Tämän kerran TTT:n
listattavina ovat parhaat vuonna 2012
lukemani dekkarit. Koetin ensin värkätä listaa kymmenestä parhaasta
lukemastani kirjasta, mutta se osoittautui varsin ongelmalliseksi varsinkin
edelleen käynnissä olleitten Blogistania-kisojen takia. En halunnut etukäteen
paljastaa mahdollisia ehdokkaitani Blogistanian Finlandiaan, ja lisäksi luin
aivan mahdottoman monta todella hyvää kirjaa viime vuonna.
Dekkareitakin sujahti kuin
huomaamatta lähes viisikymmentä, eli karkeasti sanoen kolmannes viime vuonna
lukemistani kirjoista oli juuri dekkareita. Se ei minua yllätä, sillä ne ovat yksi
keskeinen suosikkini lajityyppien joukossa. Ihan yhtä avarasti kuin Ruumiin kulttuurin Kirjakäräjillä en dekkarin määritelmää käsitä, joten en laske
joukkoon vaikkapa Mia Vänskän Mustaa kuuta, Marko Hautalan Unikoiraa
tai Paul Tordayn Ventovierasta. Osa lukemistani on
oikeammin kuunneltuja, sillä mielelläni kuuntelen autossa dekkareita
äänikirjoina. Useimmat kuuntelemistani ovat olleet uusintakierroksella olevia
teoksia, eli sellaisia, jotka olen jo aikaisemmin lukenut ihan kirjana, kuten
vaikkapa Stieg Larssonin Millennium-trilogia ja monet Agatha Christien mainiot klassikot.
Kymmenen parasta dekkaria
eivät ole tässä nyt missään paremmuusjärjestyksessä, sillä dekkarigenren
sisälläkin tyylilajikirjo on melkoinen. Lisäksi omat mieltymykset tuntuvat
heittelevän. Välillä tykästyn keveämpään uutuuteen, toisinaan taas vanha tuttu
ystävä voi olla juuri se, mitä on kaivannut.
Jokisen
pitkän komisario Koskisesta kertovan sarjan parhaita osia! Pian on taas kevät,
jolloin ainakin toivon mukaan ilmestyy seuraava osa.
Tähän kirjaan minulle ehti syntyä kiintymyssuhde jo
ennen sen ilmestymistä, joten hieman oli jännitystä ilmassa, kun lopulta sain
kirjan käteeni. Onneksi voin aivan rehellisesti sanoa pitäneeni kirjan
italiantuoksuisesta kepeydestä ja murhajuonistakin kovasti. Seuraava osa on jo
kirjailijalla lupaavassa vaiheessa!
Tutustuin Sansomiin ensin hänen historiallisen Shardlake-sarjansa kautta. Siihen muuten
odottelen jo kovasti kolmatta suomennosta. Talvi
Madridissa sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja on enemmän trilleri
kuin salapoliisiromaani.
Tämä vangitseva lukukokemus tutustutti uuteen
pohjoismaiseen dekkaristiin, jonka muiden teosten suomennoksia odottelen myös
kovasti.
Pääsin jälleen alkuun toista kautta, sillä
ensimmäinen Cleevesiltä lukemani teos oli Vera Stanhope -sarjan ensimmäinen
suomennos VERA – Kuolonkukkia, joka ilmestyi kesällä. Vera-sarjaa esitetään
parhaillaan televisiossa perjantai-iltaisin, ja sarjan seuraava kirja ilmestyy
keväällä. Veran innoittamana päätin lukea myös tämän Shetlantiin sijoittuvan
toisen sarjan, johon tykästyin kovasti.
Vuoden parhaita lukukokemuksia! Nautinnollinen
yhdistelmä: tuttu sarja, laadukas juoni ja muutenkin huippukirja. Larsson ei
ole tyytynyt toistamaan tiheästi samaa, hyväksi havaittua dekkarikaavaa, kuten
monet muut.
Tämä teos jäi erityisesti mieleen erikoisesta
tapahtumapaikastaan, sillä kirja sijoittuu Grönlannin liepeille, tosin Kanadan
puolelle. Hyytävät tunnelmat taattuja tämän parissa!
Synkkääkin synkempi tarina, joka sijoittuu vähän
Helsinkiin ja paljon Islantiin, joka kirjassa kuvataan Helvetin esikartanon
kaltaiseksi synkkäläksi. Edes Arnaldur Indriðason ei anna näin tummaa kuvaa
kotimaastaan.
Berlin Noir -sarjan aloitusosa, ja melkoisen mustaa
onkin meno tässä vuoden 1936 Berliiniin sijoittuvassa tarinassa, jossa
tutustutaan Bernie Guntheriin, Kerrin yksityisetsiväsankariin. Bernie joutuu
tarinan mittaan mm. keskitysleiriin peitetehtävää suorittamaan! Tätä on saatava
lisää.
Tuomola oli minulle uusi kotimainen tuttavuus ja
miellyttävä yllätys oli, että Tuomolan teokset sijoittuvat Lohjalle, josta taas
vuoden vaihduttua tuli työnantajakaupunkini. Tylsäänkin kaupunkiin (anteeksi
vain!) voi sijoittaa toimivan rikostarinan. Noora Nurkan tutkimuksia on
tarkoitus lukea lisääkin.
Huomaan,
että pidän kovasti sarjoista, jotka usein haluan lukea kokonaan. Mutta
toisaalta taas uudet tuttavuudet virkistävät kovastikin mieltä. Kotimaisen
osuus kymmenen parhaan joukossa on aika vähäinen, vain kolme. Hieman
yllättävää, sillä mielestäni luen paljon kotimaisia dekkareita. Toisaalta
jotkut vanhat suosikkini, kuten Leena
Lehtolainen ja Reijo Mäki, ovat
joko vaihtaneet tyylilajia tai sitten olen tietyllä tavalla kyllästynyt, vaikka
edelleen kirjat luenkin. Onko listalla yhtään Sinun suosikkiasi? Mikä oli paras dekkarisi vuonna 2012?
Vuoden 2013 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit
Vuoden 2013 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit
Sattuipa sopivasti: juuri olin hahmottelemassa samanlaista kyselyä Dekkariseuran blogiin :)
VastaaPoistaItsekin innostuin tänä vuonna Tuomolasta. Lisäksi (tosin vuotta muita myöhemmin...) minuun jätti jälkensä Belinda Bauerin huikea Hautanummi. Sitä ajattelen miltei viikoittain vieläkin.
Onnea uusiin tuuliin!
Jonna
Jonna
Kivaa! Pitääpä seurata tilannetta tuolla Dekkariseurassa, kysely onkin loistava idea! Belinda Bauer on hyvä kirjailija myös minusta.
PoistaSillä reunaehdolla että olen lukenut aika vähän uusia romaaneja sanon, että minusta "paras" suomalainen dekkari oli viime vuonna Jyrki Heinon Kellari ja ulkomainen "paras" oli Robert Harrisin Pelkokerroin.
VastaaPoistaVanhemmista jännäreistä, joita olen ilmeisesti lukenut enemmän, joku le Carrén Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja tietysti on ylittämätön, mutta sekin on kerrottava että jätin uusimman le Carré suomennoksen kesken - osittain siksi että erehdyin kuuntelemaan yhden ääliömäisen radio-ohjelman siitä eikä sen jälkeen lukeminen huvittanut.
Tuo Talvi Madridissa on hieno romaani (vaikka luinkin se heikolla englannillani jokin vuosi sitten). Samsonilta on juuri ilmestynyt uusi jännäri, vähän saman tyylinen kuin mitä Harris ja Deighton ovat kirjoittaneet eli kuvitelma Hitlerin voitosta maailmansodassa.
Kerr tietysti erittäin erinomainen. Äskettäin lukemani Nelson DeMillen The Panther oli mainio, ajankohtaisuutensakin takia.
Nyt lueskelen vanhoja Peter Cheyneitä ja Erle Stanley Gardnereita - älä kysy miksi!
;) Okei, ei kysytä!
PoistaMinulla on lukematta vielä tuo Kellari, joka on siellä ikuisesti venyvällä luettavien kirjojen listalla. Pelkokerrointakaan en tunne, kiitos vinkistä!
Kellari oli minustakin paras suomalaisista, *****
PoistaVoi vitsi - taas kirjoitin Sansomin väärin! Niin kuin aikanaan RK:n arvostelussani.
VastaaPoistaVäärin kirjoittaminen taitaa olla perua Deightonin sankarista, olutmerkistä tai Gregor Samsasta. (Tai viallisesta päästäni.)
Haitanneeko mitään, en huomannu virhettä. Näitä sattuu onneksi meille kaikille :)
PoistaOlen samaa mieltä ykkösestä! Seppo Jokisen Komisario Koskinen -dekkarit ovat lähellä sydäntäni tietysti tamperelaisten maisemien vuoksi mutta myös siksi, että ne ovat jotenkin lämminhenkisiä, realistisiä, jännittäviäkin. Ja henkilöhahmot ovat varsin onnistuneita!
VastaaPoistaOlen lukenut listaltasi myös Vangin ja pidin siitäkin paljon. Juoni ja henkilöt olivat siinäkin keskimääräistä parempia. Seuraavaa osaa odotellessa!
Jahas, se on sitten luettava tuo Tuomolan kirja... joka onkin lojunut hyllyssä jo kuukausitolkulla. Kiitos Kirsi!
VastaaPoistaEhdottomasti, sun vauhdilla se on yhden illan juttu. Tänään muistelin Tuomolan tuotantoa jälleen ajaessani Lohjalla Poliisi-kyltin ohi...
PoistaSamaa mieltä Vera Valasta ja Åsa Larssonista - hienoja kirjoja!
VastaaPoistaUhrilahjan luin viime vuonna, minun suosikkidekkaristi. Jo Nesbøn Aave oli hyvä, Harry Hole on aikamoinen rikosten ratkaisija. Läckbergin sarjan olen lukenut kokonaan, samoin Cornwellin ja Slaughterin. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia olivat viime vuonna Jamie Frevelettin ja Mons Kallentoftin kirjat. Lars Kepler on kyllä huippu. Mäki ja Lehtolainen eivät innosta minuakaan.
VastaaPoistaMua harmittaa, että olen pudonnut kärryiltä tuossa Nesbön sarjassa. Se on todella hyvä, mutta mulla on lukematta 5-6 viimeistä suomennosta enkä muista alkupää kirjoista enää mitään!
PoistaMinäkin luin ihan mukavan pinon jännäreitä viime vuonna. Ehdottomat suosikkini olivat John Verdonin Sokkoleikki ja Tess Gerritsen Jääkylmä. Verdonin tiesin Numeropelin luettuani taitavaksi juonittelijaksi, mutta Gerritsen lumisiin maisemiin sijoittuva jännäri löi ihan ällikällä. Suosittelen!
VastaaPoistaListaltasi aion lukea Larssonin Uhrilahjan, vielä en ole kyseiseltä kirjailijalta mitään lukenut.
Jos Larsson on kokematta, voisi aloittaa joko ihan alusta tai ainakin aiemmista jostakin. Tosin tämä Uhrilahja on ihan itsenäinen, mutta sarjan paras.
PoistaGerritseniä voisi kokeillakin, kiitos vinkistä. Numeropeli minulla jo onkin.
Minun listani yhdeksän:)on:
VastaaPoistaMina D: Ampiaiskesä
von Schirach F: Rikoksia
Nesbo J: Aave
Dahl KO: Neljäs tekijä
Nesser H: Kokonaan toinen juttu (ehdoton 2012 ykkönen)
Adler-Ohlsen J: Vanki
Cleeves A: Punaista tomua ja Sininen sarastus (sarja parani loppua kohden)
Ravilo H: Nimeltään Eerika
Kaksi sama kirjailijaa listalla mukana. Vain Ravilo yltää minun listassani vuonna 2012 kotimaisista ulkomaisten kanssa samaan tasoon.
Kiitos listastasi! Minan kanssa minulle on valitettavasti käynyt samoin kuin Nesbönkin, eli olen pitänyt kirjoittajan ensimmäisistä suomennoksista, mutta olen pudonnut vauhdista! Pitää Minaan vielä palata, sillä Veripelto odottaa jo hyllyssäkin.
PoistaRavilo Nimeltään Eerika on ollut aloitettuna keväästä asti, hyi minua. Pitääkin ottaa äkkiä takaisin käteen, sillä moni muukin on kehunut ja olen pitänyt Ravilosta kovasti.
Tätä oli mielenkiintoista lukea! Minusta tuntui etten lukenut viime vuonna juuri ollenkaan dekkareita, mutta kun nyt kävin blogistani kurkkaamassa, olen näköjään kuitenkin lukenut kymmenen. Minulle selkeästi kaksi parasta olivat Hiltusen Sysipimeä (muistanko ihan väärin, vai oliko niin ettet sinä siitä kauheasti syttynyt?) ja tietenkin Christie-klassikko Kymmenen pientä neekeripoikaa (moneskohan kerta tämä oli, kun kirjan taas uudelleen luin?). Muitakin mielenkiintoisia tuttavuuksia löysin, muun muassa John Ballin dekkarin Musta yö vuodelta 1967. Mielenkiintoista ajankuvaa todellakin, pitää kirjoittaa siitä blogiin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaLaitan listaltasi vinkkejä ylös! Vera Valan kirja onkin jo lukulistallani, Seppo Jokista olen lukenut sarjan neljän ensimmäisen kirjan verran, ja Åsa Larssoniin haluaisin ehdottomasti tutustua, mutta onpa tuolla paljon muutakin mielenkiintoista! :)
Kyllä, valitettavasti tuo Sysipimeä on niitä kuuluisia Kirsin keskeytyksiä viime vuodelta. Monet, monet ovat pitäneet. Olen opetellut tuosta Christie-klassikosta korrektimman nimen, jolla se myös on koulumme kirjastossa :) Ihan paras!
PoistaMinäpä heitän kehiin hieman vanhempia tarinoita, jotka viime vuonna löysin: Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937) ja sen jatko-osa Jälkinäytös (1938). Todellista sanataituruutta ja tunnelmaa, vaikkei aivan perinteinen dekkari olekaan.
VastaaPoistaVarmaankin lähes 30 dekkaria tuli viime vuonna luettua, mutta tuo jäi päällimmäiseksi.
Hei laitoinkin jo kommenttia vanhaan postaukseesi muttet tainnut huomata sitä? :) mutta siis kysymykseeni. Meillä on kirjaesittely koulussa ja pitäisi lukea suomalaiseen kulttuuriin liittyvä kirja ja sen pitää olla nuoria koskettava/ nuorten elämään liittyvä. Mietinkin että kävisikö venla saalon kirja kirkkaalla liekillä? Vai mitä suosittelisit. Ruotsalaista kulttuuria kuvaa äidinkielen kirjan mukaan esim. Lumi peittää jäljet. Olisi kiva jos ehtosit vastata. Alkaa olla meinaa jo kova kiire!:/
VastaaPoistaMolemmat ehdottamasi kirjat varmasti sopivat tarkoituksiinsa aivan mainiosti! Saalon kirja kertoo nuoren tytön elämästä ja on suomalainen, ja tuo Mats Wahlin kirja on myös nuorista kertova, vaikka on genreltään lähinnä dekkari. Häneltä voisi paremmin upota nuortenromaani Ruotsia idiooteille, se kertoo ruotsalaisista koululaisista aika karua tarinaa. Mukavia lukuhetkiä :)
PoistaJos pitää mainita mitä suomalaista kulttuuria on kirkkaalla liekillä kirjassa niin mitä voin vastata? :) olen aika huono tunnistamaan suomen kulttuurin piirteitä, muista maista on helpompi mainita asioita :)
Poista:) Ymmärrät varmasti, ettei koulutehtävästä ole sinulle mitään hyötyä, jos minä sen teen. Lue kirja. Huomaat kyllä, mikä siinä on suomalaista.
PoistaC.J.Sansomin Shardlake-sarjan luin kokonaan viime vuoden aikana - pääosin Englanniksi, kun en malttanut jäädä odottamaan suomennoksia.
VastaaPoistaOh, kadehdin! Luen mielestäni liian hitaasti englanniksi enkä juuri siihen ryhdy ilman pakkoa :)
PoistaIhana lista, kiitos tästä! Minä luen myös dekkareita - paljon, liikaa?!
VastaaPoistaOma suosikkini on Sonjan mainitsema John Verdonin Sokkoleikki, Uhrilahja ja Vanki keikkuvat myös kärkipäässä.
Viime vuoden parhaita oli minulle uusi löytö, jo tuo mainittu Ann Cleevesin Perez-sarja. Sattumoisin aloitin ensimmäisestä ja miten mukavaa oli jatkaa "oikeassa järjestyksessä". Leena Lehtolaista en ole ennen jaksanut loppuun asti, joten Minne tytöt kadonneet oli positiivinen yllätys. Martin Walkerin Komisario Bruno ja viinitarha oli kiehtova jo yksistään maisemien ja ranskalaiskylän asukkaiden kuvailun takia. Aiheena vilahti minulle uusi ja sitä kautta "kiehtova" murhamotiivi ekoterrorismi.
VastaaPoistaJa jos vanhoista puhutaan, niin vuodelta 1963 löytyi käteeni kotimaisen Lennart Åkerlundin (salanimi) dekkari Kuolema tulee aina yllättäen. Mikäs sen piinaavampaa, kun viattoman kirkonkylän kesärauhan särkee murha.
t. Miina
Dekkareista vuonna 2012 kolahtivat ihan ehdottomasti islantilaisen Arnaldur Indridasonin koko tuotanto. Luin kaikki henkeä pidätellen viime vuonna ja nyt odottaa vuoroaan viimeisin suomennettu Menneet ja kadonneet. Nämä eivät ole ihan perinteisiä dekkareita, vaikka niissä murhaajaa/tappajaa jahdataankin. Niissä on myös paljon kuvausta islantilaisesta yhteiskunnasta. Ehdottomia huippuja Talvikaupunki ja Jyrkänteen laidalla.
VastaaPoistaKuitenkin jos kirjailija kiinnostaa, hänen tuotantonsa kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Päähenkilö on Erlendur-niminen rikospoliisi, jonka kantaa menneisyyttään mukanaan. Aika yksinäinen susi.
Åsa Larsson on myös suosikkini. Luettuani hänen tuotantonsa odotan nyt kovasti uutta.
Monica Läckbergiä luin innokkaasti, mutta Merenneito oli pettymyt.
Mutta Seppo Jokinen on kotimaisista ehdoton suosikkini. Hervantalainen oli ihan huippua. Mansestahan ei tule kuin huippua.