Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit

Olen lavean proosan ystävä, ja useimmat lempikirjani ovat paksuja tiiliskiviä, joita ei parane pudottaa jalalle. Kunnon tarina on maalattu pitkin, levein vedoin, ja ihmisten mukana voi mieluusti kulkea kokonaisen elämän, miksei useammankin sukupolven verran. Pienoisromaanit ja novellit eivät siis oikein ole minun juttuni, noin pääsääntöisesti. Toki arvostan tiivistämisen taitoa. Pieneen tilaan saa taitava kirjoittaja mahtumaan vaikka koko kosmoksen, ja taitavasti kirjoitetun novellin äärellä huokaan tyytyväisenä minäkin.

Kiinnostuin kirjallisuusihmisenä syksyllä alkaneesta Novelli palaa! -hankkeesta, jossa ovat mukana Nuoren Voiman liiton lisäksi mm. Lukukeskus, VR ja useat kustantajat. Hankkeeseen liittyy vuoden alussa julkaistu kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen toimittama novellikokoelma Taskunovellit. Ideana on ollut pyytää kirjailijoilta hyvin lyhyttä novellia nimensä mukaisesti taskuun mahtuvaan antologiaan. Kovakantisena julkaistu teos on tietysti hieman juhlavampi kuin pokkari olisi ollut, mutta jotenkin pehmeäkantisuus olisi vielä tätä näppärästi mukana kuljettamista tukenut.

Mukana on novelli yhdeltätoista suomalaiselta nykykirjailijalta. Kirjoittajia ovat Anu Holopainen, Ville Hytönen, Riku Korhonen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Laura Lindstedt, Rosa Meriläinen, Tiina Raevaara, Eino Santanen, Petri Tamminen, Taija Tuominen ja sarjakuvataiteilija Tommi Musturi. Useimmat ovat tunnettuja ja kiinnostavia nimiä, ja vain Ville Hytönen, Eino Santanen ja Tommi Musturi olivat minulle uusia tuttavuuksia. Netti onneksi valaisee tietämätöntä ja paljastaa, että Santanen on runoilija ja entinen Nuoren Voiman päätoimittaja. Hytönen on samaten runoilija ja Savukeitaan kustannustoimittaja. Nimekästä joukkoa siis kaikki tyynni.

Kiinnostavaa oli lukea Taija Tuomisen novelli, sillä en ole lukenut häneltä mitään kaunokirjallista vuosiin, sitten Tiikerihain. Samaten oli mukavaa lukea Sirpa Kähköseltä vaihteeksi novelli pitkän romaanisarjan jälkeen. Kähkösen Sorbettisydän on tarkkaa kuvausta sisältävä pieni kertomus särkyneestä nuoresta sydämestä. Riku Korhosen novelli Leipäjono voisi olla vaikka jonkin rikosnovellikokoelman teksti. Siinä on hyviä lauseita, kuten: ”Eilen minut ryöstettiin leipäjonossa.” Sillä olisi voinut vaikka aloittaa novellin. Petri Tammiselta on mukana mainio itseironinen novelli, joka koostuu Petri Tammiseen rakastuneen fanin päiväkirjaotteista eräältä kesältä. Nauratti. Laura Lindstedtillä on myös mukavia ideoita novellissaan.

Kirjan heikkous on yhteisen teeman puute. Novellit jäävät leijumaan ilmaan, kun niitä ei sido yhteen muu kuin kannet. Harmi, sillä yksittäisinä suurin osa teksteistä on oikein hyviä. Äidinkielen opettaja minussa kiinnostui tästä teoksesta siksi, että se antaa pieniä maistiaisia niin monelta kirjoittajalta, ja voisin hyvin kuvitella tätä käytettävän myös kouluopetuksessa.

Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit

Karisto 2013. 137 s.