Miika Nousiaisen aiemmat romaanit Vadelmavenepakolainen
ja Maaninkavaara ovat olleet
kertomuksia kaikennielevästä pakkomielteestä, jonka toteuttajat syöksevät
itsensä ja läheisensä lopulta tuhoon. Kirjat ovat olleet samaan aikaan
hulvattoman hauskoja ja traagisia. Molemmista olen pitänyt kovasti, sillä
jollakin tavalla Nousiaisen tyyli vetää vakavat asiat överiksi on puhutellut.
Kolmas romaani Metsäjätti on ainakin minusta jo
perustaltaan tyystin toisenlainen. Ainakaan Nokia-kaupungin syöksykierteessä
elävää sen peruskuvio ei naurattanut sitten tippaakaan. Kaksi vuotta sitten
ilmestyneen romaanin kaikki kenties liioitteluksi tarkoitetut tapahtumat ovat
käyneet toteen elävässä elämässä ja osoittautuneet tarinaakin traagisemmiksi ja hurjemmiksi.
Kolmikymppinen uraohjus Pasi
Kauppi saa komennuksen omaan kotikyläänsä Törmälään. Tarkoitus on viilata
paikallisen vaneritehtaan tuotantoprosessia parempaan iskuun emoyhtiötä varten.
Tehdas on reippaasti voitollinen ja tuotantoluvut näyttävät loistavia tuloksia,
mutta ainahan voi parantaa. Pasi ei ole kovin innoissaan tehtävästä, sillä se
tietää väistämättä tuttujen ihmisten irtisanomista. Pasin isä on ollut aikanaan
vuosikymmenet tehtaalla, ja siellä Pasi itsekin tienasi lukioaikoina
opiskelurahoja ennen kauppakorkeaa.
Nyt Pasin elämä on
mallillaan. Palkka on viisinumeroinen ja vaimo suomenruotsalainen.
Perheenlisäystäkin on tulossa.
Romaanissa vuorottelevat
kertojina Pasi ja tämän lapsuusajan paras kaveri Janne, jolla ei ole mennyt
ollenkaan yhtä loistavasti kuin Pasilla. Janne on kuitenkin päässyt jaloilleen
ja on nyt liimapuristimenhoitajana tehtaalla. Pasin Törmälässä viettäminä
kuukausina miehet tutustuvat uudelleen, vaikka Pasi ei haluaisikaan aivan
kaikkia menneisyyden asioita miettiä. On monia aika synkkiä muistoja, jotka olisi
hyvä pitää piilossa.
Nousiainen liioittelee
Törmälän sisäänpäin lämpiävää, perinteisiin juuttunutta ja peruspessimististä
henkeä herkullisesti. Kuvaava on tarina, jossa törmäläläisperhe hävisi lotossa
kaksi miljoonaa. Oli näet ollut tapana perheen voimin täyttää kuponki huolella
ja sitten katsoa arvonta lauantai-iltana yhdessä. Naureskeltiin, mitä
milloinkin hävityllä summalla olisi voinut hankkia, jos kuponki olisi myös
maksettu. Kunnes sitten…
Pasi tekee kaikkensa
koettaessaan hioa tehtaan prosesseja tuottavammiksi yhtiön toiveiden mukaan.
Samalla hän koettaa säästää mahdollisimman monta työpaikkaa. Kuvio on mahdoton,
ja yhä selvemmäksi alkaa käydä, että Pasi ei voi voittaa. Mutta sitten kohtalo
puuttuu peliin ja näyttää, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää.
Nousiainen kirjoittaa
vapautuneen sujuvaa proosaa. Tekstissä on paljon hyviä oivalluksia ja
tarkkanäköisiä ylöskirjauksia ajan hengestä, vitsailuakin. Silti Vadelmavenepakolainen taitaa edelleen
olla suosikki-Nousiaiseni.
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Otava 2011. 286 s.
Pokkari ostettu omaksi.
Metsäjätti muuten äänestettiin Hesarin kesän äänestyksessä 32. parhaaksi 2000-luvulla ilmestyneeksi romaaniksi. Vadelmavenepakolainen oli sijalla 27 ja Maaninkavaara 51. Aika hyvin!
Minulla taas Metsäjätti pitää ykköspaikkaa. Vadelmavenepakolaisessa oli vähän liikaa kierroksia minun makuuni, vaikka pidin sen ideasta kovasti paljon.
VastaaPoistaVadelmaveneen loppu tuntui riistäytyvän hieman kirjailijankin käsistä, päähenkilön mopohan lähti jo aika alussa :) Mutta jotenkin Nousiaisen perusteellisuus ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden erojen ruotimisessa puhutteli, samoin komiikan alle piilotettu traagisuus, joka tuntui pääsevän voitolle. Minäkin muistan nauraneeni sen ääressä.
PoistaLuin Metsäjätin sähkökirjana, en tiedä oliko sillä merkitystä mutta tykkäsin. Kaikista olen kovin tykännyt, en osaa laittaa järjestykseen, niin eri aiheista.
VastaaPoistaAiheet ovat todella hyvin erilaisia, ja minusta tässä uusimmassa myös tyyli on aiemmista erottuva. Hienoa, että kirjailija ei jää junnaamaan paikoilleen.
PoistaVadelmavenepakolainen sai minut nauramaan ääneen yleisellä paikalla. Ja nolona tunnustan, että tämä Metsäjätti on odottanut minua kiltisti hyllyssä ilmestymisestään saakka, lukemattoman Tuomas Vimman Raksan kyljessä. Nousiainen tyylissä on jotakin samaa kuin Arto Paasilinnan alkuvuosien satiireissa. Ja uppoaahan se Nousiaisen huumori aikamoiseen osaan kansastamme televisioidensa ääressä lauantai-iltaisin Putouksen muodossa ;)
VastaaPoistaMinulle tulee paikoin Nousiaisen sanankäytöstä mieleen Jari Tervo. TV-hupailujen käsikirjoittamisessa ja ohjelmissa esiintymisessä tarvitaan varmasti juuri senkaltaista sanavalmiutta ja tarkkanäköisyyttä kuin heillä on hallussaan. Pidän nokkelasta sanailusta, eikä tässä Metsäjätissäkään mikään ärsyttänyt, vaikka kieltämättä välillä mietin joitakin heittoja ja niiden tarpeellisuutta.
PoistaTämä on myös minun suosikkini Nousiaisen tuotannosta. Luin kirjan vasta tänä vuonna, kaikkien yt- ja irtisanomisuutisten keskellä ja minä luulen/koen, että juuri nyt kirjassa on enemmän syvyyttä kuin ilmestymisaikanaan. Nousiainen kirjoittaa hyvin ja koskettavastikin, toki myös hauskasti.
VastaaPoistaOlen syntynyt samana vuonna kuin Nousiainen ja kirja palautti myös monta nuoruusmuistoa.
Kivasti mieltymykset voivat olla ristikkäisiä, vaikka perustelut ovat lähes samat :) Kirjallisuuden suola jne.
PoistaTässä kirjassa tuo herkkä puoli tosiaan nousee ehkä parhaiten esille. Ihimisten kohtalot ja niiden rinnastaminen pörssiyhtiöiden liikkeisiin toimii hyvin. Minäkin muuten nautin 80-luvun ilmiöiden kuvauksesta, sen unohdin kirjoituksessani mainita. Musiikillahan on tässä kirjassa myös keskeinen osuutensa.
Nousiaisen kirjat ovat kovasti suomalaisia, pidin tästäkin. Nyt tekisi muuten mieli lukea Vadelmavenepakolainen, kun olen löytänyt oman rakkauteni ruotsalaisiin ♥
VastaaPoistaTotta, hyvin määritelty tuo suomalaisuus. Ehkäpä juuri siksi kaikki kolme Nousiaisen kirjaa sijoittuivat tuolle suomalaisten parhaina pitämien listallekin. Ne puhuttelevat suomalaisia.
PoistaMinäkin pidän tästä Nousiaisen kirjasta eniten. Olen pieneltä paikkakunnalta, joskaan en teollisuuskunnasta, joten löysin tästä kirjasta paljon tarttumapintaa. Miehelleni, joka on Metallica-fani, tämä taisi olla vieläkin syvempi lukukokemus.
VastaaPoistaNurkkakuntaisuuden kuvauksena tämä onkin hieno! Mukavasti kärjistetty, mutta tietty tunnelma on kyllä siirrettävissä vaikka omaan koti- tai yhtä hyvin työkaupunkiini.
PoistaMiika Nousiaista olen minäkin tullut lukeneeksi, Metsäjätistä jopa kirjoittaneeksi. Tässä linkki, jos kiinnostaa: http://akanvirtaa.blogspot.fi/2012/03/metsajatti-kuumentaa-lukijan-tunteita.html
VastaaPoistaKiitos linkistä! Ne ovat muuten ylipäätään tervetulleita kommentteihin, koska olen häpeällisen laiska yleensä etsimään muiden kirjoituksia.
Poista