”Reijo Mäen Vares-sarjan puhuttelevuus perustuu
paitsi Turun mystifointiin, perussuomalaisiin arvoihin ja myyttisiin
renttutyyppeihin, myös epäloogiseen ja kaoottiseen juonenkehittelyyn.” Tätä rehtori Mauri Ylä-Kotolan lausahdusta olen
näemmä lainannut viimekesäisessä Reijo Mäki -postauksessani kirjoittaessani Sheriffistä.
Kyseinen teos aloitti ”uudistuneen” Vares-trilogian, jonka kakkososa Intiaani ilmestyi jo vakiintuneeseen
tapaan kesäkuussa eli hyvissä ajoin kesän dekkarisesonkia silmällä pitäen.
Vares on seikkaillut nyt siis jo 24 romaanissa. Lisäksi on vielä joukko
Vares-novelleja. Kaveri alkaa olla varsin tuttu tyyppi uskollisille lukijoille,
joihin itsekin lukeudun. Valitettavasti on sanottava, ettei tämä viimeisin
seikkailu oikein sytyttänyt.
Mäellä on ollut loistava
idea Intiaanin perusjuonen pohjalle: sumuisena heinäkuun aamuna Turun
saaristossa yhteysalus M/S Västernin kaikki matkustajat ja henkilökunta
ammutaan. Tekijät katoavat sumuun kuin tuhka tuuleen. Kuinka ollakaan juuri
Jussi Vares on ensimmäinen alukselle nouseva henkilö joukkosurman jälkeen.
Hänen naisystävänsä entisen miniän piti olla mukana aluksella, mutta tämä on
kadonnut jäljettömiin.
Alkuasetelma saa siis
melkein niskakarvat nousemaan odottavasti pystyyn: nyt seuraa jotakin oikeasti
pelottavaa. Mutta ei. Valitettavasti Mäki tällä kertaa hukkaa hyvän ideansa
parinsadan sivun ajaksi. Kun lopulta palataan itse asiaan, arvoitus ratkeaakin
sitten varsin vaivattomasti. Harmittaa.
Mietin lukiessani jälleen,
onko Mäki sellaisessa asemassa, että hänen teoksiaan ei sen kummemmin
toimiteta. Nimittäin kunnon kustannustoimitus olisi taas kerran pelastanut
paljon. Pois olisi kannattanut ainakin jättää alusta takauma, jossa
paljastetaan, miten Jussi Vares törmäsi puumanaiseensa Petraan. Aivan silkkaa
sivujen täytettä. Samaten loppupuolelta olisi kannattanut jättää pois kliseiset
nimeämättömän henkilön ajatukset jostakin pahasta paikasta. Ne kun paljastivat
ihan liian ajoissa keskeisen juonenkäänteen, joka muutenkin lässähtää pahasti.
Vares ei joudu edes kunnon vaaraan kertaakaan. Ainoa jännittävä episodi
sijoittuu jo kirjan alkupuoliskolle, kun sankari hiippailee kaarinalaisen
puutarhaviljelmän tienoilla.
Eniten kuitenkin ihmettelin,
miksi puolet kirjasta on sijoitettu Montanaan Yhdysvaltoihin. Tarinan kannalta
keskeisten kahden henkilön Montanaan sijoittuvia seikkailuja seurataan
tiiviisti, vaikka ne eivät sen kummemmin sitten liity mihinkään. Takakannessa
jo paljastetaan, että kyseiset mies ja nainen lopulta kumpikin tulevat Turkuun,
jolloin asiat alkavat lopulta rullata. Siihen asti Vares puuhastelee enemmän
tai vähemmän väärien johtolankojen parissa. Turhauttavaa.
Tutut ainekset ovat jälleen
sopassa mukana. Panokohtauksia on pari kappaletta, joten ei huolta. Vares
vaikuttaa addiktoituneen itseään selvästi vanhempaan tuliseen naiseen, mutta
sivupolkujakin matkan varrelle sattuu. Yhtä vähän juoneen liittyvät tälläkin
kertaa inhan novellikirjailija Luusalmen äklöt kapakkajorinat. Luusalmi saisi
kevyesti vastenmielisimmän romaanihenkilön arvonimen, jos sellaisia
jaettaisiin. Kuvittelisin, että Mäki on Luusalmen hahmoon yhdistellyt
useammankin todellisen kapakkafilosofin piirteitä. Ainakaan kukaan ei voi
oikeasti yksin keksiä kaikkia niitä väsyneitä juttuja, joita Luusalmen suuhun
on kirjoitettu. Turku on keskeinen osa kirjaa, ja siinä Mäki jälleen korjaa
pisteet. Kaupunki tuntuu tutulta ja elävältä, ja on mukava kirjan sivuilla sen
kaduilla ja jokilaivoilla seilailla.
Sheriffistä
viime kesänä kirjoittaessani olen ollut selvästikin myönteisemmissä tunnelmissa.
Intiaani saa kovemman kohtelun, mutta
mielestäni syystä. Kirjassa on aika selvä pakkopullan tai välityön maku,
valitettavasti. Kannattaisikohan Vares päästää pienelle paussille välillä? Ensi
vuodeksi kai on jo tekeillä trilogian kolmas osa Cowboy. Ehkä sen jälkeen saamme lukea ihan jotain muuta.
Reijo Mäki: Intiaani
Otava 2013. 461 s.
Lainattu ystävältä.
P.S: Piti vielä tehdä googlauskierros, joka taas paljastaa, kuinka väärässä olenkaan.
Aamulehden Jussi Aurén suorastaan hehkuttaa: Nyt uusimmassa Vares-romaanissa Intiaani Reijo Mäki nimittäin jatkaa sitä nousukiitoaan, joka on tuonut maamme tunnetuimman yksityisetsivänkin uraan aivan uutta puhtia.
Turun Sanomien Mari Viertolakin on pitänyt kovasti: Myös Intiaanin rakenteelliset ratkaisut toimivat hienosti. Samaan aikaan tapahtuu molemmin puolin Atlanttia, ja kerronta vuorottelee Turun ja Montanan välillä. Langat pysyvät kauan erillään, mutta juoni pitää otteessaan ehkä juuri siksi, että Mäki on arvomaailmaltaan selkeä: hyvät ovat hyviä ja pahat todella pahoja joka puolella maailmaa.
Hmm.
P.S. Lisään tähän vielä Vares-sarjan kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Lista on peräisin Wikipediasta, joka yllättävän hyvin palvelee näitä kirjojen järjestyspulmia pohtivia lukuhaluisia. Vareksia ei ole mikään pakko lukea järjestyksessä, sillä juonet ovat täysin itsenäisiä eikä Vareksen elämäkään mitenkään kehity sarjan aikana.
P.S: Piti vielä tehdä googlauskierros, joka taas paljastaa, kuinka väärässä olenkaan.
Aamulehden Jussi Aurén suorastaan hehkuttaa: Nyt uusimmassa Vares-romaanissa Intiaani Reijo Mäki nimittäin jatkaa sitä nousukiitoaan, joka on tuonut maamme tunnetuimman yksityisetsivänkin uraan aivan uutta puhtia.
Turun Sanomien Mari Viertolakin on pitänyt kovasti: Myös Intiaanin rakenteelliset ratkaisut toimivat hienosti. Samaan aikaan tapahtuu molemmin puolin Atlanttia, ja kerronta vuorottelee Turun ja Montanan välillä. Langat pysyvät kauan erillään, mutta juoni pitää otteessaan ehkä juuri siksi, että Mäki on arvomaailmaltaan selkeä: hyvät ovat hyviä ja pahat todella pahoja joka puolella maailmaa.
Hmm.
P.S. Lisään tähän vielä Vares-sarjan kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Lista on peräisin Wikipediasta, joka yllättävän hyvin palvelee näitä kirjojen järjestyspulmia pohtivia lukuhaluisia. Vareksia ei ole mikään pakko lukea järjestyksessä, sillä juonet ovat täysin itsenäisiä eikä Vareksen elämäkään mitenkään kehity sarjan aikana.
Moukanpeli. Hämeenlinna:
Karisto, 1986.
Satakieli lauloi yöllä.
Espoo: Weilin+Göös, 1987.
Marraskuu on musta hauta.
Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988.
Sukkanauhakäärme. Helsinki:
Otava, 1989.
Jäätynyt enkeli. Helsinki:
Otava, 1990.
Kuoleman kapellimestari.
Helsinki: Otava, 1991.
Vares ja kaidan tien
kulkijat. Hyvinkää: Book Studio, 1992.
Enkelit kanssasi. Helsinki:
Otava, 1995.
Pimeyden tango. Helsinki:
Otava, 1997.
Pahan suudelma. Helsinki:
Otava, 1998.
Keltainen leski. Helsinki:
Otava, 1999.
Mullan maku. Helsinki:
Otava, 2000.
Kolmastoista yö. Helsinki:
Otava, 2001.
Black Jack. Helsinki: Otava,
2003.
Huhtikuun tytöt. Helsinki:
Otava, 2004.
Nuoruustango. Helsinki:
Otava, 2005.
Hard luck cafe. Helsinki:
Otava, 2006.
Uhkapelimerkki. Helsinki:
Otava, 2007.
Lännen mies. Helsinki:
Otava, 2008.
Valkovenäläinen. Helsinki:
Otava, 2009.
Kolmijalkainen mies.
Helsinki: Otava, 2010.
Mustasiipi. Helsinki: Otava,
2011.
Sheriffi. Helsinki: Otava,
2012.
Intiaani. Helsinki: Otava,
2013.