Mitä?! Joudunko oikeasti odottamaan yli puoli vuotta,
ennen kuin saan lukea jatkoa? Nämä
suurin piirtein olivat tuntemukseni, kun suljin Elina Rouhiaisen esikoiskirjan Kesytön
eilen iltapäivällä. Kesytön on Susiraja-sarjan
aloitusosa, ja se määritellään ”paranormaaliksi romanssiksi”. Termistä
kannattaa lukea lisää ainakin täältä, jos se herättää mielessä kysymyksiä,
kuten minulla, joka olen eräänlainen neitsyt tällä alueella. En nimittäin ole
lukenut esimerkiksi Twilight-sarjaa,
joka käsittääkseni on myös kyseisen lajityypin edustaja ja kenties esikuvakin
monille uusille kirjoittajille.
Tartuin itse tähän
Rouhiaisen teokseen viettämäni nuortenkirjateemaviikon vuoksi ja koska se osui
käteeni tutkaillessani kaupunkimme erään taajaman sivukirjaston nuorten aikuisten
hyllyä. Kansi ja nimi olivat jo entuudestaan tuttuja, joten päätin ottaa kirjan
mukaan teemaviikolleni. Ei harmita yhtään. Kirja on vetävästi kirjoitettu
viihderomaani, jonka tarina vie mennessään tällaisen varttuneemmankin lukijan.
Päähenkilö on seitsemäntoistavuotias
Raisa Oja, joka asuu Helsingin Kalliossa ja käy kuvataidelukiota. Taitavan
nuoren naisen tärkein unelma on tulla taiteilijaksi. Ihan ensi sivuilla
tapahtuu kuitenkin onnettomuus: Raisan yksinhuoltajaäiti jää auton alle ja
kuolee. Raisa luulee olevansa täysin yksin maailmassa, sillä isästään hän ei
tiedä edes nimeä ja kainuulaisiin sukulaisiinsa äiti on katkaissut välinsä jo
ennen Raisan syntymää. Yllättäen kuitenkin Raisan Hukkavaarassa asuva eno
haluaa ryhtyä hänen huoltajakseen ja Raisan elämä muuttuu lisää. Hän päättää
muuttaa enonsa luo saadakseen tietää lisää itsestään ja äidistään, joka
selvästikin on salannut Raisalta aika paljon asioita.
Viisikymmentä kilometriä
Kajaanista korpeen sijaitsee Hukkavaara, jonka sydämenä on menestyvä
hiihtokeskus. Toinen merkittävä tulonlähde on turisteille tarjottava
susimatkailu. Ollaan siis kirjaimellisesti susirajalla. Raisa tuntee olonsa
orvoksi, syystäkin, sillä pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja
tulokkaita pidetään silmällä. Pian Raisa kuitenkin huomaa, että Hukkavaara on
monin tavoin kummallinen paikka. Kylässä ei näy vanhuksia, ja kaikki asukkaat
ovat poikkeuksellisen kauniita ja hyväkuntoisia. Lukion ehdoton johtohahmo on
huikaisevan komea Mikael, joka luonnollisesti seurustelee koulun kauneimman
tytön kanssa. Koska jo takakansi paljastaa, että Hukkavaaran asukkaat ovat
ihmissusia, uskallan sen tässäkin kertoa. Asia valkenee Raisalle aika verkkaan.
Kesytön on selvästi ja
tarkoituksella kirjoitettu pitemmän sarjan aloitusosaksi, ja se näkyy ja tuntuu
kahdella tavalla. Ensinnäkin laaja, yli 400-sivuinen teos lähtee hyvin hitaasti
käyntiin. Puolivälissä kirjaa olin hieman tuskastunut. Onko tässä mitään uutta?
Kyllähän Raisan opintojen alkamisesta Hukkavaaran lukiossa ja Kallioon
haikailusta sekä maalaamisesta oli ihan mukava lueskella, koska kouluasiat ovat
minullekin tuttuja, mutta tarina ei oikein tuntunut pääsevän alkuun. Vaaditaan
siis lukijalta kohtalaista kärsivällisyyttä pysytellä matkassa mukana. Toinen
seikka on se, että tarina ei oikeastaan pääty millään tavalla. Kaikki jää auki
ja kesken. Se turhautti melkoisesti, mutta on tietysti ymmärrettävää, koska
jatkoa on luvassa. Tämä lienee kaikkien sarjaa tekevien ongelma. Jos asiat vie
selkeään päätökseen ykkösosan lopussa, on seuraavassa osassa taas sama
käynnistelyvaihe edessä. Nyt kuvittelisin, että kesäkuussa ilmestyvä Uhanalainen käynnistyy huomattavasti
vaivattomammin.
Nuorille aikuisille
suunnatuissa paranormaaleissa romansseissa näyttäisi minun tähänastisella
suppealla kokemuksellani olevan keskeistä kohtalaisen vahva eroottinen lataus.
Koska kyseessä on kuitenkin nuortenkirjallisuus, säilytetään tietty
häveliäisyys. Keski-ikäistä se hieman hymyilyttää ja alkaa jossakin vaiheessa
turhauttaakin. Rakastelisivat nyt jo lopulta, että siitäkin päästäisiin!
Rouhiainen ei päästä pääpariaan vielä Kesyttömässä
tuskastaan, vaikka todella kuumana käydään moneen otteeseen. Ihoa hivellään
ja hiuksia harotaan suudelmien polttaessa rakastavaiset mielipuoliseen himoon,
mutta intiimialueita ei mainita. Kädet pysyvät sievästi navan yläpuolella tai
reisien alapuolella, rajana stay up -sukkien ylänauha. Edes rinnoista ei puhuta
mitään, eikä alusvaatteita riisuta. Sen sijaan muistetaan ohimennen mainita,
että Raisa hankkii itselleen ehkäisypillerit.
Kuten teemaviikkoani
seuranneet huomaavat, on Kesyttömällä aika
paljon yhtymäkohtia Annukka Salaman Käärmeenlumoojan kanssa. Kirjat kuuluvat
selvästi samaan genreen. Kesyttömän puolivälissä
olin oikeastaan siksikin pikkuisen pettynyt, koska vertailukohta tuntui olevan
niin lähellä ja tuoreessa muistissa. Kesyttömässä
ei tuntunut olevan oikein mitään uutta Käärmeenlumoojan
jälkeen. Mutta onneksi Rouhiainenkin pääsee lopulta kunnolla vauhtiin ja Raisan
tarina alkaa saada uusia ulottuvuuksia. Kirjat ovat kuitenkin raikkaasti
erilaisia. Genre on mielenkiintoinen ja tervetullut kotimaiseen
nuortenkirjallisuuteen ja nuorten aikuisten kirjallisuuteen. Pidän erityisesti
siitä, että kirjat sijoittuvat Suomeen, suomalaiseen maisemaan ja kulttuuriin
koettamatta etäännyttää liikaa. Juuri tutun ja jonkin täysin vieraan
yhdistämisestä syntyy mukavaa kontrastia tarinoihin. Kuten alussa jo totesin,
jään malttamattomana odottamaan Susirajan
seuraavaa osaa.
Elina Rouhiainen: Kesytön
Tammi 2012. 426 s.
Hih, kuulostaa hauskalta. Minä jotenkin ennakkoluuloisesti (?) nään tässä aika paljon Twilight-yhtymäkohtia, mutta eräs ystäväni väitti niiden olevan lähinnä nimellisiä. Voisin tämän jossain vaiheessa kyllä lukea, kun niin kovasti kehutaan. :)
VastaaPoistaOn tässä Kesyttömässä selviä yhtymäkohtia Houkutukseen, mutta ei kyseessä ole plagiaatti tai spin-off. Samalla tavallahan perinteisessä fantasiassa on se pakollinen kadoksissa ollut kuninkaallinen sukulinjan jonka viimeinen elossa oleva poika on keittiöpiikana tai joku monista muista kliseistä. Kyllä Rouhiaisen työ seisoo omillaan, jos nyt romantiikasta voi seisoa verbiä käyttää. Tykkäsin kyllä enemmän Annukan Käärmeenlumoojista, mutta kyllä Pusirajan toinenkin osa tulee luettua. Ja muutenkin tämän päivän nuorten aikuisten kirjallisuus sopii kyllä aikuistenkin käteen. Laitan ehdolle jo mainittujen lisäksi vaikkapa Salla Simukan Jäljellä tai tai Lappalaisen & Leinosen Routasisarukset.
VastaaPoistaKyllä, juuri näin! Missään nimessä en puhuisi plagioinnista tässä yhteydestä, vaan genren sisäisestä luonnollisesta samankaltaisuudesta. Keskeisiä ideoita varioidaan ja sitten lähdetään omaan suuntaan. Juuri näin Rouhiainen ja Salama tekevät ja mielestäni hyvin ja kiinnostavasti kumpikin. Kiva tuo Pusiraja :)
PoistaEn ole tainnut lukea yhtään "paranormaalia romanssia" tai mitään läheltä liippaavaakaan, mikä sijoittuisi Suomeen. Mutta tämän voisi ehkä lukea ja kokeilla itselleen jotain uutta ;)
VastaaPoistaMinä sain juuri luettua Salaman Käärmeenlumoojan, jolle odotan malttamattomana jatkoa. Tämä Kesytön minua ei juurikaan kiinnosta, mikä johtunee siitä, että luin tänä vuonna Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogian. Luulisin, että Kesyttömässä on vielä enemmän yhtymäkohtia siihen kuin Twilight-sarjaan, sillä Väristyksessäkin paikkakunnalla asustelee ihmissusilauma. Toisaalta kiva, että saadaan kotimaisiakin paranormaaleja kirjoja vaihtoehdoksi jenkkiläisille.
VastaaPoistaKiva, että löytyy suomalaistakin. Pakko tämä lienee lukea jossain vaiheessa. Vähän kyllä hirvittää tällaista toista keski-ikäistä, että saako hihittämättä seurattua romanssin kehitystä fyysisemmäksi...
VastaaPoistaMusta taas tätä ei voi verrata Twilightiin eikä varsinkaan Väristykseen koska se on aivan erilaista tekstiä kuin tämä. Kesytön on ehdottomasti yksi parhaita kirjoja mitä olen lukenut vuonna 2012!
VastaaPoistaPakko tulla tänne vielä uudestaan kommentoimaan, että hienoa jos / kun tämä on omilla tassuillaan seisova teos! Laitanpa nyt sittenkin varaukseen.. :)
VastaaPoistaKesytöntä lukiessa huomasi Twilight-kaikuja, mutta teos seisoo silti selkeästi omilla tassuillaan, Linnean sanoja lainatakseni ;) On tosiaan kiva, että tarina sijoittuu Suomeen ja Kainuuseen, tapahtumat ja henkilöt tulevat lähemmäs lukijaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavien osien lukemista.
VastaaPoista