Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

Lempeänhauskan saksalaismiehen suomalaistumisprojektin perään ehdin ennen lomaa kuunnella työmatkojeni ratoksi vielä Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjan. Kirjan taustalla ovat Supisen Ylelle kirjoittamat pienet radiopakinat, jotka on antaumuksella näytellyt ja lukenut Miitta Sorvali. Idea kuulostaa aivan loistavalta äänikirjaksi, onhan alkuperäiset tekstit siis jo kirjoitettu nimenomaan kuunneltaviksi. Lisäksi äänikirjankin lukee Sorvali. Kirjaa varten Supinen on kirjoittanut lisää pakinoita, joita on nyt yhteensä neljäkymmentä.

Tekstit ovatkin hauskoja, ja Supinen on irrotellut niitä tehdessään. Tarkkasilmäiset huomiot eri ammateista sekä sopiva liioittelu, paikoin jopa överiksi vetäminen, toimivat. Kaava on kaikissa pakinoissa sama. Otsikkona on ammattinimike, kuten Kirjailija, Opettaja, Tärinäinsinööri tai vaikkapa Pullapomo. Sitten luetaan ääneen kysymys napakan lukijakirjeen muodossa, ja sen jälkeen onkin Orvokki Leukaluun vastauksen vuoro. Harvoin kysyjä taitaa saada toivomansa vastauksen, sillä Orvokki on paitsi terävänäköinen myös

-kielinen. Kuunnellessani nauroin parhaille letkautuksille ääneenkin.

Mutta. Tällä kertaa mutta tulee yllättävästä seikasta, nimittäin lukijasta. Pidän Miitta Sorvalista kovasti, mutta tätä äänikirjaa kuunnellessani aloin jo ensimmäisen levyn puolivälissä inhota Orvokki Leukaluun liioittelevaa ääntämystä ja maneerista puhetapaa, jotka on käsittääkseni vielä tarkoitettu hauskoiksi. Ymmärrän, että hauskoilta ne tuntuvatkin, jos kuuntelee yhden viisiminuuttisen tarinan kerrallaan, kerran viikossa. Kaikki putkeen kahden päivän ajomatkoilla oli jo liikaa! Tämä olisi ehkä sittenkin kannattanut lukea ihan kirjana.

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

WSOY 2013. Lukija Miitta Sorvali. 3 cd:tä, kesto 3 h 28 min.

Lainattu kirjastosta.