Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Tämä kirja tupsahti työpöytäni nurkan huojuvaan luettavien kirjojen pinoon jo syksyllä, mutta ei oikeastaan herättänyt kummoistakaan mielenkiintoa. Kirjan nimi vaikuttaa aivan idioottimaiselta: Kani nimeltä jumala. Siis mitä? Onko kanin nimi Jumala? Miksi se sitten kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella? Alkuteoksen nimi on When God Was a Rabbit, mikä sekään ei kauheasti valaise tilannetta. Nyt kirjan luettuani tiedän, että tarinassa tosiaan on mukana kani, jolle tyttö antaa nimeksi jumala (siis pienellä alkukirjaimella!). Hämmentävästi kani paikoin on kuitenkin nimeltään Jumala… Toisaalta koko kanilla ei ole kovinkaan keskeistä roolia tarinassa. Se lohduttaa läsnäolollaan ja filosofisilla neuvoillaan päähenkilöä, kun tämä on vielä lapsi.

Myöskään kirjan kannet eivät herättäneet lukuintoa, vaikka eivät ne missään nimessä rumat tai vastenmieliset ole. Ne vain eivät jostain syystä houkuttele minua. Kansiliepeestä selviää, että Sarah Winman, jonka esikoisromaanista tässä on kyse, on ammatiltaan näyttelijä. Olen ennenkin avautunut siitä, mitä ajattelen ns. julkkisten ryhtymisestä kirjailijoiksi. Ennakkoasetelmat eivät siis luvanneet kovin hyvää. Pian alkoi kuitenkin moniin kirjablogeihin tupsahdella ylistävältä kuulostavia arvioita. Aloin ajatella, että kenties sittenkin kannattaisi jossain välissä tämä kirja lukea. Myös alkuvuodesta koittavaan Blogistanian Globalia -kisaan olisi kiva saada lisää omaa vertailumateriaalia.

Niinpä sitten päätin, että tämä olkoon yksi tämän vuoden joulukirjoistani. Yllätyin positiivisesti, sillä hyvä, luistavasti kerrottu tarina imaisi nopeasti mukaansa ja viihdytti minua lähes kokonaisen joutilaan pyhäpäivän. Mitä mainioin valinta siis. Ainoana puutteena oli vain kirjan lyhyys. Todella hyvä joulukirja on myös riittävän paksu, sellainen tiiliskivi, jossa riittää luettavaa useammaksikin päiväksi.

Kirjan minäkertoja Elly on syntynyt alempaa keskiluokkaa edustavaan lontoolaisperheeseen vuonna 1968. Lapsuus kuluu pinnalta katsoen leppoisasti. Rakas isoveli suojelee, ja isä ja äiti huolehtivat vanhemmuuden velvoitteistaan kiitettävästi. Kuitenkin pimeä salaisuus varjostaa Ellyn lapsuutta. Siitä vain vihjaillaan lukijallekin, eikä se paljastu vanhemmille ennen kuin vasta vuosikymmenien kuluttua. Vain isoveli Joe tietää totuuden.

Lapsuuteen kuuluu erottamattomasti myös paras ystävä Jenny Penny, jonka elämä lähinaapurissa on kaikkea sitä, mitä Ellyn elämä ei ole. Ystävyys sinnittelee vielä hetken sen jälkeenkin, kun Ellyn perhe on muuttanut Cornwalliin. Siellä joen ja meren rannalla perheen elämä muuttuu ja lapset kasvavat aikuisiksi. Sinne vielä lopussa palataan, kun on aika parantua ja eheytyä. Silloin Elly on noin kolmikymppinen kolumnisti.

Tarinassa on siis kyse lapsuudesta, kasvusta, eheytymisestä, erilaisuudesta, ystävyydestä ja perheestä. Elämästä. Winman kirjoittaa mukaansatempaavasti, ja yksi kerronnan vahvuuksista on selittelemättömyys. Moni asia jää tarinassa kutkuttavasti auki, lukijan oman mielikuvituksen ratkaistavaksi. Menetelmä ei ole helppo, mutta Winmanilta se onnistuu hienosti. Jotenkin minulla kesti pitkään sisäistää, että tapahtumat sijoittuvat Englantiin ja että kyseessä on brittikirjailija. Assosioin tarinan mielessäni Yhdysvaltoihin, amerikkalaiseen pikkukaupunkiin tai esikaupunkialueelle. Tämä ei missään nimessä ollut negatiivista, enkä sitten yllättynytkään, kun tarinan loppupuolella monet keskeiset tapahtumat sijoittuivatkin New Yorkiin. Sopi oikein hyvin tunnelmaan. Kerronta ja tarina toivat useaan otteeseen mieleeni amerikkalaiset kertojasuosikkini, etupäässä John Irvingin ja Donna Tarttin, vaikka Winman onkin muutamia asteita keveämpi tyyliltään.

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit)

Suom. Aleksi Milonoff. Tammi 2012. 324 s.