Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (romaani) ja Afrikkalaistyttöjen seksielämä (novelli)

Kiinnostuin Taiye Selasista syksyllä luettuani Helsingin Sanomista pitkän kirjailijaa käsittelevän artikkelin. Poikkeuksellisen lahjakkaan nuoren naisen esittely jäi mieleen. Jo tuota juttua lukiessani ajattelin, että kirjailijan tausta vaikuttaa aika paljon samantapaiselta kuin vanhemman suosikkikirjailijani Chimamanda Ngozi Adichien. Nigerian ja Ghanan historiat lomittuvat ja liittyvät yhteen, ja kummankin kirjailijan tuotannossa nuo maat ja niiden kansat ovat vahvasti mukana. Mutta niin ovat mukana myös länsimaat, Yhdysvallat ja Eurooppa.

Selasin menestys kirjailijana vaikuttaa satumaiselta. Esikoisromaani myytiin useisiin maihin jo sen käsikirjoitusvaiheessa. Novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä pääsi vuonna 2011 Britannian Grantaan ja syksyllä 2013 Suomen ensimmäiseen Grantaan. Grantan kautta minunkin tuttavuuteni Selasiin pääsi syvenemään, kun luin tuon novellin ennen arviotavakseni saamani romaaniin tarttumista.

Laajahko novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä on taitavasti kirjoitettu. Yhden päivän novelli avaa kokonaisen perheen historian yksitoistavuotiaan tytön Edemin kautta. Ei ihme, että kustantaja pyysi Selasia laajentamaan novellia romaaniksi. Hienoa, että niin ei kuitenkaan tapahtunut. Liika asioiden avaaminen olisi voinut viedä tekstistä sen viehätyksen. Nyt paljon jää lukijan oman päättelyn ja mielikuvituksen varaan. Luin novellin nyt parin kuukauden jälkeen uudelleen, mikä ei ainakaan tehnyt tekstille vahinkoa.

Edem on joutunut eroon äidistään, kun eno on hakenut hänet luokseen Nigeriasta Ghanaan. Rikkaan enon perhe ei vaikuta kovin onnelliselta. Täti on kylmä ja kireä, serkku Comfort opiskelee huippuyliopistoissa ulkomailla mutta keikistelee kotona käydessään bikineissään palvelusväestä piittaamatta tai sitä viekoitellakseen. Tädin eno Mahmood vaikuttaa turhankin kiinnostuneelta pienestä ja äitinsä tavoin kauniista Edemistä.

Talossa valmistellaan hienoja juhlia, joiden illasta novelli alkaa ja päättyy. Päivän aikana Edem sattuu epäsopivasti enon työhuoneeseen ja näkee jotain, joka palauttaa mieleen lähes samantapaisen näyn lapsuudesta, kun hän yllätti äitinsä ja hotellinjohtajan intiimillä hetkellä. Perheen keskinäiset suhteet keikahtavat päivän tapahtumien takia uusiin asentoihin. Miten tapahtumat tekstin loputtua jatkuvat, jää lukijan pääteltäväksi.

Varsin kuvaava on kahteen kertaan tekstissä toistettu lause: ”Afrikkalaisten kotien oudossa arvojärjestyksessä äiditöntä lasta alempana on ainoastaan lapseton äiti.” Yllättävän moni talon väestä näyttää lopulta kuuluvan näihin kahteen alimpaan kastiin.

Mielenkiintoista on sekin, että Selasi käyttää novellissaan harvinaista toisen persoonan kertojaa. Päähenkilö on Edem ja näkökulma on hänen, mutta kerronnan persoona on sinä: ”Siinä sinä olet, yksitoistavuotiaana, yksin työhuoneen pimeässä, kuunvalon viileässä läikässä ikkunan äärellä.” Sinä on siis Edem. En muista lukeneeni aiemmin kuin yhden vastaavaa kerrontatekniikkaa käyttämällä kirjoitetun tekstin, ja se on novelli Chimamanda Ngozi Adichien kokoelmassa Huominen on liian kaukana.

Tartuin siis suurin odotuksin ja innokkaana romaaniin Ghana ikuisesti, joka ilmestyi suomeksi syksyllä. En joutunut hiukkaakaan pettymään. Romaani on kerrassaan upea. Kirjoitin siitä arviossani muun muassa näin:

Ghana ikuisesti alkaa Ghanaan palanneen perheenisän ja erityislaatuisen lahjakkaan kirurgi Kweku Sain kuolemasta. Yllättävä kuolema aamunkoitteessa tapahtuu nopeasti, mutta sen aikana Kweku ehtii palata ajassa taaksepäin moneen otteeseen. Lukija voi ryhtyä keräämään tarinan palasia Kwekun tehdessä lähtöä.

Kweku on tehnyt sen, mistä moni vain haaveilee. Hän on omiin kykyihinsä nojaten lähtenyt savimajasta ja muuttanut perheineen yhdysvaltalaiseen hienostolähiöön. Hinta on ollut kuitenkin kova. Vähintään yhtä lahjakas vaimo on luopunut yliopistostipendistään, ja perheen neljä lahjakasta lasta jäävät isälleen vieraiksi. On keskityttävä suorittamaan menestymistä.

Tieto isän kuolemasta saavuttaa täysin hajalle lyödyn perheen. Aikuiset sisarukset eivät kaikki edes tiedä toistensa asuinmaata saati puhelinnumeroa. Yllätys on monelle myös, että äitikin on muuttanut Ghanaan, jossa hänellä on oma salattu menneisyytensä.

Juurettomuus ja historiattomuus ovat Ghana ikuisesti -teoksen teemoja. Voiko pirstaleiksi lyöty perhe vielä eheytyä? Puhumattomuus ja hylkäämisen traditio kalvavat aikuisia lapsia. Heidän pahan olonsa edessä äiti Fola tuntee raskasta syyllisyyttä ratkaisuista, joita on tehnyt vain lastensa parasta ajatellen.

Selasin tapa käyttää kieltä on omintakeinen. Paikoin kielikuvat ovat runollisen kauniita ja raikkaita. Seuraavassa lauseessa voi kuitenkin olla lyhenteitä tai muita lähinnä asiakirjoittamiseen, kuten raportteihin, liittyviä typografisia keinoja. Suomentaja Marianna Kurtto on tehnyt hienon käännöksen, vaikka aikataulu lienee ollut kireä.

Myös rakenteeltaan romaani on taitavasti sommiteltu. Näkökulmien vaihtelut avaavat tapahtumien kulkua mielenkiintoisesti. Ghana ikuisesti on upea sukupolviromaani afrikkalaisen unelman toteutumisen vaikeudesta mutta myös afrikkalaisuuden perusolemuksesta: ”Lyömätön äly, muttei lainkaan moraalista selkärankaa. Sen vuoksi teillä on lapsisotilaita, raiskauksia. Kuinka voisitte arvostaa toisen miehen tytärtä, tai poikaa, kun ette arvosta edes omianne?”

Nyt vain on odoteltava Selasin seuraavaa teosta. On hauskaa, että kaltaiseni suomeksi lukevatkin pääsevät seuraamaan todella lupaavasti alkanutta kirjailijanuraa kronologisessa järjestyksessä ja lähes samaa tahtia muun maailman kanssa. Odotellessa voi vaikka lukea keväällä ilmestyvää Jhumpa Lahirin uutuutta Tulvaniitty. Lahiri on nimittäin kolmas kirjailija, jonka teemat lyövät hyvin yksiin näiden afrikkalaistaustaisten kirjailijoiden kanssa.

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (Ghana Must Go)

Otava 2013. Suom. Marianna Kurtto. 400 s.

Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä

Novelli. Suom. Marianna Kurtto. Ilm. Suomen Granta 1:ssä 2013 syksyllä.

Ghana ikuisesti arvostelukappale lehteä varten, Granta 1 ostettu.

Ensimmäinen Suomen Granta on minulla edelleen kesken, mutta aion siitä vielä ainakin muutaman novellin lukea ennen seuraavan ilmestymistä.