Ursula Poznanski: Vii5i

Sain kustantajalta itävaltalaisen Ursula Poznanskin dekkarin Vii5i heti tuoreeltaan suomennoksen ilmestyttyä eli jo viime kesänä. Monista suosituksista ja kehuista huolimatta kirja jäi aina sivuun valitessani kasoista uutta luettavaa, mutta viime viikolla vihdoin oli sen vuoro. Parempi tosiaan myöhään kuin ei ollenkaan, sillä Vii5i oli vallan mainio valinta hiihtolomaviikon viihdykkeeksi.

Poznanski ei ole kokematon kirjailija, sillä hän on julkaissut useita lasten- ja nuortenkirjoja ja on lisäksi ammatiltaan toimittaja. Rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparysta kertova jännitysromaani oli kuitenkin hänen ensimmäinen aikuistenkirjansa. Kuten lukiessani jo aavistelin ja toivoin, tällä kirjalle on jo ilmestynyt jatkoa eli Blinde Fögel noin vuosi sitten. Toivottavasti sekin suomennetaan pian. Poznanski sai nimittäin minusta kerta heitolla innokkaan lukijan.

Kauniiseen Salzburgin kaupunkiin ja sitä ympäröivään maaseutuun sijoittuva jännitystarina pitää lukijan tiukasti otteessaan ensimmäisiltä riveiltä loppuun asti. Suvantokohtia ei liiemmälti ole, vaan toimintaa ja juonenkäänteitä riittää koko matkalle. Rikostutkinnan ohella ehditään silti tutustua myös keskeisiin henkilöihin sen verran, että heistä kiinnostuu ja haluaa tietää, miten heidän käy.

Tarina alkaa lyhyellä prologilla, jossa Nora-niminen nainen tekee väkivaltaa kuolemankauhusta vääntelehtivälle miehelle. Seuraavaksi Nora itse löydetään aamuvarhain lehmälaitumelta kuolleena. Hänet on pudotettu alas kalliojyrkänteeltä kädet nippusiteellä selän taakse sidottuina. Itsemurha ei näytä mahdolliselta vaihtoehdolta. Jo löytöpaikalla poliisit huomaavat, että Noran jalkapohjiin on tatuoitu jokin koodi. Pian selviää, että kyseessä ovat koordinaatit, jotka johdattavat tutkijat ensimmäisen geokätkön luo.

Geokätköilyllä on tärkeä osuus juonessa. Ovela murhaaja jättää kätköihin kammottavia vihjeitä aina seuraavasta uhrista. Beatrice ei ole kuullutkaan tästä nykyaikaisesta harrastuksesta, mutta onneksi poliisilaitokselta löytyy alaa harrastanutkin työntekijä. Alkaa kilpajuoksu yhä murhanhimoisemmaksi ja julmemmaksi muuttuvaa tekijää vastaan. Lisäkierrettä tapaukseen tuo se, että Omistajaksi kutsuttu murhaaja on valinnut Beatricen henkilökohtaiseksi vastapelurikseen tässä kammottavassa pelissä. Uhreilla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Valitseeko Omistaja heidät umpimähkään, vai jääkö poliiseilta sittenkin jotain ratkaisevaa huomaamatta?

Hieman kliseisesti Beatricen pomo on vihamielinen sovinisti, joka suosii Bean miespuolista työparia näkyvästi ja kärkkyy tilaisuutta päästä naisalaisestaan eroon. Beatricella on kaksi pienehköä lasta ja menossa riitainen avioero. Exällä on tapana soittaa kiukkuisia puheluja keskellä yötäkin. Kotiasiat ovat siis kaikkea muuta kuin reilassa. Lisäksi Bealla tuntuu olevan menneisyydessään synkkä salaisuus, josta eivät edes lähimmät työtoverit tiedä, mutta josta Omistajalla tuntuu olevan liiankin tarkat tiedot. Kaikkia näitä ongelmia Beatrice pakenee tekemällä entistä enemmän töitä, mikä vain enimmältään pahentaa ongelmia.

Murhaaja tuntuu olevan jatkuvasti askeleen edellä epätoivoisesti puurtavia poliiseja. Kun syyllinen sitten alkaa valjeta niin poliiseille kuin lukijallekin, on se melkoinen yllätys. Poznanski tosiaan osaa rakentaa ovelan, toimivan juonen ja pitää jännitystä yllä aivan loppumetreille asti! Pidin!

Innostuin myös geokätköilystä tämän parissa melkoisesti. Aiheeseen olen törmännyt aiemminkin kirjassa, mutta nyt kävin jo kurkkimassa geokätköilysivullakin. Karttasivulta näkyy, että ihan tässä kodin lähelläkin olisi muutama kiinnostava kätkö. Saapa nähdä, jos vaikka kesän tullen uskaltaisi rekisteröityä sivustolle ja lähteä jahtiin. Toivon mukaan hullua murhaajaa ei kuitenkaan liiku samoilla kätköillä…

Ursula Poznanski: Vii5i (Fünf)

Suom. Anne Mäkelä. Atena 2013. 426 s.

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!

P.S. Kirjasta on tulossa tänä keväänä pokkaripainos.