Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Luistavasti kirjoitettu, sukkelalukuinen rentoutumiskirja naisille! Näin voisin mainostaa Veera Vaahteran alias Pauliina Vanhatalon toista chick lit -teosta Rakkautta, vahingossa. Olen tutustunut Vanhatalon omalla nimellään julkaisemaan vakavampaan tuotantoon vain yhden romaanin verran, eli olen lukenut viimeisimmän Korvaamaton-teoksen, joka oli lukukokemuksena vavahduttava ja pakahduttava. Aivan toisenlaista hauskaa kepeyttä edustavat nämä kirjailijanimellä julkaistut romaanit, joista ensimmäinen eli Onnellisesti eksyksissä ilmestyi vuosi sitten keväällä.

Rakkautta, vahingossa -kirjan päähenkilö on kolmikymppinen markkinointialalla työskentelevä Pihla, joka on päättänyt karistaa parisuhteen ja Helsingin pölyt ja muuttaa Gerda-mummoltaan perimäänsä pikku taloon Kemin pohjoispuolelle. Parisuhde on jäähyllä, koska Pihlan ilmoitettua raskaudestaan avopuolisolleen Otolle tämä päätti lähteä miettimään asiaa Intiaan. Kunnollinen ja tasainen Otto petti kaikki Pihlan odotukset osoittautumalla yllättäen sitoutumiskammoiseksi pelkuriksi.

Maalle muutto kevättalvella vuoden verran autiona olleeseen taloon on tietysti hankalampaa kuin kaupunkilaistyttö on kuvitellut. Seuraa joukko kommelluksia, joista Pihla selviää sisulla ja ympärille ilmestyvien miesten avulla. Useampikin kaksilahkeinen herättää Pihlassa lämpimiä tuntemuksia, vaikka Ottoa hän silti vielä kaipaa.

Ajallisesti tarina kattaa noin sen yhdeksän kuukautta, jonka odotusaika kestää. Ennen loppua vauva ehtii syntyä ja Pihla järjestellä elämänsä palaset kohdilleen.

Lukiessa kannattaa turha realismihakuisuus unohtaa ja antautua kerronnalle. Vaahtera oikoo turhat mutkat, ja Pihlan selviytymistarinasta nauttii ja sen parissa viihtyy. Juoni ei ole mitenkään turhan koukeroinen ja romanttisen kuvion ratkeamisenkin aavistaa todennäköisesti kuka tahansa oikein, mutta sehän on tämän tyylilajin ominaisuuksia. Huumori miellytti minua lempeydellään. Pihla ei koheltele kohtuuttomasti, eivätkä sivuhenkilötkään ole aivan mahdottoman karrikoituja, kenties Ottoa lukuun ottamatta. Ei mitään ääneen naurattavaa, mutta hyvälle mielelle tästä kyllä tuli! Luin kirjan lähes yhteen menoon illassa, mikä sekin kertoo jotakin.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Tammi 2013. 239 s.