Top Ten Tuesdayssa tänään Kymmenen lukemaani
Finlandia-palkittua. Finlandia-palkinnon jakoperusteita ja -menetelmiä on
vuosikymmenten mittaan muuteltu radikaalistikin, mutta nykytila on siis
sellainen, että palkinnon voi saada kotimainen kuluvan vuoden aikana julkaistu
romaani (ei kuitenkaan sarjakuvaromaani) ja palkinnon valitsee kolmen
esilukijan (tänä vuonna Janna Kantola, Riitta Kulmanen ja Lasse Saarinen)
valitseman enintään kuuden ehdokkaan joukosta yksi ihminen, joka tänä vuonna on
presidentti Tarja Halonen. Ehdokkaat julkistetaan 15.11. eli ylihuomenna.
Veikkauksia ehdokkaista voi käydä esittämässä Kirjantila-blogissa tai
kurkkaamassa Sinisen linnan kirjastosta. Itse olen päättänyt pitäytyä
arvailuista, sillä olen siinä todistetusti surkea ja esiraati ennakoimaton.
Viimevuotinen ehdokaslista oli tyrmäävä esimerkki jälkimmäisestä, todisteet
edellisestä voi kurkata täältä.
Muistin virkistykseksi
viimevuotiset ehdokkaat:
Eeva-Kaarina Aronen:
Kallorumpu (Teos)
Kristina Carlson: William N.
päiväkirja (Otava)
Laura Gustafsson: Huorasatu
(Into)
Laila Hirvisaari: Minä,
Katariina (Otava)
Näistä kirjoista en ollut
ainuttakaan edes avannut ehdokkaita julkistettaessa. Sen jälkeen tilanne on kohentunut
aika lailla, sillä olen lukenut kirjoista peräti puolet eli Liksomin,
Hirvisaaren ja Linturin teokset. Loppuja tuskin tulen koskaan lukemaankaan.
Pitemmittä jorinoitta
kuitenkin päivän listaan eli kymmeneen lukemaani voittajateokseen. Vaikka suhtautumiseni
Finlandia-palkintoinstituutioon vaikuttaa ainakin omasta mielestäni
nuivahkolta, huomasin yllätyksekseni lukeneeni tähänastisista voittajista
peräti kymmenen, kenties jopa yksitoista. Joukossa on muutamia romaaneja ja
kirjailijoita, joista on tullut todellisia suosikkejani, osasta jo ennen
voittoa, osasta sen avulla. Listaan lukemani voittajat tässä
aikajärjestyksessä.
- Eeva
Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994)
Joenpeltoa
olin lukenut jo aika tavalla ennen tätä voittoa, ja edelleen ajattelen, että
palkinto oli eräänlainen elämäntyöpalkinto loistavalle kirjailijalle, sillä ko.
teos ei mielestäni ole lainkaan hänen parhaansa.
- Hannu
Mäkelä: Mestari (1995)
Tähän
tartuin vanhemman kollegani innostamana, vaikka aihekin, Eino Leino, kiinnosti.
Mielenkiintoinen teos, josta edelleen on muistikuvia. Kannattaisi lukea joskus
uudelleenkin.
- Antti
Tuuri: Lakeuden kutsu (1997)
Tuurin
Pohjanmaa-sarjan teokset olin tämän
ilmestyessä lukenut Talvisotaa lukuun
ottamatta ja Pohjanmaa-elokuvakin oli oikein teatterissa käyty katsomassa. Ihan
paras osa sarjaa ei tämäkään teos ole, ja muistaakseni palkinnon jälkeen
puhuttiinkin, että haluttiin Tuurille antaa Finlandia tavallaan koko sarjasta
ja elämäntyöstä (joka tosin on sittemmin jatkunut entistä parempana).
- Johanna
Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Tämä
herätti ansaittua huomiota erilaisena voittajana ja vielä esikoisromaaninakin.
Muodoltaan erikoinen scififantasiaromaani käsittelee tärkeitä aiheita vetävässä
muodossa. Teos on edelleen yksi suurista suosikeistani, samoin muukin Sinisalon
tuotanto.
- Hannu
Raittila: Canal Grande (2001)
Ensikosketukseni
Raittilan tuotantoon. Pidin kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Asiaa
auttoi, että matka Venetsiaan oli itselläkin juuri takana, maisemat olivat siis
tuttuja.
- Kari
Hotakainen: Juoksuhaudantie (2002)
Hotakainen
oli minulle tuttu jo entuudestaan, mutta tämän loistavan romaanin äärellä
rakastuin. Sen jälkeen on ilmestynyt vieläkin parempi teos eli Ihmisen osa. Hotakaisella nyt vain on se
kuuluisa hyvä lause niin hyvin hanskassa, ettei voi kuin ihailla.
- Pirkko
Saisio: Punainen erokirja (2003)
Hotakaisen
jälkeen tämä oli kuin toiselta planeetalta. Katkonaiseen tyyliin totuttuani
nautin kyllä tästäkin kovasti, ja olen lukenut jatko-osistakin ainakin toisen.
Saisio on monipuolinen lahjakkuus, ei voi kieltää. Rohkea nainen. Palkintorahat
lahjoitti muistaakseni Setalle?
Ensimmäinen
lukemani Westön teos sitten Leijojen
kaupungin yllä, josta olin pitänyt. Tähän rakastuin. Ehdoitta.
- Sofi
Oksanen: Puhdistus (2008)
Ensimmäinen
ja toistaiseksi viimeinen voittaja, jonka olin lukenut ennen voittoa. Suuri suosikkini voittajien joukossa ja muutenkin.
Miksi,
oi miksi? En ymmärrä vieläkään. Voittajan olisi pitänyt olla tämä, mutta eipä
päässyt edes ehdolle.
Mikä on Sinun suhteesi
menneisiin Finlandia-voittajiin? Onko tapanasi aina lukea voittaja, kenties
ehdokkaatkin? Mitkä voittaneista tai hävinneistä vielä kannattaisi lukea ja miksi?
Luettuja huikeat kaksi kappaletta: Ennen päivänlaskua ei voi ja Puhdistus, jonka luin ihan äskettäin. Molemmista kyllä pidin paljon!
VastaaPoistaAinakin pari muuta on vuoroaan odottamassa, mutta vaikka kirjallisuuspalkintoja mielenkiinnolla seuraankin niin suhtaudun niiden voittajiin lukupäätöksiä tehdessäni samoin kuin muihinkin kirjoihin: luen jos olen kiinnostunut. :)
Minä olen lukenut mainitsemistasi puolet: Joenpellon, Sinisalon, Saision, Westön ja Oksasen. Ja minullakin Puhdistus on ollut tähän mennessä ainoa, jonka olen lukenut ennen ehdokkuutta ja voittoa. Tästä voi päätellä, että en useinkaan lue voittajia enkä ehdokkaitakaan. Tai saatan ne lukea, mutta sitten joskus myöhemmin, sillä välttelen uutuuskirjoja vähän ehkä tietoisestikin.. Ei pitäisi, sillä nytkin olisi hirveä hinku osallistua Blogistanian Finlandiaan, mutten voi, koska en ole lukenut ainuttakaan tänä vuonna ilmestynyttä kotimaista kirjaa (paitsi nuortenkirjoja - onneksi on Kuopus).
VastaaPoistaNäistä olen lukenut kirjat 4.-9., joista Missä kuljimme kerran teki suurimman vaikutuksen. Lukupiirissämme oli usein tapana lukea Finlandia-voittajia, itse en ehkä olisi muuten tullut niitä niin paljon lukeneeksi. Pentti Holapan Ystävän muotokuvaa suosittelen. Rohkea kirja.
VastaaPoistaKiitos suosituksesta! Aikomus on ollut jo pitkään, kirja nimittäin odottaa hyllyssä syyllistäen minua lukemattomuudesta ;)
PoistaOma listani koostuu vain yhdeksästä luetusta, josta subjektiivinen valinta on seuraava,
VastaaPoista1. 2002 Kari Hotakainen Juoksuhaudantie
2. 2006 Kjell Westö Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
3. 2009 Antti Hyry Uuni
Hotakainen on liittänyt tärkeät suomalaisen miehen kipupisteet yhteen, Westön kirja on eheä kuvaus ajasta ja miljööstä, jota ei ole enää, sekä Uuni on terapeuttinen tilipäätös Pietarin elämästä ja uunin teosta. Suosin siis mieskirjailijoita, mutta on minusta sattuma, olen lukenut alla olevatkin
1991 Arto Melleri Elävien kirjoissa
2000 Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi
2001 Hannu Raittila Canal Grande
2008 Sofi Oksanen Puhdistus
2010 Mikko Rimminen Nenäpäivä
2011 Rosa Liksom Hytti nro 6
En ole lukenut ainuttakaan Finlandia-voittajaa ikinä. Enkä varmasti edes ehdokasta. Enkä usko, että käyttäytymistapani tulisi radikaalisti muuttumaan lähiaikoina. Minä ja kotimainen kirjallisuus emme varsinaisesti ole ylimmät ystävykset keskenään. =D Paitsi Junioreista Tatun ja Patun Suomen olen ainakin puoleksi lukenut. Sehän oli hyvä! =D
VastaaPoistaOlen lukenut kymppilistaltasi kuusi. Kaikista 28 Finlandia-palkitusta olen lukenut nyt puolet (piti erikseen tätä varten tarkistaa). Onkin kyllä ollut yksi tämän vuoden tavoitteista lukea näitä. Samalla olen lukenut aika monta ehdokaskirjaa 2000-luvulta. Ei-palkittuja ehdolla olleita on mielenkiintoista lukea siksikin, että jos/kun saa kaikki kuusi ehdokasta luettua, voi miettiä, minkä itse olisi valinnut. :)
VastaaPoistaSyy kommentin kirjoittamiselle oli kuitenkin se, että vaikka minä jokseenkin ehkä jopa välillä pidin Hyttinumerokuutosesta, tuntuu silti, että tässä se on väärällä listalla. No, tällä hetkellä minusta kyllä tuntuu, että koko viime vuoden ehdokaskuusikko, josta puolet olen lukenut, ei ollut läheskään niin vakuuttava kuin vaikka 2010 (Katoamispiste, Karkkipäivä, Totta, Nenäpäivä, 27 eli kuolema tekee taiteilijan, Kärpäsenkesyttäjä) tai 2009 (Salo, Ihmisen osa, Uuni, Kadotetut, Ei kaipuuta ei surua, Ranskalainen ystävä).
P.S. Kiitos linkityksestä. Mielenkiinnolla odotan ylihuomista F-kuusikkoa.
Kävinpä minäkin palkintolistan läpi ja sain saldokseni kahdeksan voittajaa, joista ainoastaan kaksi löytyy listastasi (Saisio ja Oksanen). Saisio todella lupasi lahjoittaa palkintosumman Setalle heti palkintopuheen yhteydessä (omien sanojensa mukaan jotta ei tulisi toisiin ajatuksiin myöhemmin).
VastaaPoistaOma suosikkini, tarvitsematta edes miettiä, on sarjan aloittanut Erno Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma, jolle olen ainoana suonut toisenkin lukukerran. Paasilinnahan sai kärsiä suunnattomalla kohulla ja mediahuomiolla saamastaan palkinnosta oikein olan takaa, kun kateelliset kirjailijakollegat järjestelivät kostoiskujaan.
Mahtoikohan Paasilinna joutua kärsimään osin siksi, että palkintoon ei oikein vielä osattu suhtautua? Olihan se uutta suomalaisessa kulttuurielämässä, että palkintona oli merkittävä summa rahaa kaiken muun lisäksi.
PoistaKäsittääkseni juuri tuosta oli kysymys: 1980-luvun puolivälissä ei vielä osattu suhtautua palkintoon, vaan luultiin sitä vielä isommaksi tapaukseksi kuin miksi se sitten tulevina vuosina osoittautui. Ehkä kirjailijat mielsivät sen jonkinlaiseksi kotinobeliksi, en tiedä. Ja sitten täti antoi sen ihan ensimmäisenä juuri Ernolle...
PoistaSamana vuonnahan palkintoehdokkaana oli myös runo- ja muu ruhtinas Paavo Haavikko, joka ennakoi itsensä itseoikeutetuksi ensilaakeroitavaksi. Kun niin ei käynytkään, hän loukkaantuneena sulki itsensä kokonaan vastaisista Finlandia-skaboista.
(Huomasin jokin aika sitten vasemman alanurkan kätevän "Tilaa sähköpostitse"-toiminnon. Sitä käyttämällä ei tarvitse jatkuvasti rampata katsomassa, josko kommenttini on herättänyt reaktioita, toiminto kun lähettää kyseisen sivun myöhemmät kommentit omaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmaiseksikin vielä.)
Huomautus uuteen kommenttiini: Tarkkaavainen lukija huomaa, etten erota vasenta ja oikeata toisistaan.
PoistaVoittajia olen lukenut neljä, näistä luettelemistasi Sinisalon ja aiemmin Ranen, Krohnin ja Envallin. Krohnilta ja Envallilta olen lukenut parempaakin, Rane oli ihan hyvä muttei kyllä mitenkään suomalaisen kirjallisuuden terävintä kärkeä, Sinisalon voitto oli kiva yllätys.
VastaaPoistaPalkituissa on pari muuta jotka periaatteessa kiinnostaisi lukea joskus, ja ehdokkaistakin löytyy kyllä hyviä.
Finlandia-palkituista olen lukenut seuraavat kolme:
VastaaPoistaSofi Oksanen: Puhdistus
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Blogin perustamisen jälkeen Finlandia-palkinnon julkistus on kiinnostanut entistä enemmän. Olisihan se kiva lukea palkitut kirjat, mutta en ainakaan vielä aio haastaa itseäni moiseen koitokseen.