Tuntematon sotilas kuunnelmana

”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas.”

Parin viikon ajan on työmatkoillani autossa ammuttu konekiväärillä, tykillä, pistoolilla ja konepistoolilla. Ilmassa on lentänyt rautaa, käsikranaatteja, multaa, kiviä, kasapanoksia, ihmisruumiin osia ja verta. Yläpuolella on lentänyt pommikonelaivueita, hävittäjiä ja maataistelukoneita. On pelätty, huudettu, laulettu, itketty, rukoiltu, naurettu ja uhottu sekä kiroiltu. On taisteltu, juostu ja kuoltu.

Syypää tähän sotaisaan tunnelmaan on ollut hankkimani kuunnelma Tuntematon sotilas. Ostin kuunnelman, 16-tuntisen Ylen Radioteatterin tuotteen, koska en voinut vastustaa kiusausta löydettyäni sen marketin kirjaosastolta joulun jälkeen. Ei kaduta, vaikka aika tyyris hankinta oli. Emmin pitkään, koska omistan kirjasta jo aivan mainion äänikirjaversion. Silti kannatti, ja uskon kuuntelevani molemmat vielä moneen kertaan.

Tuntematon sotilas on minulle perin juurin tuttu teos. Luin sen ensimmäisen kerran 15-vuotiaana hurjana seikkailuteoksena. Tosin jo silloin mietin, miten ihmeessä isoisäni ja kaikki tuntemani sen ikäiset miehet oikein olivat kestäneet. Myöhemmin luin kirjan uudelleen ja hämmästyin sen pasifistisuutta. Se ulottuvuus oli ensimmäisellä lukukerralla mennyt kokonaan ohi. Elokuvan olen totta kai nähnyt monesti, vanhemman varmasti yli kymmenen kertaa, uudemmankin pariin kertaan. Lisäksi vielä siis äänikirja on kuunneltuna ainakin kerran. Tarinan tuttuus ei haitannut kuunnelmasta nauttimista yhtään, kenties päinvastoin. Onkin mielenkiintoista pohtia, milloin tuttuudesta tulee etu. Kyllin hyvä tarina kestää useita luku-, kuuntelu- ja katselukertoja. Oikeastaan nauttii siitä, että tietää sanasta sanaan, mitä seuraavaksi sanotaan. Jos taas tarina olisi keskinkertainen, se olisi kulunut loppuun ja ennakoitavuus muuttuisikin pitkästyttäväksi.

Radioteatterin kuunnelma on valmistunut vuonna 1966 ja siinä on 19 osaa. Alkuperäistekstiä hyvin uskollisesti noudattavan sovituksen on tehnyt kuunnelman ohjannut Saulo Haarla yhdessä Eila Kallion kanssa. Saulo Haarla on minulle täysin outo nimi, mutta yllätyksekseni löysin sen myös Edvin Laineen Tuntemattoman näyttelijälistalta. Haarla näytteli elokuvassa vänrikki Jalovaaraa, jolla tosin on hyvin lyhyt rooli aivan lopussa.

Kuunnelmassa on käytetty kahta kertojaa, joina toimivat Matti Ranin ja Kauko Saarentaus, joista jälkimmäinen oli juontaja ja toimittaja, ei näyttelijä. Tämä työnjako toimii kuunnelmassakin: Ranin lukee eläytyen, Saarentaus selostaa kuivasti. Molemmat sopivat teokseen hienosti. Matti Ranin on mielestäni todella miellyttävä näyttelijä, ja hänen ääntään todellakin kuuntelee mielikseen. Ainoa häiritsevä seikka oli, että mielessäni yhdistin hänen äänensä jatkuvasti luutnantti Kariluotoon, koska Laineen elokuvassa Ranin näyttelee Kariluotoa. Muutenkin äänet ja kahden eri elokuvan näyttelijät menivät mielessäni iloisesti sekaisin. Mielessäni näin ja melkein kuulinkin Tauno Palon Sarastienä, vaikka kuunnelmassa Sarastietä esittää Pentti Irjala, joka taas Laineen elokuvassa oli Kapteeni Kaarna…

Muutkin keskeiset hahmot aiheuttivat ainakin aluksi sopeutumisvaikeuksia. Suosikkini Hietanen on minulle aina Heikki Savolainen, ei voi mitään, vaikka Esa Saario kuunnelmassa onkin hyvä. Samaten Koskelan hahmo aiheutti tuskia. Kuunnelmassa Koskelana on minulle täysin tuntematon Mauno Hynönen, mutta näin koko ajan silmissäni Mollbergin version Risto Tuorilan, joka on minusta enemmän koskelamainen kuin Laineen siloposkinen Kosti Klemelä. Hynönen tekee Koskelan roolin aivan mahtavan hienosti.

Rokka on tietysti keskeinen hahmo tarinassa, mutta en ole koskaan oikein osannut päättää, pidänkö enemmän Reino Tolvasesta vai Paavo Liskistä. Kumpikaan ei oikein vastaa sitä kuvaa, jonka olin ensimmäisellä lukukerralla itselleni miehestä muodostanut. Kuunnelmassa Rokkana on Martti Tshokkinen, ja hänkin on uskottava Rokka. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Laineen miehitys on tietysti legendaarinen. Kukapa voisi unohtaa Åke Lindmania Lehtona tai Veikko Sinisaloa Lahtisena?

Moitteita annan tuotteen pakkauksesta. Kymmenen cd-levyn paketti on iso kuin mikä: 13 x 26 x 3 cm, eli puolet tavallista koteloa isompi. Koska levyjä on vain kymmenen, on toinen puoli pakkauksesta täytetty kartonkipaloilla! Vaikka tilaa olisi, ei mukana ole esimerkiksi täydellistä rooliluetteloa.

”Aika velikultia.”