Meemi-tehtävä kuuluu näin:
- Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
- Avaa kirja sivulta 123.
- Lue kuudes lause.
- Kirjoita lause journaliisi, näiden ohjeiden kera.
- Laita löytämäsi lause juttusi otsikoksi.
Derrickus kertoilee mukavasti, miten päätyi omaan lauseeseensa ja listaa vielä lopuksi blogeja, joissa meemiin on tartuttu. Kyösti Salovaara kirjoituksessaan Daedline torstaina -blogissa heittäytyy suorastaan filosofiseksi meemin äärellä.
Omalla työpöydälläni on aina useita kirjapinoja, joten valinnanvaraa on liikaakin. Satunnaisotannalla tarjolla olisi ollut useitakin vaihtoehtoja, kuten "Haluatko hetkeksi äidin huomiota?" tai "Tasataan vain, jos haluat." Yksi virke oli yli kolme riviä pitkä ja sisälsi useita lauseita. Tuo lauseen määritelmä meemissä onkin kiusallisen vaikea! Lasketaanko repliikki ja johtolause erikseen? Entä kun päälauseen sisään on merkitty lause ja vaillinainen lause sulkeisiin?! Päätin olla tyly ja laskea ikään kuin virke olisi lause. Mitään kovin yleviä mietelmiä ei tällä menetelmällä osunut haaviin.
Meemistä on myös ainakin pari erilaista Facebook-versiota olemassa. Mikäköhän oikein on verkkomeemin syvin olemus? Yhteisöllisyys?
Tunnistaako joku muuten oman ostsikkolauseeni? FB-sivulle laittamani tunnistettiin ällistyttävän nopeasti.
Kirsi, se, että tunnistin FB:ssä olleen lauseen, johtui siitä,että olin lukenut kirjan juuri ja lauseessa ollut sukunimi johdatti minut oikeille jäljille.
VastaaPoistaTästä mulla ei ole aavistustakaan, kettu johdattelee ajatuksen lastenkirjoihin.
Ei aavistustakaan, mutta ajatukset tietysti menivät heti Kettuun ja pihlajanmarjoihin - sinänsä tosin nurinkurista, kun siinä tarinassahan kettu nimenomaan ei saa syötyä niitä...
VastaaPoistaSuurkiitos, että jaat S123/L6-filosofiasta informaatiota Facebook-sivusi lisäksi täällä itse blogissasikin.
VastaaPoistaMinäkin kykenen nyt osallistumaan lausekilpaasi, kun se ei ole vielä ratkennut. Käytän logiikkaa, jonka esittelin Facebook-kommentissani viikonloppuna: kyseessä ei voi olla kukaan muu kirjailija kuin Katja Kettu, ja veikkaan kirjan olevan Kätilö.
Täytyy tässä nostaa itse omaa häntää ja todeta, että on tässä maailmassa muitakin filosofeja kuin Kyösti Salovaara. Minähän ehdin julkaista maanantaina muutama minuutti ennen Salovaaran ansiokasta tutkielmaa oman filosofisen syvennykseni aatteesta ”Sähli”-tekstissäni. Siinä näytän konkreettisesti, miten S123/L6 toimii esimerkiksi oman toiminnan itseanalysoinnissa tai jenkkikirjailija Paul Austerin esikoisromaanin tulkinnassa. (Maanantaista tekstiäni tosin vaivaa tietty kerettiläisyys: suhtaudun siinä aatteeseen yhä varsin skeptisesti – varsinainen kääntymykseni tapahtui vasta kirjoituksen julkaisemisen jälkeen.)
Antaakseni kissanhännännostolleni lisävakuuttavuutta kävin kirjahyllyni filosofiaosastolla, ja käteni osui ex-muotifilosofi Julia Kristevan Puhuvaan subjektiin, jonka S123/L6-lause kuuluu näin: ”[U]usi analysoija herättää myös ahdistusta analysoitavassa.” Psykoanalyytikkonakin tunnettu Kristeva muistuttaa viisaassa lauseessaan S123/L6-filosofian käyttökelpoisuudesta myös psykoterapian puolella. Länsimaiselle rationaalisuudelle vieraana aatteena S123/L6 kuitenkin on omiaan herättämään potilaassa ahdistusta, mikä sinänsä ymmärrettävää.
Hyvä, että kiinnität esittelyssäsi huomiota myös lauseen käsitteen monitulkintaisuuteen. (Oma esimerkki: Hän söi, joi, nukkui ja odotti kesää. Niinpä niin. Miten monta lausetta?) Toisaalta yksilölliset erot lauseen määrittelyssä auttavat S123/L6-analytisteja käyttämään samaakin kirjaa tarkoituksenmukaisesti hyväkseen joutumatta turvautumaan samaan lauseeseen kuin kilpailevan koulukunnan edustajat.
(Huomasin viikonloppuna myös konkreettisesti, kuinka tärkeää olisi blogistina noudattaa oikeakielisyyttä. Kirjoitin yhdyssanan meemi-lause yhdysviivan kanssa, noudattaen ohjetta vierassanan kirjoittamisesta vastaavassa tilanteessa (époque-analyysi), vaikka meemi taitaa olla riittävän oloutunut suomeen, niin että yhdysviiva on virheellinen.)
(Derrickeria-blogi muuten kuuluu hurjaan nuoruuteeni enää, ja jotta sen kummittelu uskottavuuttani syömässä ei jatkuisi, toivoisin sinun korjaavan blogini nimeksi Villa Derrickeria.)
Tänään olin vahingosta viisas ja kantapäästä oppivainen ja lisäsin tämän kommentin vasta saatuani sen valmiiksi Wordissa.
(Voihan vehnänen... ajattelin vastata tähän omalla instant-analyysilla joistain ylevästä lauseesta. Mutta lähin kirja päättyy auttamattomasti sivulle 115. Tämä vasta ahdistusta aiheuttaakin; sieluntilani on liian kepoinen S123/L6-käsittelyyn.)
VastaaPoistaVeikkaan Pikku prinssiä, koska siinä on kettu, vaikken muista sen mitään syömisiä enää. :-)
Otsikkoa en muuten tunnista mutta eikö joku romaani mennyt niin että "kissa söi kesävoin"?
VastaaPoistaTietysti kaupunkilainen kysyy että mikä on kesävoi.
Tuo Derrickuksen meemi jää kyllä kummittelemaan tästä eteenpäin, aina kun lukee jotain.
Hei,
VastaaPoistablogissani Kolmen kuukauden kukka- ja kakkuterapia
on Sinulle tunnustus!
Hauska tuo MEEMI -tehtävä.
Kokeilin; Pahimman nyt kuitenkin.
Tuon em. blogini 30.11. tekstin ensimmäisen kirjakuvan kirjasta.
Kiitos kovasti, pitääpä tulla kurkkaamaan!
PoistaEnnen kuin itsekin unohdan, pitää laittaa oikea ratkaisu tänne. Kirja on Kate Atkinsonin Kaikkein vähäpätöisin asia, joka käsittääkseni on dekkari. Kirja on edelleen lukematta, mutta jospa joululomalla...
VastaaPoistaKiitos kaikille arvauksista, olivat hauskoja!
sehr guter Kommentar
VastaaPoista