Sivut

maanantai 5. elokuuta 2013

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (Faunoidit 2)



Marraskuussa alkanut odotus päättyi vihdoin. Sain nimittäin heti kirjastojemme (kirotun) kesätauon päätyttyä varaamani Piraijakuiskaajan lainaan, ja nyt se on luettu. Kovin hetkelliseksi jäi helpotus, sillä Annukka Salama jättää tämän Faunoidit-sarjansa kakkososan niin koukuttavaan tilanteeseen, että jo malttamattomana hamuaa käsiinsä seuraavaa osaa, joka ilmestyy – vuoden päästä.

Faunoidit kuuluu suosittuun paranormaali romanssi -genreen, jota en ole kovin paljoa lukenut. Salaman sarjan aiemman osan Käärmeenlumoojan lisäksi ainoat kokemukseni genrestä taitavat olla Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan teokset. Ideaan kuuluu jo nimenkin mukaan paranormaaleja aineksia, joita Salamalla edustavat faunoidit, sekä vahva eroottinen lataus. Faunoidit ovat ihmisiä, joilla on vähintään puolet itsessään oman voimaeläimensä ominaisuuksia. Heidän läsnäoloaan tavallisten ihmisten keskuudessa ei juuri huomaa.

Piraijakuiskaajan alussa lukijalle esitellään vauhdilla kaksi uutta suomalaisfaunoidia, sisarukset Nemo ja Eden. Kirjaimellisesti ottaen Eden ei ole faunoidi, koska hän on tyttö, mutta hänessä on hyvin runsaasti jonkin vesielementin voimaeläimen ominaisuuksia. Kirjan aikana selviääkin, minkä. Asia on näet yllättävän helppo selvittää. Voimaeläinvaltuutetun toimistossa vastataan parin minuutin verran monivalintakysymyksiin, ja tadaa! valtuutettu kertoo, kuinka monta prosenttia henkilössä on eläintä (vain 50 % ja yli ovat faunoideja) ja mikä on henkilön voimaeläin. Muutama muunkin asian helppous kohautti kulmiani kirjan mittaan. Esimerkiksi Unnan vanhemmille piti kertoa tytön erikoislaatuisuudesta. Aihetta käsiteltiin sen verran, että Rufus sytytti kynttilän hengityksellään ja sillä selvä. Melkoiset vanhemmat…

Nemo taas on kameleonttifaunoidi, mikä saa aikaan monia kiusallisia tilanteita kirjan mittaan, kun Nemo ja Eden tietysti törmäävät Unnaan ja Rufukseen sekä muihin ennestään tuttuihin faunoideihin. Kameleontti nimittäin alkaa omaksua lähimmän faunoidin ominaisuuksia itseensä. Nemo ja Eden joutuvat vaikeuksiin lomamatkallaan, ja asiaa lähdetään selvittämään Los Angelesiin kansainväliseen faunoidituomioistuimeen.

Samaan kaupunkiin lähtevät myös Rufuksen jengin faunoidit. Unnan biologisten vanhempien jäljet johtavat Tijuanaan Meksikon puolelle, ja Joonen bändille tarjotaan Losissa levytyssopimusta. Kun Unna vielä erotetaan koulusta pariksi viikoksi, matkaan voidaan lähteä (harmittaa muuten, että jälleen koulu kuvataan helvetiksi ja opettajat mahti-idiooteiksi). Los Angelesisssa porukka majoittuu ruhtinaallisesti, onhan Rufuksella rahaa kuin roskaa, ja kuten myöhemmin käy ilmi, myös arvaamattoman paljon arvovaltaa.

Aika paljon keskivaiheilla chillaillaan ennen loppuhuipennusta. Käydään tietysti shoppailemassa, opetellaan surffausta ja snorklausta, käypä Unna skeittaamassakin. Ja tietysti on paljon niitä kuumia kohtauksia milloin missäkin ja kenenkin kesken. Seksi on tajunnan räjäyttävää, mutta edelleenkin Salama kuvaa sitä hyvin häveliäästi, jopa kiltisti.

Piraijakuiskaaja on kaikesta hauskanpidosta huolimatta pari astetta Käärmeenlumoojaa synkempi teos, sillä metsästäjien uhkaava läsnäolo on vahva alkusivuilta lähtien. Faunoidit eivät ole turvassa, päinvastoin, sukupuutto saattaa olla pian käsillä. Jossakin kohdassa intoudutaan saarnaamaan myös ympäristötuhoista. Asia on totta kai polttavan tärkeä, mutta paatoksellisuus saa helposti vain skippaamaan kohdan ja jatkamaan, kun päästään takaisin toiminnan pariin.

Käärmeenlumooja valittiin kirjabloggaajien mielestä viime vuoden parhaaksi lasten- ja nuortenkirjaksi eli sille myönnettiin Blogistanian Kuopus -palkinto. Ehkä siksi kirjasta löytyy (ainakin minun mielestäni) pieni silmänisku kirjabloggaajille. Unna nimittäin lukee sekä lentokoneessa että hotellissa Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjaa! ” ”Varmaan yhtä jännää ku tuijottaa kuinka ruoho kasvaa”, Vikke sanoi ja koputti Game of Thronesin kantta.”

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (Faunoidit 2)
WSOY 2013. 377 s.

Lainattu kirjastosta.


P.S: Suosittelen Faunoidit-sarjan lukemista järjestyksessä.

5 kommenttia:

  1. Ookei... tää on vaan pakko lukea! :D Ei muuta kuin varausjonoon.

    VastaaPoista
  2. Jee, kivaa että tykkäsit! Totta, tuo lomakehomma oli ehkä hieman helppo ratkaisu mutta ehkä ne elefantit jotenkin ovat vaan fiksumpia tulkitsemaan rasti ruutuun -kyselyjä. ;)

    Hyvä huomio koulusta muuten! Mistä saataisiin kivoja opettajia (nuorten) kirjoihin? Tässä nyt lukemassani Little Brotherissa oli todella ihana yhteiskuntaopin opettaja, mutta sillekin annettiin potkut kun kertoi lapsille "vääränlaisia" asioita.

    ps. Hyvä Booksy!

    VastaaPoista
  3. Just sain kahlattua molemmat osat peräjälkeen ja olen ihan otettu kotimaisen kirjailijan tarinan kerronnasta. Tähän saakka olen karttanut suomalaisten kirjoittajien fantasiakirjoja ihan fanaattisuuteen saakka. On muuten kirjablogimaailman ansiota sekin, että ylipäätään Annukka Salaman ja hänen Faunoidikirjansa löysin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla! En siis ihan turhan päiten täällä turinoi minäkään :)

      Poista
  4. Minäkin hieman pyörittelin silmiäni muutamille epäuskottaville, kärjistetyille tai muuten vain häiritseville kohdille, mutta silti pidin kirjasta todella paljon. Mainitsemasi koulukuvaus ja ne ympäristöasioista saarnaukset olivat ärsyttävimpiä asioita kirjassa...

    VastaaPoista