TTT: Lainassa ja lukematta

Kirjahyllyähkystä olen monet kerrat täällä blogissakin avautunut. Kirjoja tulee haalittua huomattavasti enemmän kuin ehtii lukea. Aina kuvittelee, että nyt kyllä luen kaikki rästissä olevat kirjat ennen kuin hankin uusia. Huihai. Jos omaksi hankitut kirjat kasaantuvatkin lukemattomina hyllyyn, on se vain minun ja perheeni ongelma. Hankalampaa on, jos onkin lainannut kirjat jostakin. Kirjasto pitää tässä puolensa ja antaa myöhästymissakot, lopulta. Mutta on tahoja, jotka vain vaieten kärsivät eivätkä rankaise.

Tämän viikon TTT eli kymmenen kärjessä -listani pitääkin sisällään kymmenen lainattua mutta edelleen palauttamatonta teosta.

1. Hellevi Salminen: Sivari

Kirja on peräisin työpaikalta, jonne olemme hankkineet teosta kokonaisen sarjan yhteiseksi kokonaisteokseksi lähinnä ysiluokkalaisia varten. Olisi hyvä, että opettaja olisi lukenut kirjan ennen kuin luettaa sen oppilailla. Pitäisi lukea ja pian. Aikaa tähän mennee korkeintaan kolmisen tuntia, joten kyse on lähinnä saamattomuudesta.

2. Bernhard Schlink: Lukija

Tämäkin on peräisin työpaikalta. Kyseessä on kuitenkin jostain lahjoituksena saatu kappale, jonka ajattelin lukea itse ennen oppilaitten hyllyyn laittamista. Lukematta on vielä, vaikka kesälomalla tämä jo piti hoitaa…

3. Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä

Myös tämä on työpaikalta lainassa. Kappaleita on koulun hyllyssä useita, joten ei tarvitse pelätä, että siellä oppilaat saavat vain ei-oota, koska kirjat ovat opella lainassa. Paria tuntia ei kesälomalla liiennyt tähänkään.

4. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Kesäloman edellä kuvittelin myös, että olisi aikaa ja tarmoa lukea uudelleen tämä klassikko. Ei ollut. Pitänee kiikuttaa kiireen vilkkaa takaisin työpaikalle asiakkaitten saataville. Lukenevat todennäköisemmin.

5. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Tämä on maannut pinon pohjilla jo vuoden ja on peräisin samasta paikasta kuin edellisetkin. Kun rahaa oli, pistin elämän risaiseksi ja hankin viime vuoden Junior Finlandian saanutta kirjaa oikein kaksi kappaletta. Toinen on ollut tarjolla nuorisolle jo siis vuoden, mutta ei ole saavuttanut merkittävää menestystä. Pari tuntia vaativaan urakkaan ei ole minulta tarmoa löytynyt. Aloitusluvunkin olen joskus tästä lukaissut. Onneksi tänä vuonna palkinto meni kuvakirjalle, ettei tule uutta jonoon ihan vielä.

6. Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista

Tämä kirja on maannut meillä jo pian puolitoista vuotta, kauhistus ja nolous. Viime vuoden kevättalvella kävin katsomassa elokuvan Hella, ja sen innoittamana luin Vappu Tuomiojan muistelmateoksen Sulo,Hella ja Vappuli. Alkoi kovasti tehdä mieli myös tätä Tuomiojan kirjaa, mutta missasin sen kirja-alennusmyynnistä. Onneksi Laura tuli hätiin ja lupasi anteliaasti lainata omaa pokkariversiotaan. Varmasti jo kaduttaa. Täältä saa hakea, jos ei enää kestä odottaa J Mutta kyllä minä sen vielä luen, joskus. Ehkä.

7. Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Työpaikan tavoin, ellei jopa rankemmin, hyväksikäytön uhriksi joutuu äiti. Häneltä on ollut lainassa tämäkin teos jo pian kaksi vuotta. Pahaa pelkään, että olen tämän itse ostanut joululahjaksi, koska tämähän oli vuonna 2010 Finlandia-ehdokkaana. Muistelisin tosin, että äitikään ei kirjaa lukenut kokonaan, joten tällä ei vielä liene kiire takaisin?

8. Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait

Tämän kirjan olen maininnut jo lähes kaksi vuotta sitten blogissani, kun olen luetellut kirjoja, jotka pitäisi lukea. Eipä ole paljoa homma edistynyt. Toisaalta äiti ei ehkä ole muistanut tätä kirjaa enää omistavansakaan? Nyt saattaa pian tiedusteluja tulla.

9. Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Samasta ehtymättömästä lähteestä peräisin tämäkin. Tästä olen huomannut kehuja siellä täällä ihan viime aikoinakin, joten sen puoleen kirja pitäisi saada luetuksi ja takaisin omistajalleen.

10. Meiju Niskala: Olet tässä (Turku)

Tämän kirjan lukemattomuutta ja palauttamattomuutta häpeän eniten. Löysin tämän hauskan kirjan aikanaan, varmaan jo kolme vuotta sitten, Ateneumin kirjakaupasta joululahjaksi äidille. Lahja oli mieluisa. Koska omatkin juureni ovat entisessä pääkaupungissa, jossa myös olen opiskellut, sain kirjan lainaan. Huh.

Auttaakohan julkinen syntien tunnustaminen? Tuskin. Mutta nytpä lainanantajat tietävät, ettei paljoa toivoa ole, jollei itse vaadi saataviaan. Mutta toisaalta enpä pihtaile lainata kirjojani niitä haluaville. Jos joku viipyy tai vaikka rähjääntyykin reissussa, en pahastu. Oikeastaan olisi aika kauheata, jos kaikki lainaan antamani kirjat yhtäkkiä palaisivat kotiin!