Mika Waltari: Mikael Karvajalka (äänikirja)

Alkutalvesta luin kaksi historiallista romaania, jotka innoittivat minut palaamaan vanhan rakkauteni Mika Waltarin Mikael Karvajalan pariin. Milja Kauniston Olavi Maununpojasta kertova Synnintekijä oli näistä innoittajista ensimmäinen. Olavin vaiheissa on tiettyjä yhtymäkohtia Mikaelin tarinaan, kuten turkulaisuus ja opiskelu papiksi Pariisin yliopistossa keskiajalla. Toinen innoittaja oli paljon lähemmäs nykyaikaa mutta kuitenkin aika kauas historiaan sijoittuva Jyrki Heinon dekkari Kellari. Siinä minuun eniten vetosi mainio historiallisen Turun kuvaus. Nämä kaksi kirjaa luettuani päätin siis penkoa kaappini uumenista esiin Mikael Karvajalan äänikirjaversion, jonka olen kuunnellut pari vuotta sitten. Kirjan olen ensimmäisen kerran lukenut jo vuonna 1984, ja jossain vaiheessa sekä se että jatko-osa Mikael Hakim ovat päätyneet muhkeina paperiversioinakin hyllyäni koristamaan.

Mikael Karvajalka eli Mikael Karvajalan nuoruus ja merkilliset seikkailut monessa maassa vuoteen 1527 kymmenenä kirjana hänen itsensä vilpittömästi kertomana on ilmestynyt vuonna 1948 eli kolme vuotta Sinuhen jälkeen. Jatko-osa Mikael Hakim ilmestyi vuotta myöhemmin, eli kirjat tai ainakin jälkimmäinen on kirjoitettu ilmeisesti verraten nopeasti. Tätä kaksikkoa ei pidetä Sinuhen veroisina teoksina, vaikka esimerkiksi historiallisten, poliittisten ja kirkollisten yksityiskohtien suhteen Waltari on tehnyt läkähdyttävän huolellista työtä. Tiettyjä samankaltaisuuksia kirjoissa on, kuten vaikkapa Mikaelin ja Sinuhen hahmojen yhtymäkohdat ja se, että kummallakin oppineella miehellä on parinaan tavallista kansaa ja maalaisjärkeä edustava palvelija tai ystävä, Sinuhella Kaptah ja Mikaelilla Antti. Myös Waltarin naiskuva on vakiintunut: naiset ovat petollisia ja ahneita mutta ah, niin ihania kuitenkin.

Mikael on syntynyt Turussa 1500-luvun alussa käsityöläisperheen tyttärelle aviottomana lapsena. Äiti on hukuttautunut Aurajokeen, koska ei ole kestänyt häpeää. Romaani alkaa, kun tanskalaiset hyökkäävät Turkuun ja Mikaelin kotiin tunkeutunut sotilas surmaa hänen isovanhempansa. Orpo Mikael lähtee harhailemaan Turun kaduille, kiipeää tuomiokirkon aidalle, putoaa ja lyö päänsä. Herätessään hän huomaa päässeensä kaupunkilaisten pelkäämän parantajan rouva Pirjon hoiviin. Kuin huomaamatta rouva Pirjo adoptoi pojan, kasvattaa ja kouluttaa tämän. Nuorukaisena Mikael törmää isoon ja vahvaan sepänkisälli Anttiin, joka on lähtenyt maaseudulta etsimään leveämpää leipää kaupungista. Pojat ystävystyvät ja ovat jonkin aikaa ruudintekijän ja tykkienvalajan opissakin, Mikael kirjurina, Antti seppänä. Monien ja kirjavien vaiheiden jälkeen miehet joutuvat pakenemaan Suomesta ja Mikael suuntaa opiskelemaan Pariisiin Antti matkassaan. Mikael palaa vielä hetkeksi kotimaahansa, mutta joutuu uudelleen pötkimään pakoon valittuaan väärin puolensa kruununtavoittelijoiden joukossa.

Kirjan vaikuttavin jakso sijoittuu Saksaan, jossa Mikael ryöstetään ja miltei lyödään hengiltä. Hänet pelastaa neito Barbara, joka parantaa hänet saadakseen itselleen kaivatun puolison. Mikael on täysin Barbaran lumoissa. Pahaksi onneksi kirkon inkvisitio on kiinnittänyt huomionsa Barbaraan, ja hänet vangitaan noituudesta syytettynä. Mikael joutuu kauhukseen todistamaan sekä vaimonsa että pienen koiransa kammottavaa kidutusta. Loppu on tiedossa jo kidutukseen ryhdyttäessä, ja Barbara mestataan ja ruumis poltetaan roviolla. Tähänkin mustaan jaksoon Waltari on kuitenkin onnistunut punomaan ironisen huumorin säikeen, sillä kirkon opit ovat armottomuudessaan vaarallisia myös niille, jotka niitä tarkimmin noudattavat. Kirkon into noitajahtiin selittyy Lutherin menestyksellä. Katolinen kirkko tuntee itsensä uhatuksi ja koettaa saada kunnioituksensa takaisin näyttävällä ja kansaan uppoavalla menetelmällä.

Barbaran kuollessa Mikael vannoo synkän valan paavin tuhoksi. Kauhukseen hän myöhemmin huomaa kirouksensa toteutuvan silmiensä edessä. Toivuttuaan masennuksestaan Mikael Antin kanssa lyöttäytyy kapinoivien talonpoikien armeijaan ja joutuu monien vaiheiden kautta Roomaan vuonna 1527 vain nähdäkseen kaupungin verisen ryöstelyn. Sitä ennen on tehty myös koukkaus Espanjaan tapaamaan keisaria. Tämän kohtaamisen seurauksena Mikael ja Antti ovat vähällä joutua mukaan Etelä-Amerikan valloitukseenkin.

Mikael kertoo tarinaansa lukijalle. Hän vihjailee matkan varrella itseään koskevista ikävistä huhuista, joilta hän haluaa rehellisellä kertomuksellaan katkaista siivet. Kirja loppuu kuin leikaten siihen, kun Mikael ja Antti päättävät muslimeja uhmaten koettaa päästä pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin. Viimeisissä lauseissa paljastuu, että Mikael on myöhemmin kääntynyt islamin uskoon ja että hän on saavuttanut korkean aseman uudessa elämässään. Mikael Hakim jatkaa suoraan tästä. Valitettavasti se on todella rönsyilevä kirja eikä pääty sen kummempaan loppuratkaisuun.

Romaaniparia suunnitellessaan Waltarilla lienee ollut mielessä kevyt historiallinen seikkailuromaani suomalaismaustein. Sellainen ainakin lopputulos on. Harmillista, että mestari ei ole kuitenkaan jaksanut paneutua kirjojen rakenteeseen, vaan Barbaran kuoleman jälkeen jo ensimmäinen romaani karkaa kirjoittajan käsistä. Mikael ja Antti harhailevat vailla suuntaa läpi kuohuvan Euroopan kohdaten monia historiallisia henkilöitä, kuten paavin, keisarin ja itsensä Lutherinkin. Idea on hieman sama kuin Forrest Gumpissa.

Mikael pitää itseään viisaana saatuaan säätyään enemmän kirjanoppia. Anttia hän jaksaa moittia tyhmäksi ja hidasjärkiseksi, vaikka Antti monesti pelastaa hänen henkensä, eikä läheskään aina pelkästään voimansa avulla. Esimerkiksi raha-asioissa Antti osoittaa melkoista oveluutta.

Teininä nautin vauhdikkaasta seikkailusta ja romantiikasta, mutta aikuisena tarinan takaa on näkevinään jotain muutakin. Kirkon harjoittama politiikka muistuttaa pelottavalla tavalla totalitarismin järjestelmää, jossa jokainen haluaa kiireesti paljastaa naapurinsa kerettiläiseksi, jotta ei itse joutuisi epäillyksi. Talonpoikien kapinassa on mukana sosialismin perussiemen: kaikki on yhteistä. Kun kapina kukistetaan, on voittajien kosto armoton. Historia totisesti toistaa itseään.

Tapahtuma-aika eli 1500-luvun alku on oivallisesti valittu. Eurooppa on monenlaisen mullistelun ja murroksen kourissa. Maallinen ja kirkollinen valta taistelevat keskenään, mutta kummallakin on omissa riveissään pahoja repeämiä. Ulkopuolelta uhkaavat muslimit. Amerikka on juuri löydetty. Mikään ei tunnu olevan enää vanhalla tolalla.

Äänikirjana Mikael Karvajalka on muhkea paketti: 30 cd-levyä, yhteensä lähes 34 ja ½ tuntia kuunneltavaa. Kuuntelusta tekee helppoa taitava lukija Veikko Honkanen. Siltikin täytyy sanoa, että lukea tuskin tätä enää jaksaisin. En myöskään aio kuunnella Mikael Hakimia, vaikka sekin minulla on äänikirjana. Kerta riittää!

Mika Waltari: Mikael Karvajalka

WSOY:n äänikirja. 30 cd:tä, 34 h 24 min. Lukija Veikko Honkanen.