Philip Kerr: Kalpea rikollinen

Aika tarkalleen vuosi sitten luin ensimmäisen suomennetun Bernie Gunther -dekkarin eli brittiläisen Philip Kerrin niin sanotun Berlin noir -sarjan aloitusosan Liekit Berliinissä. Olen silloisessa jutussani esitellyt kirjailijaa ja hänen sarjaansa tarkemmin, joten en nyt palaa niihin tässä tällä kertaa.

Pidin tuosta aloitusosasta melkoisesti, ja päätin pyytää kustantajalta kakkososastakin arvostelukappaleen. Kalpea rikollinen taisi ilmestyä jo kesällä, mutta nyt oli sen vuoro lopultakin päästä luettavaksi. Aloitusosassa tapahtumat sijoittuvat olympiakesän 1936 Berliiniin, ja tällä kertaa keskiössä ovat Kristalliyötä edeltävät viikot vuonna 1938. Yksityisetsivä Bernie Gunther on ottanut itselleen kumppanin, ja etsivätoimistolla tuntuu muutenkin menevän kohtalaisen hyvin. Natsien hallitsemassa Saksassa ihmisiä katoaa varsin tiheään, joten töitä riittää. Yksityiselämä sen sijaan on yhtä ilotonta kuin viime kerrallakin.

Bernie Gunther ei voi sietää natseja eikä heidän politiikkaansa. Hän ei myöskään vaivaudu peittelemään tunteitaan mitenkään, mutta siitä huolimatta hänen palveluksensa tuntuvat kelpaavan varsin korkea-arvoisille natsipomoille. Kun Berliinissä alkaa riehua eläimellinen sarjamurhaaja, joka valikoi hirmutekojensa uhrit huolella mahdollisimman tyylipuhtaiden arjalaisneitsyiden joukosta, taivutellaan Gunther palaamaan ainakin väliaikaisesti Berliinin rikospoliisin palvelukseen.

Hieman nihkeästi tarina lähtee liikkeelle. Gunther palkataan selvittämään kiristystapausta, jossa rikasta leskirouvaa kiristetään tämän ainoan pojan homosuhteen paljastamisella. Kyse ei olekaan vuoden 1938 Saksassa ihan vaarattomasta asiasta. Gunther tutustuu pikaisesti tämän tehtävän puitteissa klinikkaan, jossa homoja hoidetaan jokseenkin arveluttavilla menetelmillä. Kuten arvata saattaa, alun ensin merkityksettömältä vaikuttava episodi osoittautuu myöhemmin tärkeäksi.

Sarjamurhaaja ehtii kammottavalla tavalla murhata koko joukon nuoria berliiniläistyttöjä, ennen kuin Gunther vastahakoisine apulaisineen alkaa päästä jäljille. Rituaalimurhan kaava näyttää viittaavan suoraan juutalaiseen syylliseen, mutta Gunther ei suostu nielemään hänelle tyrkytettyjä ’totuuksia’. Tutkimusten edetessä Gunther törmää mitä irvokkaimpiin natsien puuhiin, ja kaikki huipentuu karmeaan Kristalliyöhön.

Natsi-Saksa juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista on varsin pelottava tausta dekkaritarinalle. Jo pelkkä miljöön ja sen tunnelman kuvaus tekee kirjasta hyytävän. Gestapo vierailee yhä tiheämmin öisissä asunnoissa. Sodan lähestyminen on selvästi aistittavissa, eivätkä suinkaan kaikki saksalaiset odota sitä iloiten. Itse juoni etenee jälleen tyylipuhtaaseen kovaksikeitettyyn tapaan. Ruumiita tulee tiheään tahtiin, mutta niiden äärelle ei jäädä tunteilemaan. Toisaalta huumorikin on tummaa ja pidättyvää, eihän siihen juuri aihetta löydy.

Kyseessä ei ole mikään hyvän mielen dekkari, mutta jostain syystä tämän tyylilajin kirjakin aina silloin tällöin nautittuna tuntuu dekkarinystävälle putoavan. Jään odottelemaan seuraavaa Gunther-suomennosta. Jos sarja käännetään ilmestymisjärjestyksessä, ollaan seuraavassa kirjassa jo toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa.

Philip Kerr: Kalpea rikollinen (The Pale Criminal) Berlin Noir II

Suom. Jukka Jääskeläinen. Atena 2013. 318 s.

Pyydetty arvostelukappale. Kiitos kustantajalle!