Vuoden 2013 parhaat dekkarit

Tasan vuosi sitten julkaisin koosteen vuonna 2012 lukemistani parhaista dekkareista. Yllättäen tuosta kirjoituksesta on tullut blogini kestosuosikki, jota luetaan tasaiseen tahtiin kuukaudesta toiseen. Listaus on tehty varsin kevyin, omia mieltymyksiä noudattelevin perustein, mutta varmasti siitä ihan mukavia lukuvinkkejä saa. Juttu liittyi blogimeemiin TTT eli Top Ten Tuesday -sarjaan, jota viime vuoden alussa innokkaasti koetin toteuttaa. TTT-jutut ovat sitten jääneet omalta osaltani historiaan, mutta tuon dekkareitten Top 10:n päätin ottaa uudelleen esille.

Tällä kertaa siis koosteena vuoden 2013 parhaat dekkarikokemukseni. Huomatkaa myös, että kaikki listani kirjat eivät todellakaan ilmestyneet vuonna 2013, minä vain luin ne silloin. Lisäksi tässäkin listassa kirjat ovat lukemis-, eivät paremmuusjärjestyksessä.

1. Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet sekä Sameissa vesissä

Islantilaisen Arnaldurin Erlendur-sarja on vuosia ollut suosikkini. Sarjan suomennosvauhdista pudonneena päätin hieman kiriä ja luin viime vuonna kevättalvella kaksi osaa. Ratkaisu olikin toimiva, sillä kirjat olivat rinnakkaisteoksia, jotka tapahtuivat samaan aikaan eri paikoissa. Sarjasta ilmestyi viime vuonna jälleen uusi osa Mestaruusottelu, joka kuulemma sijoittuu 1970-luvulle. Islanniksi sarjaa on sen jälkeenkin ilmestynyt vielä kaksi osaa, ja sarjan kaksi ensimmäistäkin osaa on vielä suomentamatta. Alakuloista ja synkkää islantilaistunnelmaa on siis vielä hyvä varasto jäljellä.

2. Timo Sandberg: Mustamäki

Sandbergin poliisidekkareita olen lueskellut vuosien mittaan, ja sympaattisesta Heittolasta on tullut jo tuttu kaveri. Ihan Seppo Jokisen kaltainen suosikki Sandberg ei minulle ole, mutta kirjojen parissa olen viihtynyt. Oli kuitenkin iloinen yllätys, että Sandberg oli tehnyt uuden aluevaltauksen lähihistoriaan sijoitetulla dekkarilla. Kansalaissodan jälkeinen tulehtunut aika sopii mainiosti poliisiromaanin miljööksi, ja juuri ajankuvan Sandberg on rakentanut Mustamäkeen taiten. Ymmärsin, että kirjalle on aikanaan tulossa jatkoakin. Keväällä ilmestyy kuitenkin seuraava Heittola-dekkari.

3. Kirsti Manninen ja Jouko Raivio: Johannes Calonius -sarja

Innostuin historiallisista dekkareista kevättalvella niin, että päätin lukea uudelleen vanhan 1860-luvulle sijoittuvan suosikkisarjani, joka kertoo epäonnisesta lakitieteen opiskelijasta Johannes Caloniuksesta ja hänen tehokkaasta vanhapiikasukulaisestaan Matilda Ehrströmistä. Ilokseni vanha suosikki oli edelleen loistavassa terässä!

4. Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen ja Julma

Löysin uuden suomalaisen dekkaristisuosikin, jonka sankari Antti Hautalehto sulatti sydämeni viimeistään jälkimmäisessä kirjassa, vuonna 2013 ilmestyneessä Julmassa. Rönnbackan tyyli sijoittuu jonnekin Jarkko Sipilän hieman totisen realismin ja Reijo Mäen poskensoittelun välimaastoon. Antti Hautalehto on herrasmies viimeistä hiuskarvaa myöten, mutta ronski huulenheitto sujuu siitä huolimatta. Jännitystä ja toimintaakin riittää.

5. Kati Hiekkapelto: Kolibri

Vuoden 2013 tulokkaista Kati Hiekkapelto on ehdottomasti mielenkiintoisimpia. Ihastuin vetävästi kirjoitettuun Kolibriin kovasti, vaikka muutamia juttuja olisin toisin toivonut tehtävänkin. Esikoisdekkariksi Kolibri on minusta edelleenkin poikkeuksellisen lupaava. Päähenkilö Anna Feketen vaiheita seurailen mieluusti lisääkin, eikä odotus enää ole kovin pitkä: Suojattomat ilmestyy maaliskuussa.

6. Seppo Jokinen: Vihan sukua

Pidin edellistä Jokisen Hervantalaista Koskis-sarjan yhtenä parhaista, joten oli melkoinen yllätys, että heti tämä seuraava Vihan sukua pesi senkin mennen tullen. Kotijoukoilta sain vielä tukea näkemykselleni. Kirja alkaa sellaisella rytinällä, että alta pois! Usein vingun siitä, että kirjat, dekkaritkin, käynnistyvät luvattoman hitaasti tai laiskasti. Ottakaa mallia tästä! Paketti pysyy mukavasti koossa loppuun asti, ja lisäpisteitä historia-aspektista. Seuraavaa odottelen jo!

7. Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Vuoden odotetuimpia kirjoja oli kesän korvalla ilmestynyt Tuomaisen uutuus. Menetin lukusydämeni Parantajalle, jossa yhdistyi hienosti dekkarijuoni synkkään dystopiakuvaukseen. Synkkä niin kuin sydämeni on viisaasti ja rohkeasti erilainen kuin edeltäjänsä. Tuomainen tekee onnistuneen paluun perinteisemmän dekkarin pariin tällä kirjalla. Edelleen minulla ovat rästissä miehen kaksi ensimmäistä. Hyllyssä ne jo sentään odottelevat.

8. Kristina Ohlsson: Nukketalo, Tuhatkaunot ja Varjelijat

Vuoden aikana tein vakaan päätöksen lopettaa muutamankin menestyneen ruotsalaisen naisdekkaristin tuotannon lukemisen, mutta tilalle löytyi uusi suosikki, jonka koko tähän asti suomennetun tuotannon vetäisinkin sitten lähes putkeen. Lisää odottelen jo kiihkeästi. Onneksi sarjasta on jo viisi osaa valmiina, ja seuraava suomennos Paratiisiuhrit ilmestyy toukokuussa.

9. Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Juonivetoinen, lähes kerralla ahmittava ja karvoineen nieltävä trilleri, joka ei kestä kovin kriittistä analysointia mutta joka viihdyttää mukavasti. Myyntimenestys maailmalla, ja kuten arvelinkin, kirjailijan aiempaa tuotantoa on tulossa suomeksi: Paha paikka ilmestyy kesäkuussa.

10. Marisha Pessl: Yönäytös

Todellinen järkäle romaaniksi, jonka pudottamista jalalle kannattaa varoa. Pessl sekoittaa dekkaria ja kauhugenreä oivalliseksi keitokseksi, jonka pyörteissä lukijaa viedään kuin kuoriämpäriä. Voiko kaikelle sittenkin löytyä aivan arkinen selitys?

6/10 kotimaisia, vain vähän emmän miehiä kuin naisia! Ihan hienot jakaumat minusta.

Lukuvuoteen 2013 mahtui jälleen viitisenkymmentä dekkaria, eikä suotta. Joukossa oli tosiaan monia helmiä, uusia ja vanhojakin, mikä erityisesti ilahduttaa. Mitkä olivat Sinun dekkarihelmesi viime vuonna? Mitä uutuuksia odotat jo malttamattomana vuodelta 2014?


Vuoden 2012 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit