Sivut

▼

tiistai 13. marraskuuta 2012

TTT: Kymmenen lukemaani Finlandia-voittajaa


Top Ten Tuesdayssa tänään Kymmenen lukemaani Finlandia-palkittua. Finlandia-palkinnon jakoperusteita ja -menetelmiä on vuosikymmenten mittaan muuteltu radikaalistikin, mutta nykytila on siis sellainen, että palkinnon voi saada kotimainen kuluvan vuoden aikana julkaistu romaani (ei kuitenkaan sarjakuvaromaani) ja palkinnon valitsee kolmen esilukijan (tänä vuonna Janna Kantola, Riitta Kulmanen ja Lasse Saarinen) valitseman enintään kuuden ehdokkaan joukosta yksi ihminen, joka tänä vuonna on presidentti Tarja Halonen. Ehdokkaat julkistetaan 15.11. eli ylihuomenna. Veikkauksia ehdokkaista voi käydä esittämässä Kirjantila-blogissa tai kurkkaamassa Sinisen linnan kirjastosta. Itse olen päättänyt pitäytyä arvailuista, sillä olen siinä todistetusti surkea ja esiraati ennakoimaton. Viimevuotinen ehdokaslista oli tyrmäävä esimerkki jälkimmäisestä, todisteet edellisestä voi kurkata täältä.

Muistin virkistykseksi viimevuotiset ehdokkaat:

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)
Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)
Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)
Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)

Näistä kirjoista en ollut ainuttakaan edes avannut ehdokkaita julkistettaessa. Sen jälkeen tilanne on kohentunut aika lailla, sillä olen lukenut kirjoista peräti puolet eli Liksomin, Hirvisaaren ja Linturin teokset. Loppuja tuskin tulen koskaan lukemaankaan.

Pitemmittä jorinoitta kuitenkin päivän listaan eli kymmeneen lukemaani voittajateokseen. Vaikka suhtautumiseni Finlandia-palkintoinstituutioon vaikuttaa ainakin omasta mielestäni nuivahkolta, huomasin yllätyksekseni lukeneeni tähänastisista voittajista peräti kymmenen, kenties jopa yksitoista. Joukossa on muutamia romaaneja ja kirjailijoita, joista on tullut todellisia suosikkejani, osasta jo ennen voittoa, osasta sen avulla. Listaan lukemani voittajat tässä aikajärjestyksessä.

  1. Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994)
Joenpeltoa olin lukenut jo aika tavalla ennen tätä voittoa, ja edelleen ajattelen, että palkinto oli eräänlainen elämäntyöpalkinto loistavalle kirjailijalle, sillä ko. teos ei mielestäni ole lainkaan hänen parhaansa.

  1. Hannu Mäkelä: Mestari (1995)
Tähän tartuin vanhemman kollegani innostamana, vaikka aihekin, Eino Leino, kiinnosti. Mielenkiintoinen teos, josta edelleen on muistikuvia. Kannattaisi lukea joskus uudelleenkin.

  1. Antti Tuuri: Lakeuden kutsu (1997)
Tuurin Pohjanmaa-sarjan teokset olin tämän ilmestyessä lukenut Talvisotaa lukuun ottamatta ja Pohjanmaa-elokuvakin oli oikein teatterissa käyty katsomassa. Ihan paras osa sarjaa ei tämäkään teos ole, ja muistaakseni palkinnon jälkeen puhuttiinkin, että haluttiin Tuurille antaa Finlandia tavallaan koko sarjasta ja elämäntyöstä (joka tosin on sittemmin jatkunut entistä parempana).

  1. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Tämä herätti ansaittua huomiota erilaisena voittajana ja vielä esikoisromaaninakin. Muodoltaan erikoinen scififantasiaromaani käsittelee tärkeitä aiheita vetävässä muodossa. Teos on edelleen yksi suurista suosikeistani, samoin muukin Sinisalon tuotanto.

  1. Hannu Raittila: Canal Grande (2001)
Ensikosketukseni Raittilan tuotantoon. Pidin kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Asiaa auttoi, että matka Venetsiaan oli itselläkin juuri takana, maisemat olivat siis tuttuja.

  1. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (2002)
Hotakainen oli minulle tuttu jo entuudestaan, mutta tämän loistavan romaanin äärellä rakastuin. Sen jälkeen on ilmestynyt vieläkin parempi teos eli Ihmisen osa. Hotakaisella nyt vain on se kuuluisa hyvä lause niin hyvin hanskassa, ettei voi kuin ihailla.

  1. Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003)
Hotakaisen jälkeen tämä oli kuin toiselta planeetalta. Katkonaiseen tyyliin totuttuani nautin kyllä tästäkin kovasti, ja olen lukenut jatko-osistakin ainakin toisen. Saisio on monipuolinen lahjakkuus, ei voi kieltää. Rohkea nainen. Palkintorahat lahjoitti muistaakseni Setalle?

  1. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006)
Ensimmäinen lukemani Westön teos sitten Leijojen kaupungin yllä, josta olin pitänyt. Tähän rakastuin. Ehdoitta.

  1. Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)
Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen voittaja, jonka olin lukenut ennen voittoa. Suuri suosikkini voittajien joukossa ja muutenkin.

  1. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)
Miksi, oi miksi? En ymmärrä vieläkään. Voittajan olisi pitänyt olla tämä, mutta eipä päässyt edes ehdolle.

Mikä on Sinun suhteesi menneisiin Finlandia-voittajiin? Onko tapanasi aina lukea voittaja, kenties ehdokkaatkin? Mitkä voittaneista tai hävinneistä vielä kannattaisi lukea ja miksi?
klo

13 kommenttia:

  1. Satu Ekoluoma13. marraskuuta 2012 klo 10.55

    Luettuja huikeat kaksi kappaletta: Ennen päivänlaskua ei voi ja Puhdistus, jonka luin ihan äskettäin. Molemmista kyllä pidin paljon!

    Ainakin pari muuta on vuoroaan odottamassa, mutta vaikka kirjallisuuspalkintoja mielenkiinnolla seuraankin niin suhtaudun niiden voittajiin lukupäätöksiä tehdessäni samoin kuin muihinkin kirjoihin: luen jos olen kiinnostunut. :)

    VastaaPoista
  2. Mia 13. marraskuuta 2012 klo 11.10

    Minä olen lukenut mainitsemistasi puolet: Joenpellon, Sinisalon, Saision, Westön ja Oksasen. Ja minullakin Puhdistus on ollut tähän mennessä ainoa, jonka olen lukenut ennen ehdokkuutta ja voittoa. Tästä voi päätellä, että en useinkaan lue voittajia enkä ehdokkaitakaan. Tai saatan ne lukea, mutta sitten joskus myöhemmin, sillä välttelen uutuuskirjoja vähän ehkä tietoisestikin.. Ei pitäisi, sillä nytkin olisi hirveä hinku osallistua Blogistanian Finlandiaan, mutten voi, koska en ole lukenut ainuttakaan tänä vuonna ilmestynyttä kotimaista kirjaa (paitsi nuortenkirjoja - onneksi on Kuopus).

    VastaaPoista
  3. Pihi nainen13. marraskuuta 2012 klo 11.14

    Näistä olen lukenut kirjat 4.-9., joista Missä kuljimme kerran teki suurimman vaikutuksen. Lukupiirissämme oli usein tapana lukea Finlandia-voittajia, itse en ehkä olisi muuten tullut niitä niin paljon lukeneeksi. Pentti Holapan Ystävän muotokuvaa suosittelen. Rohkea kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka13. marraskuuta 2012 klo 11.47

      Kiitos suosituksesta! Aikomus on ollut jo pitkään, kirja nimittäin odottaa hyllyssä syyllistäen minua lukemattomuudesta ;)

      Poista
  4. Jokke13. marraskuuta 2012 klo 11.39

    Oma listani koostuu vain yhdeksästä luetusta, josta subjektiivinen valinta on seuraava,
    1. 2002 Kari Hotakainen Juoksuhaudantie
    2. 2006 Kjell Westö Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
    3. 2009 Antti Hyry Uuni
    Hotakainen on liittänyt tärkeät suomalaisen miehen kipupisteet yhteen, Westön kirja on eheä kuvaus ajasta ja miljööstä, jota ei ole enää, sekä Uuni on terapeuttinen tilipäätös Pietarin elämästä ja uunin teosta. Suosin siis mieskirjailijoita, mutta on minusta sattuma, olen lukenut alla olevatkin

    1991 Arto Melleri Elävien kirjoissa
    2000 Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi
    2001 Hannu Raittila Canal Grande
    2008 Sofi Oksanen Puhdistus
    2010 Mikko Rimminen Nenäpäivä
    2011 Rosa Liksom Hytti nro 6

    VastaaPoista
  5. Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa 13. marraskuuta 2012 klo 13.32

    En ole lukenut ainuttakaan Finlandia-voittajaa ikinä. Enkä varmasti edes ehdokasta. Enkä usko, että käyttäytymistapani tulisi radikaalisti muuttumaan lähiaikoina. Minä ja kotimainen kirjallisuus emme varsinaisesti ole ylimmät ystävykset keskenään. =D Paitsi Junioreista Tatun ja Patun Suomen olen ainakin puoleksi lukenut. Sehän oli hyvä! =D

    VastaaPoista
  6. Jaakko13. marraskuuta 2012 klo 13.36

    Olen lukenut kymppilistaltasi kuusi. Kaikista 28 Finlandia-palkitusta olen lukenut nyt puolet (piti erikseen tätä varten tarkistaa). Onkin kyllä ollut yksi tämän vuoden tavoitteista lukea näitä. Samalla olen lukenut aika monta ehdokaskirjaa 2000-luvulta. Ei-palkittuja ehdolla olleita on mielenkiintoista lukea siksikin, että jos/kun saa kaikki kuusi ehdokasta luettua, voi miettiä, minkä itse olisi valinnut. :)

    Syy kommentin kirjoittamiselle oli kuitenkin se, että vaikka minä jokseenkin ehkä jopa välillä pidin Hyttinumerokuutosesta, tuntuu silti, että tässä se on väärällä listalla. No, tällä hetkellä minusta kyllä tuntuu, että koko viime vuoden ehdokaskuusikko, josta puolet olen lukenut, ei ollut läheskään niin vakuuttava kuin vaikka 2010 (Katoamispiste, Karkkipäivä, Totta, Nenäpäivä, 27 eli kuolema tekee taiteilijan, Kärpäsenkesyttäjä) tai 2009 (Salo, Ihmisen osa, Uuni, Kadotetut, Ei kaipuuta ei surua, Ranskalainen ystävä).

    P.S. Kiitos linkityksestä. Mielenkiinnolla odotan ylihuomista F-kuusikkoa.

    VastaaPoista
  7. Derrickus13. marraskuuta 2012 klo 17.13

    Kävinpä minäkin palkintolistan läpi ja sain saldokseni kahdeksan voittajaa, joista ainoastaan kaksi löytyy listastasi (Saisio ja Oksanen). Saisio todella lupasi lahjoittaa palkintosumman Setalle heti palkintopuheen yhteydessä (omien sanojensa mukaan jotta ei tulisi toisiin ajatuksiin myöhemmin).

    Oma suosikkini, tarvitsematta edes miettiä, on sarjan aloittanut Erno Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma, jolle olen ainoana suonut toisenkin lukukerran. Paasilinnahan sai kärsiä suunnattomalla kohulla ja mediahuomiolla saamastaan palkinnosta oikein olan takaa, kun kateelliset kirjailijakollegat järjestelivät kostoiskujaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka13. marraskuuta 2012 klo 17.43

      Mahtoikohan Paasilinna joutua kärsimään osin siksi, että palkintoon ei oikein vielä osattu suhtautua? Olihan se uutta suomalaisessa kulttuurielämässä, että palkintona oli merkittävä summa rahaa kaiken muun lisäksi.

      Poista
    2. Derrickus13. marraskuuta 2012 klo 18.40

      Käsittääkseni juuri tuosta oli kysymys: 1980-luvun puolivälissä ei vielä osattu suhtautua palkintoon, vaan luultiin sitä vielä isommaksi tapaukseksi kuin miksi se sitten tulevina vuosina osoittautui. Ehkä kirjailijat mielsivät sen jonkinlaiseksi kotinobeliksi, en tiedä. Ja sitten täti antoi sen ihan ensimmäisenä juuri Ernolle...

      Samana vuonnahan palkintoehdokkaana oli myös runo- ja muu ruhtinas Paavo Haavikko, joka ennakoi itsensä itseoikeutetuksi ensilaakeroitavaksi. Kun niin ei käynytkään, hän loukkaantuneena sulki itsensä kokonaan vastaisista Finlandia-skaboista.

      (Huomasin jokin aika sitten vasemman alanurkan kätevän "Tilaa sähköpostitse"-toiminnon. Sitä käyttämällä ei tarvitse jatkuvasti rampata katsomassa, josko kommenttini on herättänyt reaktioita, toiminto kun lähettää kyseisen sivun myöhemmät kommentit omaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmaiseksikin vielä.)

      Poista
    3. Derrickus13. marraskuuta 2012 klo 18.48

      Huomautus uuteen kommenttiini: Tarkkaavainen lukija huomaa, etten erota vasenta ja oikeata toisistaan.

      Poista
  8. hdcanis13. marraskuuta 2012 klo 23.09

    Voittajia olen lukenut neljä, näistä luettelemistasi Sinisalon ja aiemmin Ranen, Krohnin ja Envallin. Krohnilta ja Envallilta olen lukenut parempaakin, Rane oli ihan hyvä muttei kyllä mitenkään suomalaisen kirjallisuuden terävintä kärkeä, Sinisalon voitto oli kiva yllätys.
    Palkituissa on pari muuta jotka periaatteessa kiinnostaisi lukea joskus, ja ehdokkaistakin löytyy kyllä hyviä.

    VastaaPoista
  9. Villis / Villasukka kirjahyllyssä18. marraskuuta 2012 klo 13.58

    Finlandia-palkituista olen lukenut seuraavat kolme:
    Sofi Oksanen: Puhdistus
    Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
    Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

    Blogin perustamisen jälkeen Finlandia-palkinnon julkistus on kiinnostanut entistä enemmän. Olisihan se kiva lukea palkitut kirjat, mutta en ainakaan vielä aio haastaa itseäni moiseen koitokseen.

    VastaaPoista