Jennifer Worth teki saman kätilöille kuin James
Herriot eläinlääkäreille: kirjoitti heistä koskettavasti ja arvostavasti,
hauskasti ja lämpimästi. Hakekaa kätilö!
on omaelämäkerrallinen romaani, jossa Worth kertoo omista kokemuksistaan
kätilöharjoittelijana Lontoon East Endin satama-alueen slummissa 1950-luvun
lopulla, jolloin Nonnatus Housen kätilöt auttoivat noin sataa synnyttäjää
kuukaudessa kotisynnytyksissä. Kodit olivat ahtaita ja usein likaisia ja
perheet suuria minkä mittapuun mukaan tahansa.
Luin juuri suomeksi
ilmestyneen kirjan viime viikolla, ja katsoin tänään (22.2.2013) kirjaan
perustuvan samannimisen tv-sarjan aloitusosan. Kirja teki vaikutuksen.
Ensinnäkin on melko käsittämätöntä, että Worthin kuvaamat olosuhteet
sijoittuvat vain kuudenkymmenen vuoden taakse ja vielä Lontooseen, yhden
merkittävimmän eurooppalaisen sivistysvaltion pääkaupunkiin. Olosuhteet ovat
kammottavat. Tv antoi maisemasta paljon armollisemman kuvan kuin Worthin teksti
kirjassa, jonka mukaan monet korttelit olivat pahoin kärsineet pommituksista.
Rauniot oli yleensä aidattu ja niihin meneminen oli kiellettyä, mutta sen
paremmin lapset kuin roistotkaan eivät kielloista piitanneet. Pommitettuja
alueita myös käytettiin häikäilemättä yleisinä kaatopaikkoina. Monet talot oli
aikoja sitten määrätty purettaviksi, mutta ihmiset koettivat kuitenkin
viimeiseen asti sinnitellä kodeissaan, vaikka esimerkiksi kunnallinen
jätehuolto oli aikaa sitten lopetettu.
Kirjassa Worth käyttää
paljonkin aikaa selostamalla kätilön ammatin historiaa ja uutta koulutusta ja ylipäätään
lääketieteen lähes olematonta kehitystä synnytysten alueella 1950-luvulla. Tv-sarjasta
nämä ovat pääosin jääneet pois, kuten luonnollista onkin. Kirjassa on jonkin
verran toistoa näissä kohdissa, joten tietty opettavuus paistaa läpi. Toisaalta
ymmärtää hyvin Worthin syystä tunteman syvän ammattiylpeyden.
Dokumentaarisuutta korostaa kirjan loppuun sijoitettu laajahko lääketieteen ja
anatomian sanasto, josta kiinnostuneet voivat tarkistaa faktoja. Mikään
välttämättömyys se tosin ei ole, sillä Worth selittää synnytykset ja niiden
mahdolliset komplikaatiot tarkasti ja huolellisesti itse tekstissä. Lopussa on
myös laaja selitysosa siitä, millaisia vaikeuksia kirjoittajalla on ollut
kirjoittaessaan slummien asukkaiden puhetta kirjaansa. Lontoon esikaupungeissa
alaluokka puhui omaa kieltään, cockneyta, josta ylempi luokka ei välttämättä
ymmärtänyt mitään. Käännöksessä tämä automaattisesti ohittuu, sillä suomen
kielen murteet tai slangit eivät eroa kovin jyrkästi yleiskielestä. No, slangi
nyt ehkä, mutta sitä ei ole käännöksessä käytetty, vaan on turvauduttu
puhekieleen. Tv-sarjan hahmot tuntuivat ainakin pääosin puhuvan tunnistettavaa
englantia, joten tässäkin on varmaan jouduttu oikaisemaan.
Worth on kirjoittanut
kaikkiaan kolme muistelmateosta East Endissä toimimistaan vuosista: Hakekaa kätilö! eli Call the Midwife, Shadows of
the Workhouse ja Farewell to East End.
Tv-sarja perustuu käsittääkseni koko trilogialle, josta siis on toistaiseksi
suomennettu aloitusosa. Tv-sarja on ollut Britanniassa todellinen menestys,
mutta niin ovat olleet kaikki kolme kirjaakin, joita on yksin Briteissä myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. En ihmettele sitä, sillä Worth kirjoittaa
sydämeenkäyvästi. Peri-inhimillinen aihe on tietysti jo sinänsä kaikille
läheinen, mutta lähihistoriakin kiinnostaa. Dramatiikkaa ei tapahtumista puutu,
mutta Worth osaa myös keventää. Välillä juhlitaan ystävien kanssa ja koetaan
kommelluksia. Nonnatus Housen nunnat ovat kaikki mainioita persoonia, kuten
myös talon palkkatyöntekijät. Jenny on opiskellut ja työskennellyt ennen
luostariin tuloaan sairaalassa, ja hän yllättyy nunnien yhteisön
vapaamielisyydestä ja joustavuudesta. Sairaalan hierarkiassa ei voinut
neuvotella. Huumori ei tosin vielä kovin paljoa vilahtele katsomassani
aloitusosassa.
Worth todella tuntuu
rakastavan työtään. Ainakin hän muistelee kokemiaan vaikeitakin asioita
lämmöllä. Tv-sarjan aloitusjaksossa korostetaan sitä, miten Jenny arvostaa ja
kunnioittaa slummien äitejä, jotka vain jaksavat jatkaa vaikeista, välillä
mahdottomistakin olosuhteista välittämättä. Tämä käy ilmi monessa kohtaa myös
kirjassa. Samaten nuoren kätilön kunnioitus ahkeria ja pyyteettömästi
työskenteleviä nunnia kohtaan kasvaa.
Kirjan mieleenpainuvimpia
tarinoita on tv-sarjan aloitusosaan mukaan otettu englantilais-espanjalaisen
perheen tapaus. Concita on raskaana odottaen 25. lastaan. Kirjassa tarina on
vielä paljon dramaattisempi kuin televisioversiossa. Ensinnäkin savusumu oli
paljon tiheämpi ja vaarallisempi kuin miltä se näytti tv:ssä. Lapsi syntyi
paljon pienempänä, sillä Worth kuvaa sen päätäkin vain pingispallon kokoiseksi.
Concitan henki oli todella vaarassa. Tällaiset yksityiskohdat ovat tietysti
mahdottomia kuvata. Toisaalta Concitan ja perheen osuus on kirjassa laajempi,
eikä Jenny suinkaan ollut aivan kokematon kätilönä synnytystä hoitaessaan. Jenny
myös ystävystyy perheen kanssa läheisesti, ja osa lapsista on jo aikuisia.
Tv-sarjan roolitus on
mainio. Mukana on melkoinen joukko brittikonkareita, etunenässä tietysti Pam Ferris,
joka näyttelee värikästä nunna Evangelinaa. Mukavaa on kuitenkin, että nuorten
rooleissa ja erityisesti pääroolissa on vähemmän kuluneita kasvoja. Kannattaa tutustua sarjan nettisivuihin.
On mielenkiintoista
vertailla, miten kirja ja tv-sarjan toteutus eroavat toisistaan, mutta
kummastakin voi varmasti nauttia ilman toista. Aion katsoa kaikki sarjan 15
osaa, vaikka kirjoista olenkin lukenut vain suomennetun ykkösosan.
Jennifer Worthin elämä oli
varsin kiehtova muutenkin. Sairaanhoitajan ja kätilön uran jälkeen hän siirtyi
musiikin ammattilaiseksi vuonna 1973 ja loi uuden uran. Kirjan alussa ollut
lausahdus mahdollisuudesta ryhtyä konserttipianistiksi ei siis ollut pelkkä
heitto. Kirjoittamisen hän aloitti
2000-luvun alussa.
Jennifer Worth: Hakekaa
kätilö! (Call the Midwife)
Suom. Eija Tervonen. Otava 2013. 415 s.
Minä katsoin myös. Vähän turhan lälly minun makuuni, mutta ehkä annan vielä toiselle osalle mahdollisuuden ennen lopullista tuomiota. ;) (Yleensä tosin unohdan kaikki tv-sarjat noin kahden jakson jälkeen, mutta ehkä tämä pysyy mielessä.) Kirjaa en ole lukenut, ehkä jossain vaiheessa. Muita kätilötarinoita kyllä senkin edestä - aihe kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaEnglantilaiset ovat näköjään aina tykänneet näistä ammattikuvauksista. Jokin aika sitten luin Nicholas Rhean Constable on the Hill, joka kertoo kyläpoliisin elämästä. Se oli hyvin samantyylinen hyvänmielenkirja kuin Herriotin vastaavat :-)
VastaaPoistaVoi kunpa nuo toisetkin osat pian suomennettaisiin! Minusta tämä oli ihana, ihana kirja mutta aikani on sen verran rajallista, etten taida ehtiä tv-sarjan pariin ikinä.
VastaaPoistaMinullekin tästä jäi parhaiten mieleen Concita.
En ole katsonut sarjaa, mutta odotan kirjastosta kirjaa ihan mielenkiinnolla. TV-sarjakin näyttäisi ainakin lyhyiden mainospätkien mukaan olevan oikein mielenkiintoinen.
VastaaPoistaMinä en ehtinyt eilen sarjaa katsomaa, enkä ole kirjaakaan vielä lukenut. Luen tämän heti kun käsiini saan ja sarjaakin ajattelin katsella talvilomallani paremmalla ajalla. Todella kiinnostavalta vaikuttaa :).
VastaaPoistaTämä on varauksessa minulle kirjastosta. Pitkän tauon jälkeen innostun taas lukemisesta, mikä tuntuu hyvältä. :)
VastaaPoistaMinä aloittelin kirjaa jo viime vuoden puolella työasioissa ja se vaikutti kyllä aika vetävästi kirjoitetulta. En ole kuitenkaan tullut vapaa-ajalla jatkaneeksi. Hitusen minua häiritsi myös uskonnollisuus, vaikka se oli ympäristön huomioon ottaen vähäistä siinä alussa. Tv-sarjaa ei tullut aloitettua.
VastaaPoistaUskonnollisuus pysyy kyllä taustalla ainakin tässä ensimmäisessä osassa, vaikka Jenny kiinnostuneena tarkkaileekin nunnien elämää. Nunnat ovat huumorintajuisia ja suvaitsevia, ennen kaikkea kätilöitä. Siitä pidin.
PoistaEn ollut tajunnutkaan, että Worth on kirjoittanut enemmänkin muisteloitaan. Jotenkin kuvittelin, että ne hänen muut kirjansa olisivat ihan erillisiä teoksia. Pikkuisen kyllä mietinkin, miten yhdestä kirjasta on saatu aikaiseksi tv-sarja, kun parissa ekassa jaksossa jo tulee käsiteltyä suurin osa Hakekaa kätilöstä.
VastaaPoistaConcitan ja hänen miehensä tarina oli koskettava, vaikka aika kovasti särähtikin korvaani se, minkä ikäisenä Concita miehensä matkaan oli lähtenyt...
Aivan, kyllähän tuota Concitan nuoruutta kauhistellaan kirjassa ja telkkarissakin.
PoistaMinä hankin tämän juuri eilen käsiini. Hauskaa, että mainitset tuon Herriotin alussa, koska hankin tämän sillä perusteella, että toivon ja odotan jotain samantyylistä kuin Herriotin ihanat kirjat. Tv-sarjan pariin en vielä käynyt, koska haluan lukea kirjan ensin.:)
VastaaPoistaIhan yhtä idyllistä menoa ei ole luvassa kuin Herriotilla, vaikka olihan siinäkin aika ankeita olosuhteita.
Poista