Kirjablogin toinen osavuosikatsaus

Kolme kuukautta sitten päätin laiskuuttani kirjoittaa vuosineljänneksittäin jonkinlaista yhteenvetoa blogitapahtumista. Joka kuukauden loppuun kun en millään sellaista jaksaisi eli viitsisi kuitenkaan tehdä. Äkkiä aika kuluukin, kun on taas jo aika istahtaa osavuosikatsauksen ääreen. Vuosi 2013 on puolessa.

Kevätkausi onkin ollut harvinaisen vilkas. On tapahtunut monenlaista kivaa ja mukavaa, jos kohta jotain hieman kiukuttavaakin välillä. Mutta aloitetaan kirjoista, nehän tässä ydinaluetta ovat. Kolmen kuukauden aikana luin tai kuuntelin yhteensä 38 kirjaa. Vauhti on siis varsin tasaista. Tällä tahdilla 150 kirjan vuosivauhti säilyy entisellään. Tavoitteenikaan ei ole mitenkään tuosta kirjamäärää lisätä, sillä kun ei sellaisenaan ole mitään arvoa. Valitsisin toki ohuempia ja helppolukuisempia kirjoja luettavakseni, jos tavoitteena olisi mahdollisimman korkea kappalemäärä. Lukemiseni pontimena on kuitenkin lukeminen itsessään. Luen sitä, mitä milloinkin haluan, ja niin paljon kuin tykkään.

Olen tunnettu dekkariahmatti, ja kauden aikana luinkin yhteensä 17 dekkaria. Dekkareihin liittyi myös oma-aloitteinen ja täysin vapaaehtoinen projektini lukea kaikki Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion yhdessä kirjoittamat historialliset dekkarit. Jutun yhteyteen sain pienoishaastattelunkin Kirsti Manniselta, jonka uutuuskirjan Paimentyttö aion lähiaikoina lukea.

Eräänlainen projekti on myös J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjan äänikirjaversion läpikuuntelu. Olen aika koukussa, eikä vähiten siksi, että lukijana on Vesa Vierikko. Menossa on neljäs kirja eli Liekehtivä pikari, mutta projekti on jonkinlaisessa välivaiheessa kesäloman takia. Paremmin pääsen kuuntelun vauhtiin, kun työt taas alkavat (kuuntelen näitä autossa työmatkalla). Sähkökirjasuhteenikin syveni. Tarkemmin kerron siitä täällä sekä täällä Dan Brownin Infernon yhteydessä. Lukeminen puhelimelta tai tietokoneen ruudulta on sekin enemmän talvikauden puuhia, mutta äänikirjoja olen ladannut myös puhelimeeni, ja niitä olen kuunnellut lenkkiseurana ja kesäisten maalausprojektien ryydittäjänä.

Tällä vuosineljänneksellä kierrätettiin kirjoja innokkaasti. Järjestin ensimmäisen hieman isomman kirja-arvonnan blogissani, ja se osoittautuikin menestykseksi. Kiitos kaikille osallistujille vielä! Pitää katsoa, jos vaikka uusittaisiin tempaus loppuvuodesta. Kierrätystapahtumaan kaupungin kauppakeskukseen vein kolme täyttä paperikassillista kirjoja ja toin kotiin vain yhden. Lisäksi poikkesin Kirjakopilla ja Kesäkirjastossa.

Kesän korvalla ilmestyi (ainakin kirjablogipiireissä) kauan odotettu Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä-kirjablogikirja, jonka synnyssä minullakin oli pikkiriikkinen osani, vastasin nimittäin tekijöiden lähettämään kyselyyn. Kirja ilmestyi sikäli mukavaan saumaan, että juuri pari viikkoa aikaisemmin kirjablogit esitettiin hieman kyseenalaisessa valossa Nyt-liitteen artikkelissa. Oli hyvä saada itsellekin muistutus, miksi kirjoista blogiin kirjoittaakaan: koska rakastaa lukemista ja kirjoja sekä pitää kirjoittamisesta ja on mukava keskustella kirjoista edes kevyesti jonkun kanssa. Jos blogini on mukana lapsellistamassa kirjallisuuskeskustelua ja johtamassa koko alaa rappioon, pahoittelen, mutta aion siitä huolimatta jatkaa kuten ennenkin. Käyn kaksi tai jopa kolme kertaa vuodessa kustantajien hulppeilla kekkereillä (joihin matkustan omalla ajallani ja kustannuksellani) sekä vastaanotan arvostelu- ja ennakkokappaleita kirjoista (kiitos vain kovasti!). Luen tosin silti edelleen myös ostamiani ja kirjastosta lainaamiani kirjoja kuten ennenkin ja päätän ihan itse, mitä ja milloin luen. Tämän vuosineljänneksen kirjoista 14/38 oli arvostelukappaleita (joista osa lehtikirjoituksia, ei blogia varten saatuja) ja 16/38 kirjastosta lainattuja teoksia.

Eniten lukijoita näyttää kiinnostaneen juttuni Antti Tuomaisen uutuusdekkarista, ja eniten keskustelua (arvontaa lukuun ottamatta) syntyi Pia Heikkilän Operaatio Lipstickin ympärille. Taisin itse eniten ihastua juuri tuohon Tuomaisen kirjaan sekä Seppo Jokisen uutuuteen. Myös Riikka Pelon Taivaankantaja oli vaikuttava monella tavalla ja jäi mieleen vahvasti. Viimeksi luettu on myös usein parhaiten mielessä, mutta uskon silti, että juuri loppuun saamani Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on yksi koko kesän mielenkiintoisimmista. Sen innoittamana aioin lopultakin tarttua Murakamiin! Kankimäen kirjasta kerron tarkemmin 16.7.