Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

En kyllä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten kummallisesti kirjat vievät toisten kirjojen äärelle. Lukusuunnitelmia voin kyllä laatia ja laadinkin jatkuvasti, mutta todellisuudessa sattuma usein johdattaa seuraavan kirjan äärelle. Niin kävi nytkin. Muutaman viikon ajan takkusin maailman parhaaksi (tai jotain) kuulemma valitun dekkarin eli Josephine Teyn Ajan tyttären parissa. Kirja ei vain ottanut edetäkseen, mutta runnoin sen sitten väsyttämällä loppuun. Teyn Alan Grant -sarjasta kirjoitan myöhemmin lisää, mutta dekkarin idea on lyhyesti se, että komisario makaa sairaalassa ja alkaa aikaa tappaakseen tutkia, oliko kuningas Richard III murhaaja vai ei. Historian oppikirjoissa kerrotaan, että Richard murhasi tai ainakin murhautti nuoret veljenpoikansa Towerissa ja ruumiit kätkettiin. Grant vakuuttuu vähitellen siitä, että Richard taisikin olla syytön.

Tuskailin kirjan kanssa, koska ongelma ei tuntunut kiinnostavan minua tipan vertaa. Lisäksi historian juonittelut ja samannimiset henkilöt menivät iloisesti sekaisin mielessäni. Ajattelin, että kunhan pääsen loppuun, en enää halua kuulla sanaakaan ruusujen sodasta tai Englannin keskiaikaisesta historiasta. Toisin kävi.

Kirjaa lopetellessani törmäsin jossakin, kenties Facebookissa, mainokseen, että televisiossa alkaa vielä toukokuussa brittisarja Valkoinen kuningatar, jossa kerrotaan Richard III:n ajasta. Sarja perustuu Philippa Gregoryn kirjasarjaan. Nimet soittivat jotakin kelloa muistissani, ja kappas, Gregoryn Valkoinen kuningatar löytyikin omasta kirjahyllystäni. Olen sen jostain joskus kotiuttanut parempaa lukuaikaa odottelemaan. Mikäpä olisi oivallisempi hetki tutustua uuteen kirjailijaan? Siispä toimeen.

Varsin nopeasti kirjan käsiini otettuani tajusin, että sen päähenkilö Elisabet Woodville oli juuri kyseisten Towerin prinssien äiti. Enpä siis päässyt eroon aiheista, joihin tunsin jo perin pohjin kyllästyneeni! Gregorylla on kuitenkin täysin erilainen lähestymistapa aiheeseen kuin Teylla, ja arvoituksen ratkaisukin, kuten aikanaan romaanin lopussa selviää, on toisenlainen. Yllätyksiä on siis luvassa historian hyvinkin tuntevalle lukijalle, vaikka henkilöt ovat oikeita historian henkilöitä. Fakta ja fiktio lomittuvat Gregoryn käsissä yhteen varsin kutkuttavasti.

Vaikka Valkoisen kuningattaren kansien välissä on tuhti annos politiikkaa, sotahistoriaa ja ajankuvausta, se on silti selkeästi fiktiota. Elisabetin äiti on kotoisin Burgundin maakunnasta ja polveutuu seudun vanhasta aatelista, joka taas uskoo, että vedenjumalatar Melusina on heidän esiäitinsä. Melusina oli puoliksi nainen, puoliksi kala (kuten merenneidot). Myytti on varmaan kaikille tuttu eri muunnelmina. Suvun naiset perivät esiäidiltään ennalta näkemisen lahjan. Elisabetin äidillä on hallussaan muitakin yliluonnollisia taitoja, joita hän opettaa myös tyttärelleen. Tätä kautta koko tarinaan tulee mukaan fantasian piirteitä.

Elisabetin isä kuuluu Lancasterien sukuun ja on taistellut ruusujen sodassa Yorkin sukua vastaan. Tämä ei kuitenkaan estä sotaleskeksi jäänyttä Elisabetia, lady Greyta, rakastumasta intohimoisesti komeaan kuningas Edvardiin. Tunnemyrsky ja liekehtivä intohimo ovat molemminpuolisia ikäerosta (Elisabet on muutaman vuoden vanhempi) ja säätyerosta huolimatta. Koska Elisabet pelaa korttinsa taiten, ts. ei antaudu hurmurikuninkaalle ilman avioliittoa, pari vihitään salaa perheen maaseutukappelissa. Edes morsiamen isä ei tiedä avioliitosta sen ensi kuukausina.

Kun lopulta paljastuu, että Edvard on vastoin neuvonantajiensa ja kannattajiensa ohjeita nainut mitättömästä Riversien suvusta (ja vastustajien joukosta!) kuvankauniin vaimon, alkavat juonittelut ja avoin vastarinta. Seuraa salaliittojen, sotien, avioliittojen, kapinoiden, murhien ja mestausten sekä juonien ja muiden kiemuroiden vuosikymmeniä. Elisabet sukuineen osoittautuu varsin vallanhimoiseksi myös, joten joukkoon Riversit sopivat vallan mainiosti. Elisabet ja Edvard kohtaavat keväällä 1464, ja kirja päättyy huhtikuuhun 1485, jolloin punotaan leskeksi jääneen ja syrjäytetyn kuningattaren esikoistyttären Elisabetin avioliittosuunnitelmia.

Paksu, lähes 500-sivuinen lukuromaani viihdyttää kyllä, vaikka juonittelujen runsaus sekä väistämätön samannimisten henkilöiden paljous välillä puuduttavatkin. On mielenkiintoista nähdä, miten tarina on siirretty tv-sarjaksi. Vaikuttaisi siltä, että kymmenosaisessa sarjassa on käytetty muitakin Greogoryn ruusujen sodan ympärille kirjoitetun kirjasarjan osia kuin vain tätä aloitusosaa. Kirjoja on tähän asti ilmestynyt viisi, ja niistä on suomennettu kolme. Tv-sarjan roolitus vaikuttaa googlettamieni kuvien perusteella hieman vaisulta. Päähenkilöitä esittävät nuoret ja kauniit näyttelijät, mutta onko heillä sitten tarpeeksi karismaa nostaa sarja lentoon? Se jää nähtäväksi. 

Gregorykaan ei varsinaisesti kunnostaudu henkilökuvauksessa, vaan keskeisimmätkin, jopa minäkertoja Elisabet, jäävät aika ohuiksi. Mielenkiintoiseksi kirjan kuitenkin tekee juuri valittu naisnäkökulma. Elisabet ja hänen äitinsä ovat vahvoja ja taipumattomia naisia, jotka osaavat pelata valtapelejä siinä missä miehetkin. Keinot vain saattavat olla erilaiset. Gregory myös puhuu paljon leiskuvasta intohimosta, mutta mitään eroottisia kohtauksia tästä kirjasta ei löydy, vaan kovin on kesyä meno sen suhteen!

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar (The White Queen)

Suom. Natasha Vilokkinen. Bazar 2011. 476 s. 

Ostettu omaan hyllyyn.

Philippa Gregoryn Serkusten sota -sarja (ruusujen sota):

1. The White Queen (2009) – The story of Elizabeth Woodville, the queen consort of King Edward IV of England and mother of Edward V. Suom. 2011, Valkoinen kuningatar. Bazar. 
2. The Red Queen (2010) – The story of Lady Margaret Beaufort and her quest to place her son Henry Tudor on the English throne. Suom. 2012, Punainen kuningatar. Bazar.
3. The Lady of the Rivers (2011) – The story of Jacquetta of Luxembourg, the mother of Elizabeth Woodville. Suom. 2014, Sininen herttuatar. Bazar.
4. The Kingmaker's Daughter (2012) – The story of Anne Neville, daughter of Warwick "the Kingmaker" and wife of Edward of Westminster, Prince of Wales, and later of Richard III of England, and of Anne's elder sister Isabel Neville, wife of George Duke of Clarence
5. The White Princess (2013) – The story of Elizabeth of York, daughter of Elizabeth Woodville and Edward IV. Wife of Henry VII and mother of Henry VIII of England.

(Also, The King's Curse, formerly known as The Last Rose (TBA) – Margaret Pole, Countess of Salisbury) Kirja ei ole vielä ilmestynyt.

Kirjojen kronologinen järjestys:

• The Lady of the Rivers
• The White Queen
• The Red Queen
• The Kingmaker's Daughter
• The White Princess
• The King's Curse
  
  Tv-sarja Valkoinen kuningatar alkaa Yle1:llä torstaina 29.5. klo 21.05. Sarjan alkamista juhlistaakseni julistan myös pienen arvonnan. Arvon omistamani ja itse kirjakaupasta ostamani, kerran lukemani kovakantisen kappaleen Philippa Gregoryn Valkoinen kuningatar -romaania tätä juttua helatorstaina 29.5. klo 12.00 mennessä kommentoineiden kesken. Ilmoita kommentissasi, oletko mukana arvonnassa. Koska anonyymit kommentit on estetty, voi arvontaan osallistua myös Kirsin kirjanurkan FB-sivulla samoilla ehdoilla.
  
  ***
  
  Arvonta-aika on päättynyt. Kirjasta kiinnostui kaikkiaan seitsemän henkilöä, kuusi täällä blogikommenteissa ja yksi FB:n puolella. Random.org-menetelmällä voittajaksi arpoutui Jonna Kirjalaapin kummitus -blogista! Onnittelut! Laitapa minulle osoitteesi sähköpostilla tulemaan, niin saat mukavan lukupaketin kesän alkua piristämään!