Ensimmäinen vuosineljännes

Olen huomannut olevani liian laiska kirjoittaakseni joka kuukausi koosteen blogin tapahtumista ja kuukauden aikana lukemistani kirjoista. Koska kuitenkin on hyvä välillä vilkuilla taakseenkin, ajattelin siirtyä enemmän kvarttaaleihin. Niinpä tarjoilen täten Kirsin kirjanurkan ensimmäisen vuosineljänneksen 2013. Olkaa hyvät!

Vuoden alussa päätin liittää tuonne yläpalkin lisäsivulle kokoamaani luettujen listaan hieman lisätietoja kirjoista. Ideana on, että voin halutessani itse paremmin seurata, mitä luen ja mistä kirjat ovat luettavikseni päätyneet. Samalla koko blogin läpinäkyvyys toivoakseni lisääntyy myös lukijoiden suuntaan. Ei tarvitse kenenkään pähkäillä, kehunko vain arvostelukappaleina saamiani teoksia. Lisäksi merkitsen sinne näkyviin, milloin lukemani kirjat ovat ilmestyneet. On mukava tarkkailla, kuinka paljon tulee lukeneeksi uutta, kuinka paljon vanhempaa. Taannoin keskusteltiin kirjablogeissa myös siitä, kuinka paljon kirjabloggaajat kirjoittavat vain suurten kustantajien kirjoista. Mutuni oli, että ainakaan omalla kohdallani se ei pitäisi paikkaansa. Nyt senkin voi tarkistaa tuolta sivulta halutessaan.

Vuosi 2013 on lukuvuotena pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin, vaikka ainakin maaliskuu on ollut työ- ja perhe-elämässä hyvin kiireinen. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 33 kirjaa, keskimäärin siis 11 kirjaa kuukaudessa. Olen kahden aiemman kirjablogivuoden aikana lukenut hyvinkin tarkkaan 150 kirjaa vuosittain, joten tahti on pysynyt lähes samoissa.

33:sta lukemastani kirjasta olen kuunnellut viisi kappaletta äänikirjoina, joiksi lasken myös Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaversion, jonka osti itselleni joululahjaksi. Mikael Karvajalan kuuntelin jo toiseen kertaan. Iloinen yllätys oli myös, että vuosi sitten lukemastani Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävistä oli ilmestynyt äänikirjaversio. Sen parissa oli mukava virkistää muistia ja nautiskella rauhassa kirjan taiten rakennetusta juonesta. Vieläkin parempi uutinen on, että Jääskeläisen kolmas romaani ilmestyy syksyllä!

Mistä sitten kirjat tulevat luettavikseni? Kirjastosta, kustantajilta pyydettyinä ja pyytämättöminä arvostelukappaleina, avustamani lehden toimituksesta ja omasta hyllystä eli alkuaan kirjakaupasta. Yhden lukemani kirjan olen saanut pyytämättömänä ennakkokappaleena ja yhtä kirjaa kustantaja-kääntäjä tarjosi luettavakseni. Kirjasto on ylivoimaisesti tärkein kirjalähde, sillä 16 lukemaani kirjaa, siis lähes puolet kaikista, olen lainannut kirjastosta.

Kustantamoittain luokittelu paljastaa, että olen kevättalven aikana lukenut kaikkiaan 15 eri kustantamon teoksia. Eniten kirjoja olen lukenut Otavan valikoimista, yhteensä kahdeksan, sitten Gummerukselta, Tammelta ja Teokselta kultakin kolme kappaletta ja WSOY:ltä, Atenalta, Karistolta ja Likeltä kultakin kaksi. Lopuilta eli Bazarilta, Blue Moonilta, Innolta, Mansardalta, Minervalta, Schildts&Söderströmsiltä ja Siltalalta olen lukenut kultakin yhden. Otavan johtoasema selittyy niillä seikoilla, että kolme lukemaani vanhaa dekkaria ovat kaikki Otavan kustantamia ja että avustamaani lehteen Otava toimittaa tällä hetkellä eniten kirjoja arvosteltavaksi ilman, että ne erikseen tilattaisiin.

Uutuudet painottuvat lukemisissani aika lailla, sillä tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja olen lukenut 12 kappaletta ja viimevuotisia 14 kappaletta. Yli vuotta vanhempia kirjoja olen siis lukenut vain seitsemän. Tästäkin osa selittyy sillä, että Jyrki Heinon Kellarin innoittamana päätin lukea uudelleen Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion historiallisten dekkarien sarjan, josta nyt olen lukenut kolme. Teokset on julkaistu parikymmentä vuotta sitten.

Miesten kirjoittamat teokset ovat johdossa, sillä kaikkiaan 18 lukemaani kirjaa on miesten kirjoittamia, kolmen on puoliksi kirjoittanut mies ja vain 12 on kokonaan naisten käsialaa. Mitä tästä sitten voi päätellä? Ei mitään, sillä valitsen luettavakseni mielenkiintoisia kirjoja. Kirjailija on kuitenkin viime kädessä sivuseikka, tai ainakin hänen sukupuolensa. Dekkarit jyräävät, sillä dekkareiksi voi lukemistani luokitella 14 kappaletta. Nuorten tai nuorten aikuisten kirjoja lukemistani on kolme.

Vuoden alussa lähdin mukaan Facebookin Koen 13 kotimaista kirjailjaa -haasteeseen, joka on edennyt hitaahkosti mutta kuitenkin. Samalla koetan pitää mielessä myös Morren KKK-haasteen, johon otin omin luvin vuoden lisää lukuaikaa.

Kolmen kuukauden lukemisiin sisältyy monenlaista mielenkiintoista ja hyvää. On aika vaikea nostaa mitään ylitse muiden. Tapani Heinosen Reunalla jäi mieleen vahvasti. Monen kirjailijan teoksen luettuani ajattelin ja ajattelen edelleen, että luen hänen seuraavankin kirjansa. Tällaisia olivat mm. Milja Kaunisto, Jenny Kangasvuo, Christian Rönnbacka ja Salla Simukka.

Usein paras viime aikoina luetuista kirjoista on ihan viimeisin varmaan siksi, että se on aina parhaiten mielessä. Niin nytkin, sillä edelleen olen vaikuttunut Mikael Niemen Veden viemää -kirjan tunnelmasta. Juuri lopettelemani Riikka Pelon runoilija Marina Tsvetajevasta ja hänen Ariadna-tyttärestään kertova romaani Jokapäiväinen elämämme on kuitenkin jotain aivan omaa luokkaansa. Kirja on kaikkea muuta kuin helppolukuinen mutta se todella palkitsee lukijansa. Suosittelen!

Kevään kirjasesongin kirjoista on vielä todella monta kiinnostavaa ja kiehtovaa kirjaa lukematta, mutta kustantajat julkaisevat jo syksyn katalogeja. Kamalan ihanaa!

                                             
P.S. Pakko vielä lisätä tähän, että luetut kirjat usein myös lisäävät kuin varkain luettavien listaan yhä uusia kirjoja. Näin tälläkin kertaa, sillä Pelon kirjan luettuani kiinnostuin hänen esikoisteoksestaanTaivaankantaja. Kirja kuulostaa aivan huikealta. Pakko lukea vielä sekin, joskus.