Jalkanen & Pudas: Rivien välissä (ja oman bloggaajaprofiilin pohdintaa)

Rakkaat kirjabloggaajakollegani ja -ystäväni Katja Jalkanen ja Hanna Pudas ovat julkaisseet kirjan Rivien välissä yhteisestä harrastuksestamme eli kirjablogeista. Aloitin oman blogini marraskuussa 2010 tutustuttuani vain hyvin pintapuolisesti lähinnä yhteen kirjablogiin eli Sallan lukupäiväkirjaan. Salla Brunou ja Sallan lukupäiväkirja ovat edelleen tietynlaisia esikuviani bloggaamisessa. Varsin pian törmäsin myös Katjan Lumiomena-blogiin ja Hannan Kirjainten virrassa -blogiin. Kumpaakin olen siitä asti ahkerasti seuraillut ja jonkin verran kommentoinutkin, ja ilokseni sekä Hanna että Katja ovat vastavuoroisesti seurailleet minun tekemisiäni blogissa. Olemme myös pari kertaa tavanneet ihan oikeassa elämässä, ja rohkenen kutsua heitä ihan vilpittömästi ystävikseni.

Rivien välissä -kirjasta on kirjoitettu monessakin blogissa, ja kannattaa tutustua ainakin Maaria Pääjärven perusteelliseen tekstiin teoksesta täällä. Pääjärvi ei ole ollut osallisena kirjan tekemisessä, vaikka usean kirjoittajan yhteinen Luutii-blogi kirjassa mainitaankin. Hänen huomionsa ovat siis varsin virkistäviä, koska ainakin itse luin kirjaa hyvin sisäpiiriläisin silmin.

”Jalkasen ja Pudaksen teksti on hieman liiankin ymmärrettävää, toistoa on paljon. En osaa täysin arvata, miten täysin blogien ulkopuolinen lukija ilmiön ymmärtää, koska Rivien välissä esittää viime vuosien keskusteluja, tapahtumia ja tempauksia ikäänkuin muistoina, jotka kirjan lukija jakaa. Minulla on niitä muistoja, koska olen seurannut kirjablogeja hyvin pitkään”, kirjoittaa Pääjärvi Luutii-blogissa. Minullakin on niitä muistoja, ja oli aivan mainiota ikään kuin kerrata, mitä kaikkea onkaan vuosien varrelle mahtunut, missä kaikessa on ollutkaan mukana. Kirja on erittäin helppo- ja nopealukuinen, ja luin sen lähes yhteen menoon parissa tunnissa. Tosin tein sen virheen, että luin kirjan illalla ennen nukkumaan menoa. Sitten olikin nukahtamisvaikeuksia, koska pääni kävi kirjan takia ylikierroksilla. Sain esimerkiksi omasta mielestäni aivan huikean kirjoitussarjaidean omaan blogiini, mutta sitä ei voi ryhtyä toteuttamaan ennen elokuuta! Mikä tilanne! Kirja siis ainakin toimii kirjabloggaajaa inspiroivasti.

Vastasin kevättalvella itsekin Katjan ja Hannan lähettämään kysymyspatteristoon, joka koski ajatuksiani kirjablogeista ja omia bloggaamistapojani ja -periaatteitani. Kysymyksiä oli paljon, ja vastata sai halunsa mukaan (kysymykset ovat liitteenä kirjan loppuosassa). Arvaan, että aika moni vastasi melko pitkästi. Ainakin minä. Olen siis ihan konkreettisesti antanut panokseni kirjan tekemiseen. Tuntuu mukavalta.

Kirjaan tarttuessani mietin, löydänkö sieltä jostain itseni ja blogini. Löysin, heti ensimmäiseltä sivulta. Punastuin hämmentyneen ilahtuneena. Kivaa! Oikeasti. Tuntuu aina todella mukavalta, kun blogini saa huomiota jossakin. Tunnustan tämän ihan rehellisesti nyt tässä, vaikka kaikki muut lienevät sen jo arvanneetkin aikoja sitten. Alkuperäinen ajatus henkilökohtaisesta lukupäiväkirjasta netissä on jo lähtökohtaisesti ristiriitainen. Jos julkaisee tekstinsä, oletus on, että toivoo jonkun sen lukevan. Olen itse merkinnyt muistiin lukemani kirjat vuodesta 1980 alkaen. Vuoden 2000 paikkeilla aloin systemaattisesti kirjoittaa omalle koneelleni muistiinpanoja ja arvioitakin lukemistani kirjoista. Seuraavana vuonna pääsin mukaan paikallislehden kulttuurisivujen kirjallisuusavustajien joukkoon, joten osa lukemieni kirjojen arvioista myös julkaistiin siitä alkaen. Oivallus blogista syntyi kymmenen vuotta myöhemmin. Saatoin julkaista myös ne tekstit, jotka muuten olisivat jääneet pelkästään omaan käyttööni. Lisäksi kukaan ei sanelisi, mistä kirjoista tai aiheista voisin kirjoittaa, kuinka pitkiä juttuja kirjoittaisin tai koska ne julkaistaisiin. Olisin vapaa kirjoittamaan mistä ja milloin tahansa!

Rivien välissä -kirjasta saa melko kattavan katsauksen suomalaisesta kirjablogikentästä ja sen vaiheista. Huomasin, että oma blogini asettuu aika mukavasti keskikastiin monessa mielessä. Ensinnäkin Kirsin kirjanurkka ei ole vanhimpia mutta ei kuitenkaan ihan nuorikaan kirjablogi, onhan se ollut olemassa jo kaksi ja puoli vuotta. Lukija- ja kävijämäärät ovat kasvaneet tasaisesti, ja nyt käyntejä kuukaudessa on n. 13 000. Kirjoitan juttuja pääasiassa lukemistani kirjoista, enkä ole erikoistunut mihinkään genreen, vaikka dekkareita luenkin ehkä keskimääräistä kirjabloggaajaa hieman enemmän.

Täytän myös melko hyvin tyypillisen kirjabloggaajan ominaisuudet. Olen alusta asti kirjoittanut tekstini ja kommenttini kaikkialle nettiin omalla nimelläni. Tein aloittaessani sen ratkaisun, koska ajattelin, että jos kirjoitan lehteen omalla nimelläni, teen sen myös muualla. En ole tätä ratkaisua joutunut katumaan. Mitä kirjoitan, sen takana voin seistä. Olen myös korkeakoulututkinnon suorittanut nainen, ja opintoihini on sisältynyt kotimaisen kirjallisuuden opintoja (maisterin tutkinnon olen suorittanut suomen kielestä). Iältäni olen hieman vanhempi kuin useimmat bloggaajat, mutta en ole huomannut siitä olevan sen enempää hyötyä kuin haittaakaan.

Katja ja Hanna ovat kirjassaan ottaneet esille myös kiperän kysymyksen siitä, miten perinteinen lehtikritiikki ja blogiarviot suhtautuvat toisiinsa. Aiheesta on käyty paikoin kiivastakin keskustelua lehdissä ja netissä. Omalta kohdaltani tunnen kysymyksen hyvinkin keskeiseksi, olenhan tavallaan sekä kriitikko että bloggaaja. Mutta kuten Pääjärvikin tekstissään toteaa, on kriitikkojen joukkokin hyvin heterogeeninen. Mitään kriitikkopätevyyttä ei suoraan ole olemassa. Pidän itseäni toistakymmentä vuotta jatkuneesta avustajanurastani huolimatta ennen kaikkea harrastajakriitikkona. Lehtikritiikit olen koettanut aina kirjoittaa pitäen mielessä ns. tavalliset lukijat. Olen koettanut antaa kritiikkien kautta lukuvinkkejä. Lukukokemuksen voi avoimemmin jakaa blogissa, kun merkkimäärä on avoin, eikä tarvitse niin tarkkaan miettiä lukijakuntaa. Lehti tekee kuitenkin aina bisnestä. Jos kulttuurisivun avustaja alkaa kirjoittaa aivan mitä sattuu, saattaa työsuhde katketa, jos tilaajat valittavat (tai muutenkin). Blogin lukija voi lakata lukemasta horinoitani, mutta mitä siitä? Silti voin huoletta jatkaa samalla linjallani.

Parasta kirjablogin pitämisessä on näin parin vuoden kokemuksen jälkeen voimakas yhteisöllisyys, jota samanhenkisten ihmisten kesken tunnetaan niin netissä kuin joskus ihan reaalimaailmassa tavatessakin. On myös ihanaa saada kirjoittaa sydämensä kyllyydestä juuri niistä asioista, joista niin kovasti pitää eli kirjoista ja lukemisesta. Mieltä lämmittää erityisesti, jos kuulee voineensa antaa jollekulle hyvän lukuvinkin! Lukuharrastuksen muuttuminen sosiaalisemmaksi on ollut mielettömän hauskaa. Ennenkin olen paljon kirjoista keskustellut ystävien kanssa, mutta nyt ajatuksia voi jakaa myös tuntemattomien kesken.

Kirjan julkaisemisella on aina aikataulunsa. Jossakin vaiheessa teksti vain on lähetettävä painoon. Rivien välissä tuli painokuntoon toukokuun loppupuolella. Sen jälkeen kirjablogimaailmassa on jo ehtinyt tapahtua muutamia tunteita kuumentaneita asioita. Keskeisin oli Nyt-liitteessä7.6. ilmestynyt juttu, jossa puitiin kirjablogien ja kustantamojen kenties liiankin läheisiä suhteita ja asetettiin kirjabloggaajien saamat arvostelukappaleet vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Mutta ovat Katja ja Hanna arvostelukappaleistakin kirjaansa kirjoittaneet. Asia kun on ollut esillä aiemminkin. Omia käytäntöjäni olen kevään lopulla selkeyttänyt asian tiimoilta niin, että mainitsen jokaisen tekstini lopussa, mistä käyttämäni materiaali on peräisin. Sen enempää en aio enää asian kanssa askaroida. Luotan myös siihen, että kaikki jotka blogiani lukevat, ovat arvostelukykyisiä ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että jotkut onnettomat kopioijat ovat menneet taannoiseen flashmob-ansaan myös täällä.

Lämpimät kiitokset Katjalle ja Hannalle kirjan kirjoittamisesta! Omistuskirjoitukset siihen kerjään, kun taas tavataan!

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä

Avain 2013. 168 s.

Ostettu tilaamalla suoraan kustantajalta.