Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Johanna Sinisalo on niitä kirjailijoita, joista tiedän pitäväni mutta joiden kirjoja olen ehtinyt lukea harmillisen vähän. Finlandian syystä saanut Ennen päivänlaskua ei voi on vieläkin, yli kymmenen vuotta ilmestymisen ja lukemisen jälkeen, hyvin muistissa. Loistava tarina, hienosti koottu rakenne, mielikuvitusta ja fantasiaa yhdistelty realistisiin puitteisiin taitavasti. Esikoisromaaniksi poikkeuksellinen, vaikka olihan Sinisalolla vankka kirjoittamistausta ennen tätä läpimurtoaankin.

Vakaa käsitykseni siitä, että Sinisalo on mielikirjailijoitani, selittänee sen, että hyllyssäni on tuon esikoisen lisäksi kolme muuta teosta: Kädettömät kuninkaat, Sankarit ja Lasisilmä. Valitettavasti ne ovat kaikki lukemattomia. Kädettömät kuninkaat on novellikokoelma, jonka novelleista olen jostakin muualta lukenut Baby Doll -nimisen tarinan, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen sekin. Viime vuonna ilmestynyttä romaania Enkelten verta en sitten enää ostanut hyllyyni pölyttymään, vaan lainasin sen kesän korvalla kirjastosta. Hyvät aikeet eivät vieläkään riittäneet, ja jouduin kiikuttamaan kirjan lopulta takaisin lukemattomana. Onneksi sitten kirjaston tietokantaa netissä selatessani huomasin, että kirjasta on olemassa myös äänikirjaversio. Laitoin heti varauksen, ja nyt kirja on kuunneltu.

Enkelten verta on oikea dystopia, jonka synkkyyttä vielä alleviivaavat loppusanat, joissa kirjoittaja toteaa lähes kaiken kerrotun olevan totta jo tänä päivänä. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa ruokakatastrofi on raakaa todellisuutta. Toista vuosikymmentä Pohjois-Amerikkaa ja osin muutakin maailmaa on vaivannut outo mehiläiskato. Kokonaiset mehiläisyhdyskunnat häviävät jäljettömiin. Syiksi on epäilty mm. geenimanipuloituja kasveja, liian tehokkaita hyönteismyrkkyjä sekä matkapuhelinmastojen aiheuttamaa säteilyä. Seuraukset ovat kuitenkin selkeämmin havaittavissa. Kun pölyttäjät ovat kadonneet, hedelmä- ym. sadot ovat kutistuneet lähes olemattomiin. Sen johdosta taas lihakarjan kasvattaminen on muuttunut miltei mahdottomaksi. Ruoasta on todellinen pula.

Mehiläiskatoa ei juurikaan ole vielä tavattu Euroopassa, mutta kirjan tarinan ensimmäisenä päivänä päähenkilö Orvo huomaa, että kaksi hänen huolella vaalimaansa mehiläispesää on kummallisesti tyhjentynyt. Vain kuolleet kuningattaret ovat jääneet jäljelle. Kylmä kauhu kuristaa Orvon sydäntä. Samana päivänä tapahtuu viereisellä Orvon isän Arin omistamalla karjankasvattamolla synkkä tragedia.

Mitä tilalla tapahtui, selviää lukijalle pieni pala kerrallaan. Jotakin järkyttävää se kuitenkin on, sillä menestyvää hautaustoimistoa johtava Orvo jää sairauslomalle. Korjatessaan pari päivää myöhemmin rikkoutunutta mehiläispesää Orvo tekee varastorakennuksen vintillä todella merkillisen löydön, joka saattaa jopa olla selitys mehiläiskatoon. Uskomaton teoria alkaa saada vahvistusta, kun Orvo tutkii mehiläisistä kertovia vanhoja tarinoita ja eri kulttuurien mytologioita. Tämä osa tarinaa on tuttua Sinisaloa, joka yhdistää fantasian luontevasti realistiseen nykyaikaan, tässä tapauksessa tulevaisuuteen.

Samalla Orvo tutkii poikansa Eeron vähitellen paljastuvaa Internet-elämää. Eero on pitänyt pariakin blogia, joissa hän puolustaa eläinten oikeuksia. Sinisalo ”lainaa” pitkiäkin blogitekstejä ja niiden kommentteja suoraan romaaniin. Aluksi tämä tuntui keinotekoiselta tavalta, jonka tarkoitus on tuoda saarnamaista faktaa ja jyrkästi eriäviä mielipiteitä eläinten tehokasvatuksen haitoista ja epäeettisyydestä tarinaan. Ajattelin jo, että en välttämättä olisi jaksanutkaan lukea näitä tekstejä kirjana, mutta äänikirjan muodossa ne nyt vielä menettelivät. Mutta vähitellen aloin jopa pitää tästä menetelmästä. Sinisalo kertoo loppusanoissa, että ainakin osa näistä nettiin sijoitetuista osista on ollut olemassa oikeastikin. Helppo uskoa.

Elämää ja kuolemaa kirjassa käsitellään todella monesta näkökulmasta. Hautausurakoitsijana Orvo on eräänlainen kuoleman asiantuntija, mutta mehiläisten parissa puuhailu taas on juuri päinvastaista, elämän perustaa vaalivaa toimintaa. Paikoin tarina lähtee rönsyämään liikaakin. Orvon ja Eeron tiivis isä-poika-suhde saavat rinnalleen Orvon traumaattisen suhteen omaan isäänsä ja äidin menettämisen. Lisäksi puidaan huolella Orvon epäonnistunut avioliitto, joka saa vielä erikoisen käänteen entisen vaimon vierailun aikana. Ilman näitäkin Orvon tarinan rankalle loppuratkaisulle maailmanpalon alla löytyisi riittävästi perusteita.

Enkelten verta oli viihdyttävä mutta samalla erittäin ajatteluttava kuuntelukokemus. Aikamoinen yhdistelmä! Sinisalo sai ainakin minut koukutettua tarinan palasten yhteen keräämiseen hyvin nopeasti. Halusin tietää, mitä oli tapahtunut ja miten lopussa käy. Mehiläistietouteni loikkasi huimasti eteenpäin, ja kutkuttamaan jäi, miten merkillisen paljon näistä hyönteisistä on tiedetty jo vuosituhansia. Samalla lisääntynyt shokeeraava tieto eläinten kohtelusta sai miettimään, jälleen kerran, mitä mieltä tässä maailman menossa oikein on. Onko mitään? Mihin tämä voi johtaa? Kuinka pian meille käy lopullisesti hullusti? Samoja tuntemuksia herättävät mm. Risto Isomäen teokset. Voin myös hyvin kuvitella, että tämän romaanin rinnalle luettavaksi sopisi tämän vuoden Tieto-Finlandian voittanut Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Teos 2011. Äänikirja BTJ; laajuus 6 cd:tä, kesto 7 h 39 min. Lukijana Jukka Peltola.