TALVIloma* alkoi eilen
mukavissa merkeissä, kun kahden ystävän kanssa teimme päiväretken Turkuun.
Ohjelmassa oli lähinnä kuulumisten päivittämistä hyvän ruuan äärellä, mutta
mahdutimme mukaan myös kaksi kulttuurikohdetta eli Turun pääkirjaston ja
Rettigin palatsissa toimivan museon Aboa vetus, ars nova. Tulipa samalla ensi
kertaa testattua uusi Kirjastosilta. Ihmettelimme, miksei sitä ollut jo
vuosia sitten rakennettu, niin kätevä se on!
Olen siis ollut
vuosikymmeniä sitten Turun pääkirjaston asiakaskin, ja uudistetussa kirjastossa
olen tainnut kerran aiemmin pikaisesti piipahtaa. Nyt kuitenkin oli tarkoitus
hieman paremmin tutustua tähän turkulaisten ylpeyteen. Syystä ovat ylpeitä.
Ihan pikkuinen kateuden pistokin tuntui tuolla rinnassa, myönnän. Kirjastoon
pääsisi tutustumaan oikein opastetulla kierroksella, mutta me olimme
omatoimireissulla, joten tutustuimme ihan omin nokkinemme.
Liikkeelle lähdimme vanhan
päärakennuksen pääovelta. Jo fasadi on arvokas ja hieman pelottavakin.
Wikipedia tietää kertoa, että rakennus edustaa hollantilaista
myöhäisrenessanssia ja että se on valmistunut vuonna 1903.
Eteisaulasta nousee komea
portaikko taideteoksineen toiseen kerrokseen. Seiniin heijastuu myös
taidetta. Muistelin, että nykyisen upean musiikkiosaston tilalla olisi ollut
lukusali ennen remonttia, mutta varma en ole.
Yläkerran aulaa valvoo arvovaltainen herra:
Vanhan puolen pääsalissa sijaitsee nykyään kaunokirjallisuusosasto. Tila on remontoitu viihtyisäksi ja houkuttelevaksi. Käsittämätöntä, että kaikki toiminta tosiaan vielä muutama vuosi sitten mahtui tähän vanhaan osaan!
Äänikirjahyllyn äärellä kaksi seurueen äänikirjafriikkiä huokaili ääneen. Eikä syyttä.
Vanha osa yhdistyy tässä kohtaa vuonna2007 valmistuneeseen uudisosaan, joka on lähes kaksi kertaa vanhan kokoinen.
Lukusali on valoisa ja avara. Seinät ovat lasia.Lukupaikat olivat ahkerassa käytössä, samoin lököisämmät tuoliryhmät, mutta löytyi sentään kuvakulmaa ilman ihmisiäkin.
Lastenosasto Saaga on upean kirjaston helmi. Sisustus on uskomaton! Sohvan karmilla kiertävää jättiläiskäärmettä saa kutoa lisää häntäpäästä. Muutaman silmukan verran kudoin. Nuo päällystetyt traktorinrenkaitten sisäkumit ovat aivan mainioita ja tuntuivat viekoittelevan niin aikuisia kuin lapsiakin huomaansa.
Himotut-hyllyssä on haluttuja helmiä, joihin saa tutustua kirjastossa. Mikäs olisi tuossa keltaisella sohvalla lueskellessa? Ilokseni huomasin, että näitä oikeasti näpelöitiin.
Pienempien lasten puolella on mukavia pikku yllätyksiä joka puolella. Ihastuimme näihin yksityiskohtaisiin pienosimaailmoihin, joita on hyllyjen päädyissä, tiskin etureunassa ja lattiassakin.
Loppuun vielä kuvat yläkerrasta Saagan suuntaan. Lapset viihtyvät silmin nähden.
Bongasimme kirjastosta myös pari kivaa ideaa, joista ei ole kuvia. Ensinnäkin vanhan puolen pääoven tuntumassa on book crossing -piste ohjeineen. Saagassa taas oli kiva taulu, johon saattoi laittaa post it -lapulla kirjasuosituksensa muiden iloksi. Kokeilimme myös kivoja riippuvia kuplatuoleja, jotka lienee tarkoitettu kännykkäkeskusteluja varten. Hauskoja olivat! Lisäbonuksena kirjaston yhteydessä on vielä viihtyisältä vaikuttava kahvila, joka tällä kertaa jäi testaamatta. Ensi kerralla sitten!
* Syksyinen sää varmaan sekoitti pääni ja kirjoitin ensin syyslomasta. Kiitos korjauksesta :D
Tämä on nykyään lähin normikirjastoni (yliopiston tiedekuntien omia pikkukirjastoja olisi lähempänäkin) ja verrattuna siihen entiseen sivukirjastoon, jossa asioin, Turun pääkirjasto tuntuu aivan mielettömältä luksukselta. Siihen on kyllä ehtinyt jo tottua jonkin verran, mutta sinun postauksesi muistutti taas, kuinka kiva rakennus onkaan kyseessä. Lastenosasto varsinkin. Jonkin aikaa sitten bongasin sieltä robottilainausautomaatin. :) Ja jouluna kuusi oli koristeltu Star Wars teemaisesti.
VastaaPoistaOlen ollut reilun puolentoista vuoden ajan Turun pääkirjaston asiakas ja olen täysin menettänyt sydämeni kyseiselle kirjastolle. Se on vain niin ihana. En ikinä ihastunut Metsoon näin suuresti. En olekaan huomannut tuota kirjasuositustaulua. Täytyykin ehkä käydä tänään etsimässä, koska aion vielä illalla vierailla jälleen kerran kirjastossa.
VastaaPoistaKävin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Aboe vetus, ars nova -museossa. En ole paljon museoissa vieraillut, mutta tuo oli kyllä positiivinen yllätys. Viihdyimme siellä aika monta tuntia.
Mukava että Turussa käydään.
VastaaPoistaVastauksia turkulaisena ja suomalaisena veronmaksajana:
Ihmettelimme, miksei sitä ollut jo vuosia sitten rakennettu, niin kätevä se on!
Aiemmin paikalla oli Telelaitos toisella puolella, ja Rettigin palatsi toisella puolen jokea, eli mitä olisi tehty sillalla?
Sillasta voi olla montaa mieltä, Hämeenkadun liikenteen sujuvuuteen se on vaikuttanut, jota ongelmaa ei olisi tullut, jos silta olisi tehty vanhan pääkirjaston kohdalle suurtorin lähelle, kuten joskus suunniteltiin.
Minusta uusi pääkirjasto on hieno ja avara, mutta kokoelmiltaan suppea, kirjojen saatavuus huono Vaski:sta huolimatta. Luokittelu on minusta sekavaa. Käyn joskus sivukirjastoissa, joiden valikoima on minusta entistä suppeampi.
Arvasin, että olen vähemmistönä. Tosin olen käyttänyt kirjastoa jo vuodesta 1969 alkaen ja tänäänkin kävin kirjastossa.
PoistaTotta on muissa kommenteissa mainitut asiat, lasten kirjasto oli alkujaan pääkirjastossa, mutta muutti Suurtorille, joka oli hyvä paikka sokkeloinen ja idyllinen, ei ehkä kauhean helppo henkilökunnalle?
Sanomalehtilukuhuone oli joskus vanhan puolen toisessa kerroksessa, Aku Ankka tuli lasten osastolle, jossa on nyt luultavasti sekä ruotsinkieliset kirjat että runoteokset, sittemmin Julian alakerrassa oli sanomalehtipiste.
Nykyään lehtien saatavuus on niukkaa, vanhoja lehtiä ei minusta säilötä ei ainakaan kaikkia, Juliassa muistan lukeneeni Turun Sanomiakin mikrofilmiltä.
On selvää, että yhteisillä varoilla rahoitetut palvelut jakavat mielipiteitä, samaten arkkitehtuuri (kuten jonkun toisen kommentista päättelin). Toisaalta täydellistä kirjastoa tuskin on olemassakaan. Mekin reissullamme mietimme sitä tosiseikkaa, että pääkirjaston kukoistus on tarkoittanut (ainakin muistaaksemme) myös muutaman (?) lähikirjaston sulkemista. Kaikella on väistämättä puolensa. Tällaisena ulkopaikkakuntalaisena satunnaiskävijänä ei voi tietää sellaista, mitä vakikäyttäjät tietävät.
PoistaPerjantaina ilmoitettiin koko kaupungin YT-neuvotteluista, ja odotettavissa olevista säästöistä. Kiinteistömenoissa ei voi säästää.
PoistaTässä on minusta sama ongelma kuin Oopperatalossa, talon rakentaminen kyllä onnistuu, mutta käyttökustannuksetkin ovat suuret, jolloin sopeutus tapahtuu toiminnan kautta sama lienee Kiasman ongelma.
Turun vanha pääkirjasto narisevine lattioineen on mun elämäni kirjastojen ykkösten joukossa. Toinen, jota rakastan, on Rikun kirjasto stadissa. Noissa vanhoissa on vain sitä jotakin. ♥
VastaaPoistaOi, kuinka ihana paikka! Tuonne tahtoisin, harmi ettei noin viihtyisää löydy ihan omilta nurkilta. Mutta ihana on tuo kirjasto :)
VastaaPoistaParasta tuossa kirjastossa on nariseva vanha osa. Uusi puoli puistattaa, mutta ihmiset viihtyvät siellä (itse en juuri käy uudella puolella). Portaita uuden puolen yläkertaan on 80. Kesällä sisäpihalla oli runoraati, joka tuli telkkarista.
VastaaPoistaTuossa viihtyisässä lukusalissa vanhalla puolella olen usein lukenut pienen pätkän kirjoja. Vieressä nukkuu yleensä joku väsähtänyt alkoholisti, jota vartija ei ole ehtinyt kiikuttamaan pois. Minua ei haittaa, kirjastot kuuluvat meille kaikille.
Tapiolan vanhassa sivukirjastossa oli vakioasiakkaana asunnoton iäkkäämpi herra. Hän istui lähes koko päivän (varsinkin talvella) lehtipuolella lukemassa Le monde -sanomalehteä. Arvuuttelimme osasiko hän oikeasti ranskaa vai... Joka tapauksessa häntä siedettiin, koska hän oli aina rauhallinen. Toisinaan hänen ympärilleen kuitenkin syntyi hajurako, eli ihan viereen ei tehnyt mieli istua. Silti häntä kunnioitettiin.
PoistaSinä vietät myöhään syyslomaa -- hiihtoloman kanssa samaan aikaan?
VastaaPoistaKirjasto näyttää hienolta, kiitos esittelystä! Ei meillä Espoossa noin päheetä ole vaikka useampi iso kirjasto onkin, olemme kuitenkin Turkua suurempi kaupunki. Kulttuuritasossa ja perinteissä olemme kuitenkin eri tasolla. Täällä käymme nykyän lähinnä nopeasti hakemassa/palauttamassa kirjoja. Olemme aika laiskoja kunnallisten kirjastojen käyttäjiä kun kirjoja on omasta takaa ja sitten minä käyn tietysti tutkimuskirjastoissa.
Hahhaa! Talviloma tietysti, vaikka sää kyllä lähinnä syksyinen :)
PoistaTurku oi rakas Turku, tulipa koti-ikävä! Tosiaan, tuntuu nyt ihan käsittämättömältä, miten ennen selvittiin pelkällä vanhalla puolella. Silloin piti käydä erikseen musiikkikirjastossa Julian talossa ja lastenkirjastossa vanhalla suurtorilla, joka tuntuu nyt melkein absurdilta. Rakastan sekä vanhaa että uutta puolta, kummassakin on oma ainutlaatuinen tunnelmansa.
VastaaPoistaOho, onpa hieno paikka, jotenkin tutultakin vaikuttaa :)
VastaaPoistaOn mukavaa nähdä duunipaikka toisten silmin. Vaikka siellä viihdynkin, arjen ongelmissa ja kiireessä sitä vähän sokeutuu.
Eli kiitos muistutuksesta Kirsi ja tervetuloa uudelleen, toivottavasti seuraava vierailusi ei osu mun vapaapäivään, olisi ollut niin kiva tavata!
Omassa nykyisessä työssäni olen useasti ajatellut, että työnkierto, vaikkapa parin viikon kokeilu toisessa työpisteessä tai työssä voisi kummasti avata silmiä :D Mutta toimii se näemmä näinkin! Olisi ollut tosiaan ihanaa moikata, mutta kimppareissussa ei voi yksin päättää aikatauluista. Ensi kerralla? <3
PoistaKiitos raportista, kiva oli lukea vaikka olen nähnyt paikan livenäkin. Entä se "kirjaimellinen" taideteos portaikon seinällä (heijastettuna) - se on upea! Hieno paikka kaiken kaikkiaan, ja juu, kahvilakin on kiva.
VastaaPoistaVapaapäivieni ihana helmi <3 Pienet sivukirjastotkin ovat söpöjä, mutta ei vain ole tätä voittanutta :) Turun pääkirjastossa tuntuu käyvän oikeasti muitakin ja on niin ihanaa katsella mitä muut aikovat lainata ja mistä ovat kiinnostuneita. Tai noissa kuvissasi ei nyt varsinaista ruuhkaa näytä olevan, mutta useimmiten tuo nuorten puolen sohvakin on täynnä väkeä.
VastaaPoistaOikeasti ihmisiä oli liikkeellä paikoin ruuhkaksi asti, mutta koetin ottaa kuvat niin, ettei ketään kuvaan joutuisi ja vielä valkkailin julkaistavaksikin sellaiset, joissa ei ole tunnistettavia henkilöitä.
PoistaTuolla olen käynyt lapsesta saakka, aulan "pulutäti" -patsasta piti aina ihmetellä;) Rakas kotikirjasto.
VastaaPoistaOnpa kaunis paikka! Minä en ole ikinä käynyt tuolla, mutta kirjasto olisi selvästi käymisen arvoinen. Erityisesti ihailin noita lastenosaston pienoismaailmoja.
VastaaPoistaKirjastosillasta minäkin olen kyllä vähän toista mieltä. En ole kertaakaan sitä vielä käyttänyt, vaikka päivittäin menen joen yli useamman kerran. Todella harvoin tulee mentyä kirjaston puolelta toiselle niin, että olisi mitään syytä käyttää kirjastosiltaa. Minustakin ne rahat olisi saanut laittaa parempaan paikkaan.
VastaaPoistaMutta kirjasto on kyllä ihana ja pidän onnenani sitä, että saan siellä tällä hetkellä tehdä töitä :)
Onpa tyylikäs kirjasto! Kiitos kun esittelit sen. Ihan mielellään sitä näkee millaisia erilaisia kirjastoja on. Turussa en ole missään käynyt koskaan kirjastossa. Omat pääkirjastoni olivat Suomessa (aikana jolloin käytin kirjastoja) Pasilan ja Rikhardinkadun kirjastot. Riksun kirjasto on aivan ihana - tai siis ainakin oli silloin joskus. :D
VastaaPoistaMutta eikö noita "himoitut"-kirjoja siis saa lainata kotiin?
Moni kakku päältä kaunis! Onhan se nätti, mutta olen muutaman kerran yrittänyt lukea/ tehdä kirjallisia töitä kirjastossa. Koko ajan taustalla oli korvia vihlova huuto kun pikkulapset karjuivat. Tällä viikolla menin ns. hiljaiseen huoneeseen lukemaan. Melkein heti jälkeeni sinne tuli räkää edestakaisin kirnuava teini. Tarjosin nenäliinaa kun teini alkoi kaivaa nenäänsä.
VastaaPoista