Simo Pajunen: Musta rengas

Blogini tietää kertoa, että pian jo lähes kaksi vuotta sitten luin Simo Pajusen käpykaartilaisen tarinan kertovan hieman erilaisen sotaromaanin Kaarti. Sitä ennen en ollut Pajusen tuotantoon tutustunutkaan, vaikka hänen aiemmat teoksensa ovat dekkareita, lempilukemistani.

Keväällä sain Pajusen nykyiseltä kustantajalta Myllylahdelta arvostelukappaleen historiallisesta dekkarista Musta rengas. Hyvistä aikeista huolimatta kirja pääsi hautautumaan jonnekin pinojen uumeniin mutta muistui taas mieleen laatiessani viime viikolla tärppilistaa syksyn dekkareista. Huomasin nimittäin, että Pajuselta on ilmestymässä jo uusi dekkari Varjot menneisyydestä. Syyslomareissulle otinkin sitten Mustan renkaan mukaan.

Musta rengas sijoittuu vuoden 1952 kesän olympiakisaviikolle Hämeenlinnaan. Minä ainakaan en tiennyt, että myös Hämeenlinna oli kisakaupunki. Siellä kisattiin nykyaikainen viisiottelu. Nuori kirurgiksi aikova alilääkäri Erik Wallberg murhataan kisaviikon alkajaisiksi omassa asunnossaan. Murhaajaehdokkaita on pian pitkä liuta, sillä Wallberg on ollut kovasti naisten mieleen. Lisäksi sodanjälkeisessä Suomessa morfiiniriippuvuus on luonut markkinat laittomalle lääkebisnekselle. Rikkana rokassa ovat myös paikalliset konnat, jotka suunnittelevat Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevan hopeapajan ryöstöä sekä Helsingistä karkuun päässyt elinkautisvanki.

Motiivi ja tilaisuus murhaan tuntuu olleen varsin monella. Poliisi työskentelee jo kisojenkin takia erityispaineiden alla, eikä murhatutkinta ainakaan helpota työtaakkaa. Poliittinen tilannekin on vielä tulenarka. Kun murha-aseen alkuperä selviää, on maailmanpoliittinen skandaali lähellä! Onneksi suomalaiset ja eritoten hämäläiset poliisivoimat pystyvät hallitsemaan tilanteen mallikkaasti.

Juonen kannalta Musta rengas on siis varsin perinteinen arvoitusdekkari, ja murhaajan nappaaminen on keskeisintä. Pajunen kuljettaa tarinaa tasaisen varmoin ottein, eikä turhia suvantokohtia juuri pääse muodostumaan. Joutuisaa etenemistä edesauttaa myös selkeä kieli, jota kirjailija suosii. Lauseet ovat pelkistettyjä, eikä turhaa korukieltä tai kielikuvia viljellä. Poikkeuksen tekee dialogi, jossa on käytetty paikoin vahvaa murretta. Esimerkiksi murhatun naisystävä, turkulainen sairaanhoitajaopiskelija neiti Eldbrand puhuu melkoisen paksua Turun murretta.

Myös ajankuvan ja paikallisvärin Pajunen on tuonut tarinaan taitavasti mukaan. Vaikka menossa on melkoinen kansanjuhla, on meno silti nostalgisen rauhaisaa nykyajan kiivastempoisuuteen verrattuna.

Toivomisen varaa jää tällä kertaa lähinnä henkilökuvaukseen. Kukaan ei oikein nouse kirjan selkeäksi päähenkilöksi. Poliiseja vilisee tarinassa useita, mutta kukaan heistä ei tule lukijalle tutuksi tai läheiseksi. Persoonallisuus jää turhan paljon ulkoisten piirteiden varaan.

Myös dekkarin nimestä sananen. Nimi on vetävä ja napakka, mutta valitettavasti se on samalla juonipaljastus. Nimittäin kun mustaan renkaaseen ensimmäisen kerran tarinassa törmätään, on varsin selvää, ketä kannattaa veikata murhaajaksi. Ei valitettavasti auta, vaikka mustalle renkaalle selittyy jälkisanoissa vielä toinenkin merkitys.

Kokonaisuutena Musta rengas on varsin mukava, nopeatempoinen ja -lukuinen lähihistoriallinen dekkari!

Simo Pajunen: Musta rengas

Myllylahti 2013. 283 s.