Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiaisen aiemmat romaanit Vadelmavenepakolainen ja Maaninkavaara ovat olleet kertomuksia kaikennielevästä pakkomielteestä, jonka toteuttajat syöksevät itsensä ja läheisensä lopulta tuhoon. Kirjat ovat olleet samaan aikaan hulvattoman hauskoja ja traagisia. Molemmista olen pitänyt kovasti, sillä jollakin tavalla Nousiaisen tyyli vetää vakavat asiat överiksi on puhutellut.

Kolmas romaani Metsäjätti on ainakin minusta jo perustaltaan tyystin toisenlainen. Ainakaan Nokia-kaupungin syöksykierteessä elävää sen peruskuvio ei naurattanut sitten tippaakaan. Kaksi vuotta sitten ilmestyneen romaanin kaikki kenties liioitteluksi tarkoitetut tapahtumat ovat käyneet toteen elävässä elämässä ja osoittautuneet tarinaakin traagisemmiksi ja hurjemmiksi.

Kolmikymppinen uraohjus Pasi Kauppi saa komennuksen omaan kotikyläänsä Törmälään. Tarkoitus on viilata paikallisen vaneritehtaan tuotantoprosessia parempaan iskuun emoyhtiötä varten. Tehdas on reippaasti voitollinen ja tuotantoluvut näyttävät loistavia tuloksia, mutta ainahan voi parantaa. Pasi ei ole kovin innoissaan tehtävästä, sillä se tietää väistämättä tuttujen ihmisten irtisanomista. Pasin isä on ollut aikanaan vuosikymmenet tehtaalla, ja siellä Pasi itsekin tienasi lukioaikoina opiskelurahoja ennen kauppakorkeaa.

Nyt Pasin elämä on mallillaan. Palkka on viisinumeroinen ja vaimo suomenruotsalainen. Perheenlisäystäkin on tulossa.

Romaanissa vuorottelevat kertojina Pasi ja tämän lapsuusajan paras kaveri Janne, jolla ei ole mennyt ollenkaan yhtä loistavasti kuin Pasilla. Janne on kuitenkin päässyt jaloilleen ja on nyt liimapuristimenhoitajana tehtaalla. Pasin Törmälässä viettäminä kuukausina miehet tutustuvat uudelleen, vaikka Pasi ei haluaisikaan aivan kaikkia menneisyyden asioita miettiä. On monia aika synkkiä muistoja, jotka olisi hyvä pitää piilossa.

Nousiainen liioittelee Törmälän sisäänpäin lämpiävää, perinteisiin juuttunutta ja peruspessimististä henkeä herkullisesti. Kuvaava on tarina, jossa törmäläläisperhe hävisi lotossa kaksi miljoonaa. Oli näet ollut tapana perheen voimin täyttää kuponki huolella ja sitten katsoa arvonta lauantai-iltana yhdessä. Naureskeltiin, mitä milloinkin hävityllä summalla olisi voinut hankkia, jos kuponki olisi myös maksettu. Kunnes sitten…

Pasi tekee kaikkensa koettaessaan hioa tehtaan prosesseja tuottavammiksi yhtiön toiveiden mukaan. Samalla hän koettaa säästää mahdollisimman monta työpaikkaa. Kuvio on mahdoton, ja yhä selvemmäksi alkaa käydä, että Pasi ei voi voittaa. Mutta sitten kohtalo puuttuu peliin ja näyttää, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää.

Nousiainen kirjoittaa vapautuneen sujuvaa proosaa. Tekstissä on paljon hyviä oivalluksia ja tarkkanäköisiä ylöskirjauksia ajan hengestä, vitsailuakin. Silti Vadelmavenepakolainen taitaa edelleen olla suosikki-Nousiaiseni.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Otava 2011. 286 s.

Pokkari ostettu omaksi.

Metsäjätti muuten äänestettiin Hesarin kesän äänestyksessä 32. parhaaksi 2000-luvulla ilmestyneeksi romaaniksi. Vadelmavenepakolainen oli sijalla 27 ja Maaninkavaara 51. Aika hyvin!