Nuortenkirjateemaviikkoni
etenee huimaa vauhtia. Neljännen päivän aamuun heräsin lumoutuneena. Sain
nimittäin ennen nukkumaan menoa ahmittua loppuun Annukka Salaman Käärmeenlumoojan.
Kirjaimellisesti ahmin lopun, sillä tarina oli paikoin niin jännittävä, että
oli loikittava tekstissä eteenpäin saadakseen tietää, miten käy. Sitten kyllä
kuuliaisesti palasin lukemaan harppomani kohdat. Näin käy nykyään aika harvoin,
joten se kuvannee teoksen latautunutta intensiteettiä, joka välittyi
keski-ikäiselle lukijalle vahvasti. Mitenköhän tämä imaisee mukaansa nuoremman
lukijan?
Annukka Salama oli
esittelemässä teostaan lokakuussa Turussa, kun WSOY tarjosi illanvietonpaikallisille kirjaihmisille. Sain mukaani juuri Käärmeenlumoojan, mutta kirjailija pääsi livahtamaan käsistäni,
joten jäin ilman omistuskirjoitusta. Tämä harmittaa nyt entistä enemmän.
Kirjalle on tehty hyvä kirjatraileri, joka oman kokemukseni mukaan herättää
kiinnostusta kohderyhmässä. Olen nimittäin muutamia kirjatrailereita
pyörittänyt omille oppilailleni paristakin eri syystä, ja tämän kirjan tietoja
kyseltiin kirjastokäynnin varalle. Nyt voin viedä oman kappaleeni työpaikan
hyllyyn. Olisipa ihanaa, jos voisi sinne hankkia enemmänkin uutuuksia ilman
ainaista rahapulaa.
Käärmeenlumooja aloittaa sarjan, jonka toinen osa Piraijakuiskaaja
ilmestyy ensi vuonna. Sarjamaisuus on hyvin otettu huomioon jo alusta alkaen,
mikä tietenkin on rakenteelle eduksi. Monestihan (?) käy niin, että on
kirjoitettu yksittäinen teos, jolle sitten aletaan suosion takia tai muista
syistä kirjoittaa jatko-osia, ja tulos on ainakin ensimmäisen ja toisen osan
kohdalla kankea.
Mutta lopultakin itse
kirjaan. Perusidea on, että osa ihmisistä on faunoideja. Faunoidien
ominaisuuksista yli puolet on joltakin satunnaisesti valikoituneelta eläimeltä,
loppuosa ihmistä. Faunoidit elävät joukossamme ilman, että kovinkaan moni sitä
tietää. Osalla muistakin ihmisistä on itsessään pienempi annos eläintä, ja
monet heistä koettavat eri menetelmin ”löytää” sen itsestään, kokonaan koskaan
onnistumatta. Kirjan päähenkilö on kuusitoistavuotias Unna, joka on aina itse
tiennyt olevansa erilainen kuin muut. Hän on enemmän kuin puoliksi orava. Unna
on käsittämättömän notkea ja taitava kiipeämään. Puut, lipputangot ja korkeat
rakennukset vetävät häntä puoleensa magneetin tavoin. Leiskuvan punainen
kiharapilvi on oikeastaan ainoa ulkoinen seikka, josta Unnan voimaeläimen voi
aavistaa.
Unna ei ole koskaan tavannut
kaltaisiaan eikä tiedä mitään faunoideista saati metsästäjistä, jotka
saalistavat faunoideja kaupunkien voimalaitoksiin energianlähteiksi. Kun hän
sitten tutustuu K2:n jengiin eli neljän opiskelijapojan kommuuniin, hänen
elämänsä muuttuu täysin. On muitakin, monta. Unna ei ole enää yksin. Ennen
kaikkea on Rufus, uskomattoman komea ja kiehtovat uros, joka katsoo Unnaa niin,
että tämä tuntee sulavansa siihen paikkaan.
Tapahtumat sijoittuvat
suomalaiseen kaupunkiin, jonka joku saattaa tunnistaakin. Minä en, mutta sillä
ei ole merkitystä. Maailma on vain ihan pikkuisen vino. Salaman idea
faunoideista on samalla hauska ja jännittävä. Rufuksen lähipiiriin kuuluu
esimerkiksi Vikke, joka on mahdottoman komea ruskeine silmineen ja upeine
hiuksineen. Naiset suorastaan lankeavat hänen edessään. Kukapa ei tällaisia
ihmisiä tuntisi? Joone on taitava kitaristi ja pukeutuu näyttäviin koruihin ja
koristeisiin, kuin harakka. Ilmetty rokkikukko! Hahmoja on hauska vertailla
tuntemiinsa ihmistyyppeihin.
Täytyy tunnustaa, että
hieman ensin hämmennyin kirjan erittäin vahvasta eroottisesta latauksesta.
Koska henkilöissä on merkittävä osuus eläintä, ovat heidän viettinsäkin
luonnollisesti väkevät. Silti tällaista kuivahkoa lukijaa alkoivat jo jossakin
välissä vaivaannuttaa toistuvat kuvaukset siitä, miten Unnan ja Rufuksen
välillä kipinöi ja leiskui. Pieninkin katse ja hipaisu sytyttää osapuolet
sellaisiin liekkeihin, että alta pois.
”Suudelmat olivat ensin varovaisia, mutta kun Unna
äännähti hiljaa ja painautui Rufusta kohti, ne muuttuivat vaativiksi. Hän
päästi keuhkonsa tyhjiksi, kun sata kiloa puhdasta halua kierähti hänen
päälleen. Voi luoja, se murisi hänen huuliaan vasten. Se tuntui värinänä
varpaissa asti, ja Unna vaikersi ääneen.”
Unna on kuitenkin hyvän
perheen kunnollinen tytär ja Rufus suorastaan ritarillisuuden perikuva, joten
kestää kauan, ennen kuin kärventävä himo saa täyttymyksensä. Silti kirjassa
säilytetään tietty häveliäisyys, eikä intiimialueista edes vihjailla mitään.
Varsinainen akti häivytetään täysin. Pikkuisen hymyilytti myös, että roihuavan
intohimon vastapainoksi Salama muistuttaa moneen otteeseen turvaseksistä. Rufus
ei tietenkään suostu mihinkään ilman kondomia!
Tätä tekstiä kirjoitin siis
tänään lauantaiaamuna 17.11.2012. Välillä piipahdin aamukahvipöydässä, ja
kuinka ollakaan, aamun Hesarissa oli Suvi Aholan artikkeli nuorten aikuisten
kirjallisuudesta. Ahola mainitsee kirjoituksessaan Annukka Salaman yhdeksi
suomalaisista naiskirjailijoista, jotka kirjoittavat juuri nuorille aikuisille
suunnattuja teoksia. Käärmeenlumoojassa
on kaikkea sitä, mitä Ahola mainitsee: se on uskallettu, pikkuisen
dystooppinen, yliluonnilliseen kallistuva ja fantastinen sekä monimediainen.
Muutenkin Aholan artikkeli kannattaa lukea, sillä se käsittelee aihetta, jota
on vuoden mittaan monessa blogissakin sivuttu.
Jään odottelemaan
Piraijakuiskaajaa ihan mukavissa tunnelmissa, ja aion senkin lukea. En yhtään
häpeile, vaikka joku näkisi minun sitä lukevankin. Viittaan tällä tuohon Aholan
juttuun, jossa mainitaan, että nuortenkirjojen lukemista kenties jotkut
aikuiset peittelevät.
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
WSOY 2012. 330 s.
Minäkin kiinnostuin tästä WSOY:n illassa ja nyt vielä entistä enemmän, kun luin arviosi!
VastaaPoistaMä varmaan voisin luokitella itteni "nuoreksi aikuiseksi" (vaikka aina sanon itteäni vielä lapseksi :D) ja tykkäsinkin tästä kirjasta todella paljon. Tarina "imaisi mukaansa" ja kirjan loputtua oli sellainen fiilis, että "pitäisiköhän lukea uudestaan?" :)
VastaaPoistaOlen pyöritellyt tätä kirjaa töissä jo monesti käsissäni ja kuullut todella paljon hyvää. Lukulistalla tämä on ollut jo jonkin aikaa, mutta aina jäänyt vähän muiden uutukaisten jalkoihin. Tuo traileri on myös tosi hyvin onnistunut. Ei ihme, että se herättää kiinnostusta nuorissa. :)
VastaaPoistaKirja tosiaan lumoaa, pakko ahmia kerralla loppuun! Odotan ihan innoissani seuraavaa osaa <3
VastaaPoistaMinä tykkäsin Käärmeenlumoojan ideasta kamalasti! Nuorten fantasiaa tulee luettua suht paljon mutta tämä erottuu kyllä selkeästi joukosta perusideallaan. Varsinaisen toiminnan puute jäi kirjassa häiritsemään ja eroottinen lataus hämmensi minuakin, tosin lähinnä sen takia etten siihen ole nuorten kirjoissa tossa määrin tottunut. Mutta innolla odotan kyllä Piraijakuiskaajaa!
VastaaPoistaVoi miten minäkin tykkäsin Käärmeenlumoojasta, kantta myöten! Ahmaisin tämän nopeasti ja odotan innolla jatkoa, hienoa, että sitä on luvassa jo ensi vuonna :)
VastaaPoistaLuin tän kirjan lähiaikoina ja luulin että siihen ei tuu jatko-osaa! Olin kauheen harmissani mut mahtavaa että siihen tulee jatko-osa! Hyvä että kävin täällä lukemassa mun kirjasta! Ihan mahtava kirja ootan innolla jatko-osaa!
VastaaPoistaKiitos palautteesta, mukava kuulla, että kirjoituksestani oli iloa. Minäkin odottelen jatko-osaa innoissani!
PoistaJa jaahas, kai se on tämäkin sitten varattava. Jos vaikka alkuvuodesta taas ahmisi nuortenkirjoja, minulla on nyt yhtä osaa lukuunottamatta koko Syysmaa-sarja, jonka ajattelin ottaa pian työn alle (osin sinun juttusi innostamana, muuten!).
VastaaPoistaKivaa, että tämä toimii myös niin päin, että toisten on pakko lukea jotain, josta minä olen kirjoittanut. Huojuvat kirjapinot eri puolilla taloa kun ovat aika monen loistavan kirjabloggaajan "syytä". :)
PoistaTäällä kirjoittelee 14-vuotias tyttö, joka innokas kirjojen lukija ja täytyy myöntää, että kun lainasin tämän Käärmeenlumoaja kirjan ja aloitin lukemaan sitä illalla se vei menneessään. Luin kirjaa aina, kun vapaa-aikaa vain oli ja kirjahan tulikin luettua yhdessä ja puolessa päivässä. Tosi hyvä kirja ja nyt odottelen innolla tuota Piraijakuiskaaja kirjaa! (:
VastaaPoista