Laitila ja Koivisto: Kirja joka muutti elämäni

Kirjastoreissulta nappasin mukaani kiinnostavan näköisen teoksen Kirja joka muutti elämäni. Pikaselailu paljasti, että kirjassa on useita kymmeniä pieniä tekstejä, joissa eri ihmiset lyhyesti kertovat, miten jokin kirja on heidän elämäänsä muuttanut tai vaikuttanut. Minua on aina harmittanut tuo kysymys tai sen variaatiot, koska en osaa vastata mitään. Onpa minulta tivattu vastausta siihenkin, mikä on maailman paras kirja. Onneksi en tiedä, ja etsintä voi vielä jatkua. Mutta enpä osaa vastata siihenkään, mikä kirja olisi eniten vaikuttanut elämääni. Monet kirjat ovat.

Ajattelin lukea tuosta lainaamastani kirjasta aina tekstin silloin, toisen tällöin ikään kuin välipalana. Toisin kuitenkin kävi. Ahmin sen lähes yhtä soittoa parissa illassa, vaikka toisia kirjoja siinä rinnalla luinkin. Tarinat ovat todella mielenkiintoisia!

Kirjan ovat toimittaneet Anu Laitila ja Silja Koivisto. Laitila on kirjoittanut myös lyhyet alkusanat kirjaan, ja niistä selviää lisää taustaa. Lukukeskus järjesti kirjan otsikolla keväällä 2012 avoimen kirjoituskilpailun (jonka hämärähkösti luulen muistavani). Yle taas lähti jalostamaan ideaa, ja viime kesänä kuultiin radiossa 12-osainen sarja aiheesta. Sen osat ovat muuten vieläkin kuunneltavissa. Kirjaan on otettu mukaan 46 tekstiä kirjoituskilpailun sadosta. Lisäksi on varta vasten pyydetty tekstejä suomalaisilta kirjailijoilta sekä yhteiskunnallisilta vaikuttajilta. Esipuheeseen olisin kaivannut vielä tietoja mm. siitä, kuinka paljon kirjoituskilpailuun saatiin kaiken kaikkiaan vastauksia tai kuinka monet pyynnön saaneista kirjailijoista ja vaikuttajista vastasivat.

Kirjassa on kaikkiaan 59 tekstiä, joista jokainen on eri henkilön kokemus eri kirjasta. Mukana ovat ne ilmeisimmät, eli Raamattu, Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas, joista arvelisin aika monen osallistujan kirjoittaneen kustakin. Mukaan on siis kuitenkin valittu aina vain yksi teksti per kirja. Tekstit on järjestetty kirjan tekijän nimen mukaan aakkosjärjestykseen. Kunkin tekstin alussa on lyhyt, parin rivin mittainen esittely kirjasta ja kirjailijasta, paitsi Raamatusta ja Virsikirjasta. Lukijoiden tekstit ovat napakoita, yleensä kahdesta kolmeen sivuun pitkiä. Sinikka Nopolan kirjoitus Virsikirjasta on tosin kuuden sivun mittainen. Osa teksteistä on kirjoitettu nimettöminä, ja silloin on mainittu vain kirjoittajan sukupuoli ja syntymävuosi. Ikähaarukka liikkuu lähes parikymppisistä yli seitsenkymppisiin.

Tarinat ovat asian luonteen vuoksi paikoin hyvinkin henkilökohtaisia. Ihmiset kertovat, miten ovat välttyneet itsemurhalta tai selviytyneet läheistensä menetyksistä jonkin tietyn kirjan avulla. Monilla myös jokin tietty teos on avannut tien kirjallisuuden maailmaan ja kenties ohjannut myös itse kirjoittamaan. Useilla jokin lukukokemus on muuttanut urasuunnitelmia tai ainakin johdattanut tulevan ammatin suuntaan. Monet kokevat, että jokin tietty kirja on muuttanut heidän elämänsä suunnan ihan konkreettisesti. Aika liikuttavaa. Kirjat ovat tärkeitä.

Eniten sain irti niistä teksteistä, joihin liittyvät kirjat olin itse lukenut. 59:stä sellaisia on vain kymmenen. Lisäksi jotkut olen nähnyt elokuva- tai näytelmäsovituksina ja muutamista runo- ja novellikokoelmista olen lukenut ainakin osia. Kirjailijoista tuttuja ovat vieläkin useammat, sillä joukossa on lukuisia maailman- ja Suomen kirjallisuuden klassikkokirjailijoita, joiden teoksista olen lukenut joitakin muita kuin juuri esitellyn kirjan.

Aina on erityisen kiinnostavaa kuulla, mitä kirjailijat lukevat tai tässä tapauksessa ovat lukeneet. Juha Itkonen esimerkiksi paljastaa, että Edith Södergranilla oli merkittävä vaikutus häneen lukioikäisenä. Virkistävän erilainen ote on Sinikka Nopolalla, joka avaa Virsikirjan vaikutusta omaan persoonansa muotoutumiseen varsin itseironisesti, tuttuun tyyliinsä.

Hyvä oli myös, että yksi teksti antaa aiheeseen aivan päinvastaisen näkökulman. Kira Poutasen Ihana meri nimittäin näyttäytyy anoreksiaan sairastuneen naisen tekstissä kaikkea muuta kuin positiivisessa valossa: ”Ihana meri ärsytti niin paljon, että minun oli pakko haistattaa sille ja tehdä itse paremmin. – Tosin syömishäiriön pelissä voittaja ei seiso yksin – voittaja makaa letkuissa.”

Harmittamaan jäi paikoin huolimattomasti tehty oikoluku. Pilkkuvirheet nyt vielä nielen, mutta luokanvalvoja on yhdyssana ja suomen kieli kirjoitetaan pienellä, vaikka Suomen kirjallisuudessa onkin iso alkukirjain. Käsittääkseni kuitenkin kirjoittajien tekstit on oikoluettu ja kenties muutenkin niitä toimitettu?

Jos olisi ihan pakko valita yksi kirja, joka on eniten muuttanut elämääni, vastaisin varmaankin niin tylsästi, että Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Voisi se tosin olla J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrastakin, tai Tove Janssonin Muumien yhteisnide. Mikä olisi Sinun ja miksi?

Anu Laitila ja Silja Koivisto (toim.): Kirja joka muutti elämäni

Lukukeskus ja WSOY 2013. 175 s.