Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Helmikuussa sain Tammelta yllätysennakkokappaleen Salla Simukan uuden Lumikki Andersson -nuortentrilleritrilogian aloitusosasta Punainen kuin veri. Kirja vei keski-ikäisen lukijan kerralla mennessään. Sittemmin on tapahtunut paljon. Puolta vuottakaan ei ole kulunut, mutta kakkososan takakannessa on tieto, että trilogian oikeudet on myyty kolmeenkymmeneen maahan. Aivan huippua! Onnittelut Salla Simukalle ja suomalaiselle lanukirjallisuudelle, jolle tämä myös avaa uusia ovia – ainakin niin kuvittelisin.

Valkea kuin lumi on siis trilogian keskimmäinen osa, ja kyllä sekin kaikesta huolimatta hieman kärsii tästä asemastaan. En tiedä, kuinka valmiit suunnitelmat Simukalla oli kirjasarjan tapahtumista ja tapahtumapaikoista ennen huimaa kansainvälistä suosiota, mutta Prahaan sijoittaminen ei varmaan ainakaan haitaksi ole. Sankaritar Lumikki Andersson on siis päättänyt edellisen kirjan seikkailuista toivuttuaan hetkeksi irtautua arjesta ja viettää lyhyen loman yksin Prahassa. Kesäkuinen Praha kärvistelee helteen kynsissä, ja Lumikkikin saa hien pintaan useampaan kertaan, kunhan vauhtiin päästään.

Aloitusosassa vihjailtiin aika suoraan, että Lumikin suomenruotsalaiseen perheeseen liittyy jokin salaisuus. Tämän osan alkusivuilla Lumikki törmääkin nuoreen naiseen, joka kertoo olevansa Lumikin sisarpuoli. Heillä on yhteinen isä. Lumikki on tietysti hämmennyksissään ja epäuskoinenkin, mutta kummallisesti Zelenkaksi esittäytyvän tytön tarina tuntuu sopivan kuvioon. Zelenka on menettänyt äitinsä mutta elää nyt uuden perheensä huomassa tarkoin säänneltyä elämää. Tytöt tutustuvat toisiinsa varovasti, mutta Zelenkan asiat taitavat olla pahasti solmussa.

Toisaalla nuori menestynyt tv-toimittaja on saanut tehtäväkseen tutkia kaupungissa toimivaa salaperäistä uskonnollista lahkoa, jolla tuntuu olevan tekeillä jotakin tuhoisaa. Tarinoiden säikeet punoutuvat nopeasti yhteen, ja pian Lumikki huomaa saaneensa palkkatappajan peräänsä. Seuraa vauhdikkaita ja jännittäviä takaa-ajokohtauksia ja monia täpäriä pelastumisia, ennen kuin Lumikki on lopulta turvassa perheensä luona. Joissakin kohtauksissa on yliampuvan epärealistisia toimintaelokuvatemppuja, mutta ainakin lukija viihtyy menossa.

Lumikin hahmo ei tässä kirjassa juurikaan saa uusia ulottuvuuksia. Kariutunutta suhdetta Liekin kanssa kyllä muistellaan erotiikkaa tihkuvasti, mutta esimerkiksi Lumikin perheen solmut eivät sisarkuviosta huolimatta aukene. Tuntuu, että Prahassa kuitenkin vain saatiin aikaa kulumaan ja dramaattinen seikkailu tuli kuin kaupantekijäisiksi. Kolmanteen osaan latautuu melkoisesti odotuksia.

Omaa lukukokemustani maustoi mukavasti se, että pari vuotta sitten vietimme Prahassa pitkän viikonlopun keskustan nähtävyyksiin tutustuen. Oli hauskaa palata tuttuihin paikkoihin kirjan viemänä.

Kaarlensilta kuvattuna Vlatavalta. Sillalla juostaan kirjassa aika vauhdilla!

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Tammi 2013. 237 s.

Lainattu kirjastosta.