maanantai 17. helmikuuta 2014

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja



Lempeänhauskan saksalaismiehen suomalaistumisprojektin perään ehdin ennen lomaa kuunnella työmatkojeni ratoksi vielä Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjan. Kirjan taustalla ovat Supisen Ylelle kirjoittamat pienet radiopakinat, jotka on antaumuksella näytellyt ja lukenut Miitta Sorvali. Idea kuulostaa aivan loistavalta äänikirjaksi, onhan alkuperäiset tekstit siis jo kirjoitettu nimenomaan kuunneltaviksi. Lisäksi äänikirjankin lukee Sorvali. Kirjaa varten Supinen on kirjoittanut lisää pakinoita, joita on nyt yhteensä neljäkymmentä.

Tekstit ovatkin hauskoja, ja Supinen on irrotellut niitä tehdessään. Tarkkasilmäiset huomiot eri ammateista sekä sopiva liioittelu, paikoin jopa överiksi vetäminen, toimivat. Kaava on kaikissa pakinoissa sama. Otsikkona on ammattinimike, kuten Kirjailija, Opettaja, Tärinäinsinööri tai vaikkapa Pullapomo. Sitten luetaan ääneen kysymys napakan lukijakirjeen muodossa, ja sen jälkeen onkin Orvokki Leukaluun vastauksen vuoro. Harvoin kysyjä taitaa saada toivomansa vastauksen, sillä Orvokki on paitsi terävänäköinen myös
-kielinen. Kuunnellessani nauroin parhaille letkautuksille ääneenkin.

Mutta. Tällä kertaa mutta tulee yllättävästä seikasta, nimittäin lukijasta. Pidän Miitta Sorvalista kovasti, mutta tätä äänikirjaa kuunnellessani aloin jo ensimmäisen levyn puolivälissä inhota Orvokki Leukaluun liioittelevaa ääntämystä ja maneerista puhetapaa, jotka on käsittääkseni vielä tarkoitettu hauskoiksi. Ymmärrän, että hauskoilta ne tuntuvatkin, jos kuuntelee yhden viisiminuuttisen tarinan kerrallaan, kerran viikossa. Kaikki putkeen kahden päivän ajomatkoilla oli jo liikaa! Tämä olisi ehkä sittenkin kannattanut lukea ihan kirjana.

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja
WSOY 2013. Lukija Miitta Sorvali. 3 cd:tä, kesto 3 h 28 min.

Lainattu kirjastosta.


6 kommenttia:

  1. Minä kuulin radiosta Miitan lukevan näitä. Siinä toimi hyvin, yksi tarina kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä, alkuperäisidean mukaan, varmaaan toimiikin parhaiten. Ihan mukava välipalaäänikirja tämä tuosta ärsyynnyksestä huolimatta oli.

      Poista
  2. Itselleni kävi lukijan suhteen juuri toisin päin: Aluksi vierastin, mutta sitten alkoi kuulostamaan todella veikeältä. =)

    VastaaPoista
  3. Tämä Sorvalin tyyli selkeästi jakaa kansaa. Ite tykkäilin, mutta kaksi muuta tuttua dissasivat (toisella suoni alkoi pian tykyttää, toisella kesti useamman tarinan ennen kuin alkoi kyllästyttää).

    Pääosin tykkäsin jutuista, mutta jotkut eivät osuneet nauruhermoon ollenkaan. Enimmäkseen oli kuitenkin hauska, ja kuuntelutin käsityöillassa pari omasta mielestä hauskinta juttua kavereillakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasia siis mitä suurimmassa määrin, kuten arvata saattaa.

      Allekirjoitan tietysti myös tuon, että kokonaisuus ei tekstien osaltakaan ole aivan tasalaatuinen. Joukossa on helmiä, mutta toki myös tavanomaisempia juttuja. Harvoinpa sellaista juttukokoelmaa tapaakaan, joka on yhtä huippua koko matkaltaan.

      Poista