Marraskuussa alkanut odotus
päättyi vihdoin. Sain nimittäin heti kirjastojemme (kirotun) kesätauon
päätyttyä varaamani Piraijakuiskaajan
lainaan, ja nyt se on luettu. Kovin hetkelliseksi jäi helpotus, sillä Annukka Salama jättää tämän Faunoidit-sarjansa kakkososan niin
koukuttavaan tilanteeseen, että jo malttamattomana hamuaa käsiinsä seuraavaa
osaa, joka ilmestyy – vuoden päästä.
Faunoidit
kuuluu suosittuun paranormaali romanssi -genreen, jota en ole kovin paljoa
lukenut. Salaman sarjan aiemman osan Käärmeenlumoojan
lisäksi ainoat kokemukseni genrestä taitavat olla Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan
teokset. Ideaan kuuluu jo nimenkin mukaan paranormaaleja aineksia, joita
Salamalla edustavat faunoidit, sekä vahva eroottinen lataus. Faunoidit ovat
ihmisiä, joilla on vähintään puolet itsessään oman voimaeläimensä
ominaisuuksia. Heidän läsnäoloaan tavallisten ihmisten keskuudessa ei juuri
huomaa.
Piraijakuiskaajan alussa lukijalle esitellään vauhdilla kaksi uutta suomalaisfaunoidia,
sisarukset Nemo ja Eden. Kirjaimellisesti ottaen Eden ei ole faunoidi, koska
hän on tyttö, mutta hänessä on hyvin runsaasti jonkin vesielementin
voimaeläimen ominaisuuksia. Kirjan aikana selviääkin, minkä. Asia on näet
yllättävän helppo selvittää. Voimaeläinvaltuutetun toimistossa vastataan parin
minuutin verran monivalintakysymyksiin, ja tadaa! valtuutettu kertoo, kuinka
monta prosenttia henkilössä on eläintä (vain 50 % ja yli ovat faunoideja) ja
mikä on henkilön voimaeläin. Muutama muunkin asian helppous kohautti kulmiani
kirjan mittaan. Esimerkiksi Unnan vanhemmille piti kertoa tytön
erikoislaatuisuudesta. Aihetta käsiteltiin sen verran, että Rufus sytytti
kynttilän hengityksellään ja sillä selvä. Melkoiset vanhemmat…
Nemo taas on
kameleonttifaunoidi, mikä saa aikaan monia kiusallisia tilanteita kirjan
mittaan, kun Nemo ja Eden tietysti törmäävät Unnaan ja Rufukseen sekä muihin
ennestään tuttuihin faunoideihin. Kameleontti nimittäin alkaa omaksua lähimmän
faunoidin ominaisuuksia itseensä. Nemo ja Eden joutuvat vaikeuksiin lomamatkallaan,
ja asiaa lähdetään selvittämään Los Angelesiin kansainväliseen
faunoidituomioistuimeen.
Samaan kaupunkiin lähtevät
myös Rufuksen jengin faunoidit. Unnan biologisten vanhempien jäljet johtavat
Tijuanaan Meksikon puolelle, ja Joonen bändille tarjotaan Losissa
levytyssopimusta. Kun Unna vielä erotetaan koulusta pariksi viikoksi, matkaan
voidaan lähteä (harmittaa muuten, että jälleen koulu kuvataan helvetiksi ja
opettajat mahti-idiooteiksi). Los Angelesisssa porukka majoittuu
ruhtinaallisesti, onhan Rufuksella rahaa kuin roskaa, ja kuten myöhemmin käy
ilmi, myös arvaamattoman paljon arvovaltaa.
Aika paljon keskivaiheilla
chillaillaan ennen loppuhuipennusta. Käydään tietysti shoppailemassa,
opetellaan surffausta ja snorklausta, käypä Unna skeittaamassakin. Ja tietysti
on paljon niitä kuumia kohtauksia milloin missäkin ja kenenkin kesken. Seksi on
tajunnan räjäyttävää, mutta edelleenkin Salama kuvaa sitä hyvin häveliäästi,
jopa kiltisti.
Piraijakuiskaaja on kaikesta hauskanpidosta huolimatta pari astetta Käärmeenlumoojaa
synkempi teos, sillä metsästäjien uhkaava läsnäolo on vahva alkusivuilta lähtien.
Faunoidit eivät ole turvassa, päinvastoin, sukupuutto saattaa olla pian
käsillä. Jossakin kohdassa intoudutaan saarnaamaan myös ympäristötuhoista. Asia
on totta kai polttavan tärkeä, mutta paatoksellisuus saa helposti vain
skippaamaan kohdan ja jatkamaan, kun päästään takaisin toiminnan pariin.
Käärmeenlumooja valittiin kirjabloggaajien mielestä viime vuoden parhaaksi lasten- ja
nuortenkirjaksi eli sille myönnettiin Blogistanian Kuopus -palkinto. Ehkä siksi
kirjasta löytyy (ainakin minun mielestäni) pieni silmänisku kirjabloggaajille.
Unna nimittäin lukee sekä lentokoneessa että hotellissa Jane Austenin Järki ja
tunteet -kirjaa! ” ”Varmaan yhtä
jännää ku tuijottaa kuinka ruoho kasvaa”, Vikke sanoi ja koputti Game of
Thronesin kantta.”
Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (Faunoidit 2)
WSOY 2013. 377 s.
Lainattu kirjastosta.
P.S: Suosittelen
Faunoidit-sarjan lukemista järjestyksessä.
Ookei... tää on vaan pakko lukea! :D Ei muuta kuin varausjonoon.
VastaaPoistaJee, kivaa että tykkäsit! Totta, tuo lomakehomma oli ehkä hieman helppo ratkaisu mutta ehkä ne elefantit jotenkin ovat vaan fiksumpia tulkitsemaan rasti ruutuun -kyselyjä. ;)
VastaaPoistaHyvä huomio koulusta muuten! Mistä saataisiin kivoja opettajia (nuorten) kirjoihin? Tässä nyt lukemassani Little Brotherissa oli todella ihana yhteiskuntaopin opettaja, mutta sillekin annettiin potkut kun kertoi lapsille "vääränlaisia" asioita.
ps. Hyvä Booksy!
Just sain kahlattua molemmat osat peräjälkeen ja olen ihan otettu kotimaisen kirjailijan tarinan kerronnasta. Tähän saakka olen karttanut suomalaisten kirjoittajien fantasiakirjoja ihan fanaattisuuteen saakka. On muuten kirjablogimaailman ansiota sekin, että ylipäätään Annukka Salaman ja hänen Faunoidikirjansa löysin!
VastaaPoistaIhanaa kuulla! En siis ihan turhan päiten täällä turinoi minäkään :)
PoistaMinäkin hieman pyörittelin silmiäni muutamille epäuskottaville, kärjistetyille tai muuten vain häiritseville kohdille, mutta silti pidin kirjasta todella paljon. Mainitsemasi koulukuvaus ja ne ympäristöasioista saarnaukset olivat ärsyttävimpiä asioita kirjassa...
VastaaPoista