Rakkaudentunnustus kirjastolaitokselle!

Torstaiaamuna istahdin kotikoneeni ääreen ennen töihin lähtöä ja kirjauduin Web-Origoon eli kirjastomme sivuille tunnuksillani. Halusin tehdä varauksen viimeisestä Harry Potter -äänikirjasta. Euron varausmaksua vastaan voi saada omaan lähikirjastoonsa (tai mihin tahansa kaupungin kirjaston toimipisteeseen) haluamansa aineiston, olipa se sitten minkä tahansa toimipisteen kokoelmassa. Koneeltani näin, että lainattavissa oli parikin kappaletta, mutta ei yhtään lähikirjastossani. Tein siis varauksen.

Hieman ennen puoltapäivää sain puhelimeeni tekstiviestin: Harry Potter ja kuoleman varjelukset oli noudettavissa! Todella salamanopeaa toimintaa! Tämä oli kyllä jonkinlainen nopeusennätys ja johtui sattumasta, että kaipaamani äänikirja oli juuri sellaisessa kirjastossa, josta oltiin samana päivänä toimittamassa aineistoa lähikirjastooni. Mutta silti!

Pääsin kuitenkin noutamaan äänikirjan vasta perjantaina töiden jälkeen. Kirjastomme eteisessä ulko-ovea vastapäätä on poistohylly, josta saa ostaa kokoelmasta poistettua materiaalia. Edellisellä kerralla huomasin hyllyssä kolme loistokuntoista John Harveyn dekkaria, ja siellä ne nököttivät vieläkin. En kuitenkaan sortunut niihin, koska olen jo omista kappaleistanikin joutunut luopumaan, mutta huomasin niiden viereen tyrkylle asetetun Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesän. Kyseessä ei ollut kirjastopoisto vaan kirja, jonka joku asiakas oli halunnut lahjoittaa eteenpäin. Kiitos! Kirja on nyt saanut väliaikaisen kodin täältä.

Kirjastonhoitajan kanssa juttelimmekin sitten hänen ajatuksestaan perustaa asiakkaille vaihtohylly, josta voisi ottaa ilmaiseksi kirjan tai pari ja johon voisi vastavuoroisesti jättää kirjan, jota ei enää tarvitse. Hän kuitenkin kertoi, että aiemmassa työpaikassa ongelmana olivat olleet Valittujen Palojen Kirjavaliot, joiden hävittäminen aina jäi kirjastohenkilökunnan työksi. Niitä ei siis vaihtohyllyyn saisi tuoda. Samaten pitäisi ehdottomasti pitää huolta, ettei kukaan kaltaiseni kirjahamsteri kippaisi vaihtopisteeseen kirjoja kassikaupalla. Kirja on valitettavasti jonkinlainen ongelmajäte tietyssä vaiheessa elinkaartaan. Ainakin osa kirjoista on.

Kuntaliitoksen yhteydessä kotikaupunkimme sivukirjastoista tuli myös kaupungin palvelupisteitä. Viimeksi maanantaina kävimme ostamassa pojalle kirjastosta kuntosalikortin ja aktivoimassa liikuntahallin avaimen. Edellisellä kerralla poiketessani tuttu eläkeläispariskunta oli ostamassa uimahallin kausikorttia ja englantia puhuva herra kävi ostamassa muutaman kopion tarvitsemastaan asiakirjasta. Kaikkia näitä palveluja hoitaa sama kirjastonhoitaja, joka tuntee asiakkaansa nimeltä ja tietää, millaista lukemista kukin kaipailee.

Ei auta, rakastan kirjastoa! Harmi, että kaupunkimme päättäjät ovat sitä mieltä, että kirjastojenkin niukoista varoista on edelleen kiristettävä. Kun kirjastonhoitajamme on lomalla, on kirjaston ovi lukossa. Niin käy taas viikon kuluttua. Onneksi sentään meillä kirjasto on auki syyslomaviikolla, toisin kuin monet muut sivukirjastot.

                                                                              

Kirjastosta tosiaan on moneksi!