Christian Rönnbacka: Julma

Nyt kävi niin, että Antti Hautalehto vei sydämeni. Onneksi tilanne on sikäli hallinnassa, että Antti on fiktiivinen hahmo. Antti on vähän sellaisen unelmavävyn ja jokanaisen haavemiehen yhdistelmä: hyvännäköinen, hyväkroppainen, kovakuntoinen, poliisi, rohkea, oikeudenmukainen, suorapuheinen ja sanavalmis, hyväkäytöksinen ja rahtusen romanttinen. Kaiken lisäksi sinkku (melkein)!

Anttiin tutustuin Christian Rönnbackan esikoisdekkarissa Operaatio Troijalainen, jonka luin keväällä. Toinen osa Hautalehto-sarjaa ilmestyi samoihin aikoihin, mutta hankin Julman puhelimeeni lenkkiseuraksi vasta syksyllä. Hieman hätäilin, sillä tein ostokseni täysihintaisena vain vähän ennen kuin kirja oli Elisa Kirjan messutarjouksena lähes ilmaiseksi. Mutta ei harmita. Ainakaan kovin paljon. Lenkkiseuralainen oli sitten pakko ottaa lopulta mukaan myös Helsingin-reissulle ja automatkoille, koska en enää malttanut odottaa sopivia lenkkeilykelejä saadakseni jatkaa kuuntelua. Koukutti siis kyllä.

Julma on edellistä osaa jäntevämpi kokonaisuus, sillä nyt juonilinjoja on vain kaksi ja niistä toinen on selvästi pääjuoni. Tarina käynnistyy ilman sen kummempia johdatteluja. Porvoossa arvoituksellinen mies vaaniskelee rauhallisella omakotialueella tavallista keskiluokkaista perhettä. Kun sopiva tilaisuus tulee eli vanhemmat ovat kuin tilauksesta poissa kotoa iltahämärissä, mies kaappaa mukaansa perheen pikkutytön. Helvetti pääsee irti, turha sanoakin. Lukija ’pääsee’ mukaan tapahtumiin sekä poliisin että tekijän näkökulmista. Kaappaaja on pahimman lajin pedofiili, mutta Rönnbacka jättää armollisesti pahimmat asiat kuvaamatta ja lukija joutuu tai saa kuvitella ne vain päässään.

Vähitellen poliisi alkaa päästä tekijän jäljille, vaikka tämä on äärimmäisen taitava ja huolellinen yksityiskohdissa. Jäljet johtavat hämmentävästi toiselle puolelle maapalloa. Voiko parikymmentä vuotta sitten Australiassa riehunut pedofiili olla nyt Suomessa? Vai onko kyseessä matkija? Jälkien lämmetessä tekijä alkaa tuntea olonsa uhatuksi ja päättää raivata pahimman vihollisensa eli Antin pois tieltään.

Samalla asialla on myös pari ruotsalaisen rikollisliigan palkkatappajaa. Operaatio Troijalaisen tuhoaminen ei saa gangstereiden kunniakäsitysten mukaan jäädä kostamatta, ja niinpä Antin päästä luvataan muhkea palkkio. Onneksi myös Suomen poliisi saa tästä vihiä ja Antti saa tarpeelliset työkalut selviytyäkseen tästä kiusasta. Tosin varsin likeltä liippaa, ettei Julma jää viimeiseksi Hautalehto-dekkariksi! Vain poikkeuksellisen rivakan pankinjohtaja Larsin ansiosta seikkailut jatkuvat. Käsitykseni lohjalaisista pankinjohtajista muuttui kertarykäisyllä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis tarinassa kylliksi, mutta kevennyksenä on aimo kourallinen huumoria ja vähän pienempi annos romantiikkaa, tai no, ainakin ihmissuhteita. Läpänheitossa Hautalehto ja kumppanit ovat varsinaisia veijareita. Poliisin työ lienee niitä ammatteja, joissa varsin ronskikin huumori on selviytymiskeino. Liika ryppyotsaisuus polttaa varmasti nopeasti loppuun. Porvoossa vitsaillaan olan takaa, ja toistaiseksi ainakin vitsit jaksavat hymyilyttää. Tiettyyn varovaisuuteen kuitenkin toivon Rönnbackan ryhtyvän, sillä liika on liikaa.

Hautalehto-sarja on kuitenkin aivan mainio tulokas suomalaiseen poliisiromaanigenreen.

Christian Rönnbacka: Julma

Bazar 2013. Äänikirja.

Ostettu puhelimeen Elisa Kirjasta.