Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (elokuvaesittely)

Syksyllä luin brittikirjailija Paul Tordayn esikoissuomennoksen Ventovieras ja siitä kirjoittaessani tulin hieman penkoneeksi tietoa itselleni tuntemattomasta tekijästä. Törmäsin Youtube-traileriin, jossa esitellään Tordayn vuonna 2006 ilmestyneestä esikoisteoksesta Salmon fishing in the Yemen tehtyä samannimistä elokuvaa. Ihastuin ja päätin laittaa elokuvan hankintalistalle. Sattumoisin elokuva olikin viime syksynä tulossa Suomeen, ja parhaillaan se on jo tallennemyynnissä.

Jos en olisi laittanut elokuvaa visusti mieleeni, en varmastikaan olisi sitä tullut marketin dvd-hyllystä napanneeksi. Elokuvan nimi on nimittäin suomeksi niinkin kökkö kuin Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Siis oikeasti! Mitä oikein markkinointipuolella touhutaan? Kansikuvakaan ei kauheasti houkuta.

Luokittelultaan elokuva on draamakomedia, mutta siinä on huumorin rinnalla aimo annos romantiikkaakin. Kenties perusvire on kuitenkin liian tumma romanttiseksi komediaksi? Mausteena on vielä ihan pieni liraus jännitystäkin.

Päähenkilö on kalatutkija ja intohimoinen perhokalastuksen harrastaja tohtori Alfred Jones, joka tutkijakarikatyyriin sopivasti on sosiaalisilta taidoiltaan lähes autistinen. Avioliitto rahoitusasiantuntijavaimon kanssa on ajautunut arkisen viileään tilaan. Yllättäen tohtori Jones saa upporikkaan jemeniläisen sheikki Muhammedin edustajalta Harriet Chetwode-Talbotilta tiedustelukirjeen, jossa pyydetään asiantuntija-apua sheikin hankkeeseen. Tarkoitus on tehdä Jemeniin sheikin maille lohijoki aitoon skottilaiseen malliin. Fred torjuu ajatuksen täysin naurettavana. Samaan aikaan kuitenkin pääministerin lehdistövastaava Bridget Maxwell kaipaa epätoivoisesti myönteistä uutista Lähi-idän alueelta katastrofaalisten Afganistanin tapahtumien vastapainoksi. Sattuman oikusta Maxwell saa vihiä sheikin lohijokihankkeesta ja saa puhallettua siihen lisävauhtia. Lisäkiemurana juonikuviossa on vielä Harrietin pikarakastuminen ja rakkaan katoaminen Afganistanissa.

Juoni on kaiken kaikkiaan ainakin romanttiselta osaltaan hyvin ennalta arvattava ja lohien osalta taas mutkat oikaistaan huoletta, muutenhan koko tarina uppoaisi oitis. Henkilöt ovat karikatyyrimaisia. Fred on hajamielisen professorin pikkuisen nykyaikaistettu versio, mutta yhtä kaikki sosiaalisesti kömpelö huvittavalla ja viattomalla tavalla. Poliittinen lehdistövastaava on kivenkova äänienkalastaja, joka toisella kädellä luotsaa perhettään ja puhuu samalla työpuhelua keittiössä, hyvä ettei tupakka roiku toisessa suupielessä silloinkin.

Elokuvan pelastaa ehdottomasti pikkuisen kuivakka brittihuumori. Vieläkin tärkeämpää on, että leffaan on saatu mukaan taitava näyttelijäkaarti. Britit kyllä osaavat tämän! Fred Jonesina pääroolissa on Ewan McGregor ja vastanäyttelijänä Harrietin roolissa kaunis ja taitava Emily Blunt, joka ainakin minulle on tuoreehko kasvo. Kristin Scott Thomas on mainio lehdistövastaava Maxwellina. Veistokselliset kasvot sheikille antaa egyptiläinen Amr Waked.

Mikään maailmoja mullistava mestariteos tämä elokuva ei ole, mutta se sopii mainiosti perjantai-iltana omalta sohvalta nautittavaksi.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Ohjaus Lasse Hällström. 2011, kesto 1 h 43 min.