Koulun joulunäytelmien ja
monien joulusatujen juonikuvio menee pääpiirteissään niin, että jostain syystä
joulu näyttää olevan uhattuna, mutta sitten nokkelat tontut pelastavat sen
viime hetkellä. Kaava on siis perin juurin tuttu, mutta Meri Savonen saa sen tuntumaan tuoreelta esikoiskirjassaan Tonttulapset ja seikkailujen joulu.
Lokakuussa Joulupukki ja
postinhoitaja Vaari Riihiranta ovat huolissaan, koska lapset eivät tunnu olevan
lainkaan joulumielellä. Toivekirjeitä on saapunut Korvatunturille ennätysvähän,
ja Joulupukin on mietittävä, pitääkö lahjojen valmistamista supistaa. Menekki
näyttää nimittäin huolestuttavan alhaiselta. Takkasalissa pidetään
kriisikokous, jossa punotaan suunnitelmia joulun pelastamiseksi. Tonttupojat
Timi ja Verne ovat tyytymättömiä aikuisten saamattomuuteen ja päättävät itse
ryhtyä pelastustoimiin.
Marraskuussa alkavat
Korvatunturin koulut. Pojat aloittavat ekaluokkalaisina koulussa, joka
valmentaa tonttulentäjiä eli lentävien porojen ohjastajia. Samalla luokalla on myös
Timin sisko Tiitu Tuisku-ystävänsä kanssa. Poikien suunnitelmana on opetella
ennätysajassa lentämään ja sitten näyttäytyä aikuisille ihmisille läheisessä
Havukosken kylässä. Syntyvä kohu palauttaa ihmisten ja lasten uskon jouluun ja
Joulupukkiin, jolloin joulu pelastuu. Suunnitelma on siis yksikertainen mutta
uhkarohkea. Tonttuja on ehdottomasti kielletty koskaan näyttäytymästä
aikuisille ihmisille, jotta Korvatunturin toiminta pysyisi salassa ja turvassa.
Tiitu ja Tuisku saavat
vahingossa vihiä poikien suunnitelmasta ja tempautuvat siihen odottamatta mukaan.
Seuraa todella jännittävä seikkailu, josta ei vauhdikkaita ja täpäriä
tilanteita puutu! Savonen vielä tiivistää tunnelmaa käyttämällä ennakointia ja
lukujen loppujen cliffhangereitä oivallisesti. Tarinassa on muuten sivujuoni,
josta lienee saanut ideansa tonttulapsista kertova toinen kirja Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat.
Hieman vierastin amerikkalaiselta maistuvaa lentoporoideaa, mutta kaipa
jouluperinteet ovat jo niin iloisesti sekoittuneet, ettei se ainakaan
lapsilukijoita haittaa.
Kirja sopii mainiosti
vaikkapa joulunaluspäivien iltasatukirjaksi ja jo itse lukevillekin lapsille.
Pelastuuko joulu? Miten käy tonttulapsien? Pääsevätkö kaikki ehjin nahoin
kotiin? Paljastuuko Korvatunturin kätketty tonttumaailma? Entä mitä tästä
kaikesta sanoo itse Joulupukki?
Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu
Kuvitus Sirja Iisakka. Saarni-kirjat 2010. 131 s.
Meillä tätä luetaan juuri nyt joulunalusajan ilta- ja aamusatuna. Lentävät porot menevät lapsiin täydestä. Muutenkin kirja tuntuu pitävän etenkin ekaluokkalaisen täysin otteessaan.
VastaaPoistaHauska sattuma! Täytyy tunnustaa, että hieman itsekin jännitin, kuinka kaikkein kiperimmistä tilanteista oikein selvitäänkään ;) Ekaluokkalainen vaikuttaa juuri sopivalta kohderyhmältä. Kiva kuulla, että teillä uppoaa myös.
PoistaNyt pitäisi vain olla joku, jolle lukea ääneen... Eipä silti, etteikö aikuistenkin kesken olisi huippuhienoa yhteistä aikaa nimenomaan ääneelukemisen parissa vietetyt hetket.
VastaaPoistaMeillä tämä luettiin iltasatukirjana sujuvasti ohi joulun, mutta jännitys ja kirjan ote säilyi pikkumiehissä mukavasti. Postasin kirjasta juuri. Lentoporot eivät ihan puhtaimmillaan kuulu minunkaan jouluuni :-)... Saduissa kuitenkin saanee mennä fantasian vietävänä melkein minne vain. Vai saako?
VastaaPoistaMinua ei haitannut tuo lentoporoidea, minulle on taidettu lapsena joskus kertoa lentävistä poroista :) Kiva kirja, jota oli iloa lukea! Kiva kun bloggasit tästä juuri joulun alla! Itse tein saman nyt uuden vuoden kunniaksi.
VastaaPoista