastaaPoistaMyös Clancyn kirjoista olen tykännyt, Jack Ryan -sarja on minusta sellaista hyvää trillerikamaa, josta voi nauttia vaikkei olisikaan amerikkalainen konservatiivi... pidän myös sen sarjan poliittisesta ulottuvuudesta. Teknotrillerit usein keskittyvät vain asejärjestelmien kuvauksiin, näissä on myös poliittisen järjestelmän anatomiaa.
Mies/naishahmot ovat muuten sekä Robertsilla että Clancyllä aika samalla tavalla kaavamaisia! Voisiko tällainen vertaileva tutkimus houkuttaa sinut lukemaan molempia? ;-)
Tuo Booksyn Clancy-kommentti pakottaa hieman peruuttamaan eilistä omaa kommenttiani, sillä olenhan minäkin lukenut Tom Clancyä ja kohtuullisena lukemisena pitänyt. Toki elokuvat Clancyn kirjoista taitavat olla viihdyttävämpiä kuin itse kirjat.
VastaaPoistaClancyhän on kirjailija, jota parhaimmillaan maailman sotilasasiantuntijat seurasivat tarkasti, koska Clancyn romaaneissa kerrottiin aseteknologian kehittymisestä asioita, joita ei mistään muualta saanut selville.
On mielenkiintoista, että monien jännärikirjailijoiden (esim. Michael Crichton, Frederick Forsyth, Robert Harris) romaaneista löytyy "kovaa faktaa" tieteen uusimmista suuntauksista.
Totta Kyösti! Crichtonin jotkut romaanit ovat olleet aika huikeita tässä suhteessa. Peto (vai-mikä-sen-nimi-nyt-oli) nanoelukoineen tulee ensimmäisenä mieleen.. :-)
PoistaHah olipas ainakin vähän erilainen top 10. Itse en tällaista uskaltaisi tehdä, sillä aika varmaan olisin jo pian lukemassa niitä ihan vaan kiusallani :D
VastaaPoistaSe riski listassa kieltämättä on :)
PoistaTämä tulee yli vuoden myöhässä vaan toivottavasti saavuttaa sinut. Osuin sivullesi kun katselin tietoa Päätalon Kallesta. Aloitetaan Kallesta ja Iijoki-sarjasta, suosittelen lämpimästi, joo lämpimästi on oikea sana. Iijoki-sarja on todella vaikuttava, luen sitä jo kolmatta kertaa. Paljon naurua ja kyyneleitäkin näin raavalta mieheltä irtoaa kun lukee Kallen tarinaa. On vaikea keksiä tarpeeksi voimakkaita ylistys sanoja. Suosittelen myös "Sotaa ja Rauhaa", on myös yksi elämäni kirjoista. Ja Hitlerin "taisteluni" oli myös tutustumisen arvoinen kirja vaikka sen onkin kirjoittanut mielipuoli. Rudolf Hess saattoi kyllä olla haamu kirjoittajana. Noita muita en ole lukenut, tuota Odysseusta ja Alastaloa olen yrittänyt...ehkä joskus onnistuu.
VastaaPoistaAion toteuttaa tämän ja mainita lähteet. En muista, minkä verran luet fantasiaa. Minäkään en ole Nora Robertsin lukija. Järkytin puolisoni pyytäessäni R:n trilogiaa. Olen saanut päähäni, että hänellä on joku fantasiaan liittyvä sarja.
VastaaPoista