TTT: Kymmenen keskeytettyä kautta aikojen

Innostuin viime viikolla kovasti Satun blogista löytämästäni brittiläisen kirjablogin The Broke and the Bookish verkkomeemistä Top Ten Tuesday. Blogista löytyy hengästyttävä lista toteutetuista ideoista ja linkkejä toisiin blogeihin, joihin meemi on levinnyt. Silmäilin sitä nopeasti ja samaan hengenvetoon listasin kymmenen kirjaa, joita en aio lukea. Tästä päähänpistosta sukesikin sitten blogissani ennen näkemättömän vilkas keskustelu kirjoista, joita joko kannattaa tai ei kannata lukea. Häkellyttävää, mutta kivaa! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kymppilistaus oli niin kiehtova, että saman tien päässäni alkoi pyöriä jo monta ideaa uusista listoista. Aionkin siis ainakin parina tiistaina julkaista oman Top Ten Tuesday -listani eli TTT:n. Tällä toisella kerralla päätin laatia listan kymmenestä kesken jääneestä kirjasta kautta aikojen. Ensin ajattelin, että tehtävä taisi olla liian vaikea, sillä kuuden ensimmäisen jälkeen alkoi lyödä tyhjää. Enhän minä koskaan jätä kirjoja kesken! Blogin aikanakin olen tainnut niin tehdä ehkä neljästi, ja lähes kaikista olen synnin tunnossa kirjoittanutkin, viimeksi tästä.

Mutta kuten olen ennenkin huomannut, ihmisen muisti ja mieli toimivat oudosti. Kun kerran olin alkanut mielessäni askarrella kysymyksen parissa, alkoi alitajunnasta tai jostain muualta popsahdella pintaan muistikuvia, milloin illalla ennen nukahtamista, milloin kirjaston kirjoja silmäillessäni. Niinpä voin siis ylpeänä esittää

Kymmenen keskeytettyä:

1. Franz Kafka: Linna

Valmistuttuani ajattelin, että pitää lukea lisää klassikkoja. Kafka on hyvin nimekäs tekijä, jonka tuotantoon viittaillaan milloin missäkin kirjallisessa yhteydessä. Muodonmuutoksen olin jo lukenut, siispä ostin itselleni Linnan. Valitettavasti en koskaan päässyt linnan portista sisään. Säälittävästi kirja taisi majailla yöpöydälläni parisen vuotta, kunnes luovutin ja laitoin kirjan ensin vuosiksi hyllyyn, sitten eteenpäin. Olin hankkinut sen Otavan klassikkosarjan sinikantisena pokkarina, joten ei hirveän pahasti kirpaissut siitä luopuakaan.

2. Herman Melville: Moby Dick

Samalla ajatuksella kuin tuossa edelläkin lähdettiin liikkeelle. ”Kutsukaa minua Ismaeliksi”, vai miten se nyt menikään. Ei taidettu päästä edes avomerelle, valitettavasti. Tämän kirjan kohdalla keskeyttäminen on harmittanut edellistä enemmän, sillä sen olin hankkinut kovakantisena laitoksena. Ihan kokonaan en ole vielä lukemisajatuksesta selvästikään luopunut, sillä omistan kirjan edelleen, vaikka olen vienyt sen työpaikan hyllyyn asiakkaitten iloksi.

3. Monica Fagerholm: Diiva

Sarjassamme katkeria pettymyksiä! Rakastin Fagerholmin läpimurtoteosta Ihanat naiset rannalla, joka on aivan toisenlainen kuin tämä. Diivasta en ymmärtänyt oikein mitään, joten käsittämättömät tapahtumat ja niiden puuttuminen sekä aivan kummallinen kieli puuduttivat sitkeän lukijan. Oli jätettävä kesken. Sittemmin kyllä luin Amerikkalaisen tytön ja pidinkin melko lailla. Samaa aihetta kiertävä Säihkenäyttämö ei avautunut ihan yhtä vähällä. Diivan kohdalla luovuttaminen oli siksikin helpohkoa, että kyseessä oli kirjaston kirja. Tässä ehkä ratkaisevinta olivat täysin väärät ennakkoasenteet ja -odotukset. Kovin helpolla en mielestäni luovuta, sillä olen antanut kirjailijalle uusia mahdollisuuksia.

4. Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia

Olin todella innoissani, kun Hämeen-Anttilan esikoisromaani Sudenvuosi ilmestyi. Erittäin oppinut ja sivistynyt henkilö ei voi kirjoittaa huonoa romaania, ajattelin. Sudenvuosi ei huono ollutkaan, vaikka oli silti pieni pettymys. Ajattelin, että tästä se lähtee kehittymään ja parempaa on tulossa. Elokuvankin kävin katsomassa, ja ihastuin uusiin kasvoihin eli Krista Kososeen. Mutta sitten tuli tämä Hämeen-Anttilan toinen romaani. Kylläpä tökki! Musiikkiviittaukset ja muu taidekrääsä tuntuivat niin päälle liimatuilta ja harkituilta, että alkoivat tunkea päällimmäisiksi tarinassa. Kirjaston kirja oli helppoa viedä takaisin keskeytettynäkin. Olin kyllä salaa pikkuisen vihainen. Miten niin fiksuna ihmisenä pitämäni kirjailija voi kirjoittaa sellaista p***aa? Sittemmin olen lukenut kirjailijalta vielä ainakin teokset Kolmastoista lapsi, Perijät, Sokkoleikki, Päivänseisaus ja Railo. Aina välillä romaaneissa on hetkensä, mutta usein jää pettymys käteen. Sitkeä olen kuitenkin yrittämään, vai mitä? Nyt syksyllä julkaistua Tapetinväristä on kehuttu kirjailijan parhaaksi…

5. Anne Rice: Vampyyri Lestat

Ennen tätä tämänhetkistä ehkä jo hieman laantumassa olevaa vampyyribuumia päätin tutustua alan yhteen kulttikirjailijaan eli Anne Riceen, jonka tuotantoon viittailtiin usein silloin (1990-luvulla) lukemissani kirjoissa. Muistaakseni myös jotkut oppilaista taisivat Ricen tuotantoa lukea. Oli myös elokuva. Veren vangit aloittaa Lestat-sarjan, ja sen sain vielä ihan kunnialla luettua, vaikka en muistaakseni mitenkään kauheasti innostunutkaan. Kakkososa olikin jo sitten liikaa sietokyvylleni, joten takaisin vain kirjaston hyllyyn.

6. P. D. James: Pahuuden palkka

Brittidekkarin fanittajalle tämä on hieman noloakin. Innostuin Jamesin verkkaisista dekkareista ensin television kautta, ja olen lukenut hänen kirjojaan melkoisen pinon. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua, että paras terä on jotenkin kadoksissa. Olen ostanut tämän kyseisen teoksen pokkarina ja lukenut siitä arviolta 30-50 sivua. Kesken jäi aikoinaan, koska mitään ei tapahtunut! Kyllä dekkarin pitää alkaa vetävästi. Luovuttanut en kuitenkaan ole, sillä edes suuressa kirjahyllyn tyhjennyksessä en raaskinut tästä vielä luopua. Ehkä joskus. Lisäksi mainittakoon, että olen tämän jälkeen lukenut parikin Jamesin uudempaa dekkaria.

7. Katariina Souri: Pillerinpyörittäjä

Olen ihan oikeasti lukenut tämän kirjoittajan teoksen Tulikärpäsiä. En ollut hirveän innostunut, mutta ajattelin, että aina pitäisi antaa toinenkin mahdollisuus. En sitten kuitenkaan pystynyt. Aloitin Pillerinpyörittäjää kyllä, mutta muistaakseni jo takakansitekstissä oli jokin kömmähdys, joka sai hampaani kirskahtamaan pahaenteisesti. Muutaman sivun kahlattuani luovutin. Tosin kirja pölyyntyi melkoisen ajan yöpöydälläni vielä päätöksen jälkeen, joten saatoin vielä alitajuisesti elätellä toiveita. Kirjan olen laittanut kiertoon ja samalla tein lujan päätöksen, että vaikka kirjailija vaihtaisi nimensä Saban kuningattareksi, hänen kirjojaan en enää ehdi lukea.

8. Kari Hotakainen: Jumalan sana

Tämä harmittaa todella! Olen suuri Hotakais-fani. Tein virheen siinä, että tartuin Jumalan sanaan ensin äänikirjana ja kuuntelin sitä lenkkikaverina. Liian hajanainen kuuntelutahti pilasi kirjan. Lisäksi jossakin vaiheessa tajusin, että tekstin typografian vihjeet jäävät kuunnellessa kokonaan pois, joten olin melkoisesti eksyksissä monesti. Kuuntelin kuitenkin sitkeästi, mutta ihan viime metreillä homma jäi kesken. Tähän palaan vielä, mutta kirjaversiona ainakin ensin.

9. Emma Donoghue: Huone

Tämän kirjan olisin halunnut kovasti lukea, sillä se oli ihan ensimmäinen kustantajalta pyytämättä saamani ennakkokappale. Lisäksi kirjaa rummutettiin kovasti ja se nousi ostajalistoille komeasti. Luin kirjaa puoleen väliin, mutta sitten oli vain pakko antaa periksi. Kuvotti, oksetti ja ahdisti. Mitään kunnon vastapainoa näille tuntemuksille ei tuntunut löytyvän. En ihastunut pikkulapsen kieleen enkä vakuuttunut sen aitoudesta. Luovutin, ja kirjankin olen jo antanut eteenpäin. Ei minulle.

10. Pyhä raamattu

Tämä harmittaa ja pikkuisen hävettääkin. Länsimaisen kulttuurin kulmakivi on edelleen kesken. Hyydyin hyvistä aikeista huolimatta jonnekin Vanhan testamentin teurastuksiin ja päällikköluetteloihin. Luin myös turhan vanhaa käännöstä, joten uudella yrittämällä kenties kannattaa tarttua modernimpaan versioon. Onko Raamatusta sellaista versiota, jossa jokaista jaetta ei olisi numeroitu? En vain siihenkään tottunut yrityksistä huolimatta. Ehkä jokin ”Raamatun kertomukset”-versio sopisi minulle paremmin. Saa ehdottaa. 


Onko Sinulla samoja keskeytettyjä tai muita vastaavia kokemuksia?