Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi

Runsas vuosi sitten olen lukenut ensimmäisen Johanna Tuomolan Lohjalle sijoittuvan Noora Nurkka -poliisiromaanin Minkä taakseen jättää. Silloin olen vakaasti päättänyt lukea pian Tuomolan sarjan aiemmat osat, mutta niin taas vain on käynyt, että on tullut niin paljon muuta luettavaa ja touhuttavaa (mukamas) väliin. Niinpä tarttuessani viime viikon alkupuolella keväällä ilmestyneeseen Murhaaja vierelläsi -dekkariin sarjan edelliset osat olivat ja ovat edelleenkin lukematta. Mutta luen ne kyllä vielä. Joskus.

Vuodenvaihteessa siirryin töihin aivan Lohjan keskustaan, vain parin kivenheiton päähän Lohjan poliisiasemasta. Työhöni kuuluu myös sukkulointia eri puolilla kaupunkia, joten Lohja on tullut sitten viime lukeman paljon tutummaksi kaupungiksi, ja kirjaa luinkin osittain pitäen silmällä sen lohjalaisuutta ja Lohja-kuvausta. Näiltä osin kokemus jäi hieman valjuksi. Tuomola laskettelee kyllä tarkasti ja uskottavasti lohjalaisia liikkeitä, kadunnimiä ja kaupunginosia, ja on helppo mielessään seurata henkilöiden liikkeitä kartalla. Mutta siihen se sitten jääkin. Henkilöt voisivat vallan mainiosti olla vaikka Pietarsaaresta tai Kouvolasta, eikä mitään eroa huomaisi. Toivoisinkin enemmän rohkeaa kaupungin atmosfäärin kuvaamista, sillä sellainen ihan oikeasti on olemassa. Myöskään ympäristönkuvaus ei kirjassa nouse mitenkään esille, vaikka otollista kuvattavaa toki matkan varrelle sattuu.

Juonen rakentelu ja sen sujuva kuljettelu sekä henkilöiden psykologinen uskottavuus sen sijaan ovat Tuomolalla entistäkin paremmin hallussa. Murhaaja vierelläsi on minusta yhdistelmä poliisiromaania ja psykologista jännäriä, ja aika lailla onnistuneesti. Noora Nurkan yksityiselämä kriisiytyy pahasti, kun hänen lastensa biologinen isä heittäytyy odotettuakin hankalammaksi adoptioasiassa. Tähän asiaan ei kuitenkaan uppouduta liikaa, vaan asia hoidetaan sitten lopulta varsin ripeästi.

Varsinainen juoni lähtee myös kohtuullisen ripeästi liikkeelle. Vakuutusvirkailija Pauli Korvenoja saa järkytyksekseen potkut yhtiön tervehdyttämiseksi käytyjen yt-neuvottelujen tuloksena. Pauli ei voi tunnustaa tapahtunutta kenellekään, koska potkut olisivat ääretön pettymys hänen vanhemmilleen. Niinpä hän jatkaa näennäisesti kuin ennenkin, mutta päättää hankkia itselleen pian entistä paremman, arvolleen oikeasti sopivamman työn ja aseman. Pettymys purkautuu kuitenkin rajusti tielle osuneisiin sivullisiin. Pian Paulin päässä naksahtaa pahan kerran, kun työpaikkahaastattelun tuloksia ei ala kuulua.

Kaiken tämän voi vapaasti kertoa, sillä alusta asti lukija on jättiläisaskelia poliisia edellä. Tapahtumia nimittäin seurataan puolittain koko kirjan mittaan Paulin näkökulmasta. Jännitys syntyykin siitä, saavatko poliisit Paulin kiinni ajoissa, ennen kuin tapahtuu jotain vallan peruuttamatonta. Ruumiita alkaa tulla tiheään tahtiin jo alkuvaiheessa, mutta Tuomola on onnistunut lyömään vielä isomman vaihteen silmään ennen loppuratkaisua, joten ainakin minä aika monen dekkarin lukeneenakin jälleen kerran jännitin ihan aidosti, ehtivätkö sankarit ajoissa paikalle.

Kokonaisuuteen olin varsin tyytyväinen muutamasta sekaan lipsahtaneesta kauneusvirheestä huolimatta (isän veli on setä, ei eno, esimerkiksi). Rikollisen eli Paulin taustat loksahtavat ehkä aavistuksen turhankin kärjistetysti paikalle kutsutun profiloijan laatimaan profiiliin, mutta eihän onneksi muutenkaan ole kovin uskottavaa, että uneliaassa pikkukaupungissa alkaisi riehua näin raivopäinen sarjamurhaaja. Vai onko?

Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi

Myllylahti 2013. 245 s.

Pyytämätön arvostelukappale.