Arto Paasilinna: Ulvova mylläri (äänikirja)

Arto Paasilinnan ja minun välinen suhde on pitkä ja osin kivikkoinen. Olen lukenut nuorena (siis jo 1970-luvulla!) joitakin hänen teoksiaan ja nähnyt televisiosta useita hänen kirjoihinsa perustuvia tv-sarjoja ja elokuvia, jotkut moneen kertaan. Osa niistä on suorastaan legendaarisia, kuten vaikkapa Onnellinen mies, jossa siltainsinööri Jaatinen saa pikkupaikkakunnan sekaisin omaperäisillä ratkaisuillaan. Antti Litja Jäniksen vuodessa on myös unohtumaton! Hirtettyjen kettujen metsäkin kuuluu ehdottomasti parhaimmistoon. Ulvovaa mylläriä sen sijaan en muista koskaan lukeneeni enkä ainakaan kokonaan katsoneeni televisiosta. (Sen voi kokonaan katsoa YouTubesta, mutta en laita nyt tähän linkkiä, sillä epäilen aika raskaasti tuon jakelun laillisuutta. Jos teillä on parempaa tietoa asiasta, valaiskaa toki minuakin.) Sittemmin Paasilinnan kirjat alkoivat jäädä lukemistostani sivuun. Vuosien ajan ostin aina uusimman miehelle lahjaksi, kunnes hän pyysi lopettamaan. Viimeisten kirjojen laatu oli hänen mukaansa vähintäänkin kyseenalainen. Viime vuosien surullinen lööppijulkisuus on vielä ikävästi tahrannut kirjailijan imagoa. Päätin kuitenkin työntää kaiken tämän syrjään, kun nappasin kirjastosta äänikirjaversion Ulvovasta mylläristä. Lukijanakin on suuri suosikkini Kauko Helovirta.

Yllätyinkin todella positiivisesti! Tarina on vallan mainio, hauska ja samalla syvällinen, vauhdikas ja jännittäväkin, silti perin inhimillinen. Ja entä sitten loppu? Maagista realismia parhaimmillaan! Klassikkoaseman ansainnut kirja, totisesti.

Gunnar Huttunen saapuu pienelle peräpohjalaiselle paikkakunnalle joskus sotien jälkeen. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Korean sodan aikaan eli 1950-luvun alkuvuosiin. Gunnar on arvoituksellinen kaveri, joka ei paljasta mitään menneisyydestään. Ahkera ja taitava hän on, ja saa tuota pikaa ostamansa vanhan myllyn kukoistamaan. Alkuun kaikki sujuukin naapureitten ja kyläläisten kanssa ihan mukavasti. Vaikeudet kuitenkin alkavat, kun Gunnar tuntee yksinäisinä öinä pakottavaa tarvetta ulvoa kaipuunsa kaikkien kuuluville. Ihmiset ovat ihmeissään ja vähän peloissaankin. Onko myllärillä kaikki kotona? Ihmetystä herättää myös myllärin taito elävästi imitoida metsäneläviä siinä missä naapureitaankin. Pian alkavat pahat puheet kiertää pitäjällä. Vain kaunis kerhoneuvoja ymmärtää mylläriä.

Vaikeudet alkavat kasaantua, kun mylläri käy omalaatuiseen aikaan riiuulla kerhoneuvojan luona tämän vuokrakamarissa. Utelias talon emäntä mukamas halvaantuu ja syyttää onnettomasta kohtalostaan mylläriä. Pian alkavat muutkin kyläläiset kääntyä mylläriä vastaan. Hänet toimitetaan Ouluun mielisairaalaan.

Kuvaus mielisairaalasta ja sen toiminnasta on melkoisen hulvaton ja samalla pelottava. Kun ihmiselle on kirjoitettu hullun paperit, on aika toivotonta koettaa vakuuttaa lääkäriä, ettei ole hullu ollenkaan. Varsinkin kun lääkäri itse kärsii pahoista pakko-oireista. Huttunen kuitenkin tutustuu valehulluun liikemieheen, joka on tekeytynyt hulluksi välttyäkseen joutumasta rintamalle. Valitettavasti sodan jälkeen on vaikea saada terveen papereita pitkän sairauden jälkeen. Liiketoimia on kuitenkin käytävä kaupungilla hoitamassa edes öisin. Huttunen siis karkaa sairaalasta ja joutuu pakenemaan metsään. Liittolaisinaan hänellä on umpirakastunut kerhoneuvoja sekä juoppo postinkantaja. Mylläri alkaa lopulta kyllästyä kokemaansa ajojahtiin ja päättää kostaa kiusaajilleen. Tilanne kärjistyy yhä hurjemmaksi, ja lopulta miestä jahdataan korvesta armeijan voimin. Tässä vaiheessa ajattelin, että nyt Paasilinna on pulassa, koska tarinan loppu tulee lässähtämään väistämättä, kun Huttunen saadaan kiinni. Vaan eipä mitä! Sainkin mojovan pitkän nenän. Ihan mahtavaa.

Paasilinna käsittelee tässä minusta varsin perustavia kysymyksiä ihmisyydestä, suvaitsevuudesta ja mielenterveydestäkin. Huttunen selvästikin kärsii jonkinasteisesta maanisdepressiivisyydestä, mutta naapurit näkevät hänet jostain syystä uhkana. Mies tuntuu myös herättävän perusteetonta kateutta saadessaan liiketoimensa varsin nopeasti kukoistamaan. Herkullisessa valossa Huttusen omituisuus näyttäytyy pariinkin otteeseen, kun häntä eniten hulluudesta syyttävät henkilöt tekevät itse juuri niitä omituisuuksia, joiden perusteella syyttävät Huttusta. Sairaalan lääkäri on kenties pelottavin esimerkki tästä.

Kuunnellessani minulle tulivat mieleen monetkin klassikkoteokset. Ensinnäkin Huttunen muistuttaa jollakin tasolla Juhani Peltosen voittamatonta Elmoa. Sitten kohtaukset, joissa Huttunen valmistautuu elämään metsässä, ovat kuin suoraan Robinson Crusoesta. Lisäksi koko teos yleistunnelmaltaan muistuttaa Veikko Huovisen tuotantoa parhaimmillaan.

Äänitys on tehty jo vuonna 1989 ja digitoitu sitten cd-muotoon vuonna 2008. Tämä selittää melko huonon äänenlaadun. Helovirran puheen taustalla kohisee, ja taukojen kohdilta kohina on siivottu pois. Tämä ei kuitenkaan kovin paljoa kuuntelua häiritse, kun on päässyt alkuun. Mahdottoman taitavana näyttelijänä Helovirta tekee luku-urakkansa taidokkaasti ja nautittavasti. Suosittelen!

Arto Paasilinna: Ulvova mylläri

WSOY:n äänikirja. 6 cd:tä. Lukija Kauko Helovirta.