Meri Kuusisto: Amerikkalainen (Kaksi kappaletta kirjoja arvotaan!)

Kivan kannen on tehnyt Elina Warsta.

Otava järjesti Pentti Saarikosken syntymän 75-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoituskilpailun, johon lähetettiin hirmuinen määrä käsikirjoituksia, kaikkiaan 1257 kappaletta. Palkinto luvattiin kolmelle parhaalle ja voittajalle myös kustannussopimus. Vuoden 2013 keväällä julkaistiin sitten voittajan eli Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät, kypsänoloinen sukupolviromaani, jonka aikajänne ulottuu viime vuosisadan alkupuoliskolta nykypäiviin.

Harno on koulutukseltaan oikeustieteen maisteri ja opiskelee dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa. Samankaltainen tausta on romaanin päähenkilöllä Fridallakin.

Takertuvasta äidistä irti pyristellyt Frida ahdistuu huomatessaan rakastuneensa Emiliin, joka on lähes yhtä sitoutumiskammoinen kuin hän itse. Kun Emil kuitenkin alkaa toivoa yhteistä lasta, on otettava aikalisä. Frida pakenee Ranskaan nuoruutensa kaupunkiin.

Fridalla ei ole ollut sitoutumisen mallia omassa perheessään. Isä on kadonnut aikoja sitten omiin maailmoihinsa. Isänisä Poju on kierrellyt maita ja mantuja, pystymättä koskaan jäämään yhteen paikkaan tai yhden perheen luo. Harno antaa sitoutumattomuudelle selityksiksi vaikean, tukahduttavan äitisuhteen ja liialliset odotukset, joita vanhemmat lapsilleen asettavat.

Toipuakseen isän menettämisestä Frida alkaa kirjoittaa tämän tarinaa. Kirjoittaminen vie hänet yhä etäämmälle Emilistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja ajatus lapsesta ahdistaa aina vain enemmän. Pystyykö Emil vakuuttamaan Fridan, että oikeasti aikoo jäädä tämän luo?

Teoksessa lomittuvat Fridan ja Emilin tarina sekä Fridan suvun menneisyys, josta hän kirjoittaa eheytyäkseen. Tarina on kirjoitettu taiten ja kokonaisuus on raikas ja antaa odottaa paljon Harnon tulevaltakin tuotannolta. Ihan täysin varauksetta en kuitenkaan tähän Harnon esikoiseen rakastunut. Monet kirjabloggaajat pitivät enemmän kuin minä. Leena Lumi sanoo sitä jopa pelottavan täydelliseksi kirjaksi. Valitettavasti minusta se ei ihan sitä ollut. Jokin aiheen tuttuudessa ja käsittelytavan harkitussa hallinnassa tuntui aavistuksen häiritsevältä. Lähes vuosi kirjan lukemisen jälkeen voi myös todeta, ettei se jättänyt mitään kovin pitkäkestoista jälkikuvaa mieleen leijumaan.

Tässä valossa olikin mielenkiintoista lukea tämän vuoden tammikuussa ilmestynyt Meri Kuusiston esikoisromaani Amerikkalainen, joka tuli tuossa Otavan kirjoituskilpailussa toiseksi ja sai siis sekin kustannussopimuksen. Onneksi sai, sillä Amerikkalainen on paljon Harnon romaania kiinnostavampi lukukokemus. Se tuntuu myös jotenkin valmiimmalta kuin voittajaromaani.

Amerikkalaisessa kaksi erikoista ihmistä, Susette ja Hermanni, kamppailevat kumpikin tahoillaan Helsingissä ongelmiensa kanssa. Susette on töissä kahvilassa ja haluaisi kovasti olla parisuhteessa mutta ei sitten kuitenkaan uskalla sitoutua. Hän on selvästikin kokenut kovia. Hermanni on jo keski-ikäinen ja jäänyt Kelasta sairaseläkkeelle kroonisten selkävaivojen takia. Hermannin ahdistukseen tuntuu auttavan vain asuinpaikka mahdollisimman korkealla. Niinpä hän on putkiremontin tieltä muuttanut luvatta asumaan kerrostalonsa katolle telttaan. Susette taas löytää pesulasta hylätyn amerikkalaisen jalkapallon ja adoptoi sen vauvakseen. Nainen ja jalkapallo lastenrattaissa herättävät hieman hämmennystä kanssaihmisissä, kuten arvata saattaa.

Susette ja Hermanni kohtaavat toisensa ja ystävystyvät. Kaksi erittäin syrjäytynyttä saa yllättäen tukea toinen toiseltaan. Uskaltaudutaan jopa yhteiselle kesälomamatkalle, jolla sattuu ja tapahtuu melko lailla absurdeja käänteitä. Kuulostaako omituiselta? Sitä se onkin, mutta kummallisen kiehtovalla tavalla. Susette ja muutkin suhtautuvat Amerikkalaiseksi nimettyyn pallovauvaan hyvin kaksijakoisesti, puoliksi uskoen, että se on oikea lapsi. Samalla tavalla lukija tempautuu kirjan outoon menoon mukaan. Paikoin meno on varsin hersyvää, vaikka pohjimmiltaan Hermannin ja Susetten tarina on kuitenkin surumielinen. Jollain tapaa minulle tuli mieleen myös Juhani Karilan vuosi sitten julkaistu novellikokoelma Gorilla. Kuusisto onnistuu kannattelemaan rakentamaansa outoutta kokonaisen romaanin mitan, mutta ihan Karilan kaltaiseen irrotteluun hän intoutuu vain säästellen.

*******                           *******                           *******                           *******

Ilmassa jo lupaavasti tuoksuneen märän lumen tuoman kevään aavistuksen kunniaksi piristän alkavan viikon maanantai-iltaa arpomalla lukijoiden kesken kaksi kappaletta arvostelukappaleiksi saamiani uutuusromaaneja eli yllä esittelemäni Meri Kuusiston Amerikkalaista. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla alle ja kertomalla, että haluaa osallistua arvontaan. Osallistumisaikaa on keskiviikkoon eli Runebergin päivään klo 18.00 asti. Jos osallistut anonyymisti, jätä kommenttiin nimimerkki, josta sinut tunnistaa. Käykää myös kurkkaamassa arvonnan tulokset tämän jutun lopusta keskiviikkona, jotta saan palkinnot perille voittajille. Viime viikolla arvotuista Mafian linnuista toinen on arvottu tänään uudelleen, koska voittaja ei ottanut määräaikaan mennessä yhteyttä eikä jättänyt mitään yhteystietoa.

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Otava 2013. 269 s.

Arvostelukappale. Kirjoituksessa lainattu omaa lehtiarviota.

Meri Kuusisto: Amerikkalainen

Otava 2014. 250 s.

Arvostelukappale. Kirjoituksessa käsittelen osin samoja asioita kuin omassa lehtiarviossani.