Seppo Jokinen: Mustat sydämet

Viime keväänä ilmestynyt Vihan sukua on edelleen Seppo Jokisen paras komisario Koskisesta kertova dekkari, ainakin toistaiseksi, ei voi mitään. Arvasin, että näin käy, kun kuulin uusimman sijoittuvan Australiaan. Tähän asti olen vähiten pitänyt niistä Koskisista, jotka sijoittuvat muualle kuin Tampereelle. Mustat sydämet on Kreikkalaista kolmiota ja 

Taikashow´ta paljon parempi, mutta ei yllä silti sarjan kärkisijoille omassa asteikossani.

Koskinen on siis lopulta toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja lähtenyt parin muun tamperelaispoliisin kanssa Sydneyn maratonille Australiaan. Mukana on lukijalle täysin uusia kavereita Anni Kannista lukuun ottamatta. Tampere on mukana vain sivuroolissa, sillä siellä tekee arkityötä Ulla Lundelin. Ulla saa myös Koskiselta lisähommia, vaikka teinipojan harvinaisen raaka pahoinpitely työllistää Ullan tiimiä. Lisäksi naispoliisin yksityiselämä on solmussa, ja ne ongelmat jatkunevat seuraavassa kirjassakin.

Koskinen siis juoksee maratonia oopperatalon varjossa. Yllättäen häneen ottaa yhteyttä suomalaissiirtolainen Auli Kiuruvirta. Aulin mies Veikko on kuollut puoli vuotta sitten pudottuaan jyrkänteeltä, ja nyt Veikon veljentytär Valpuri on kadonnut. Auli pyytää Koskiselta apua Valpurin etsinnässä, koska paikallinen poliisi ei ole tapauksesta kiinnostunut. Ulkomaalaiset opiskelijat kun kuulemma katoilevat bailaamaan milloin minnekin. Valpuri kuitenkin kuulostaa poikkeuksellisen kunnolliselta tytöltä, ja Koskinen huomaa lupaavansa auttaa. Poliisikaverit majapaikassa ovat kuitenkin Annia lukuun ottamatta toista mieltä, ainakin aluksi.

Johtolankoja on vähän. Valpurin tietokoneelta löytyy joitakin vihjeitä, kuten runo mustista sydämistä, jotka vie meri. Entä mitä ovat Sutukka ja Soppakala? Asiaa penkoessaan Koskinen tutustuu varsin perusteellisesti suomalaissiirtolaisten elämään ja yhteisöön, jossa kaikki tuntuvat tuntevan kaikki. Koskinen matkustaa pitkälle puskaan tapaamaan Veikon kaveria, sitten mennäänkin jo joukolla kohti Brisbanea. Apua tarvitaan siis myös Suomesta, ja Ullalla onkin tuuria asioiden kaivelussa. Nykytekniikalla yhteydenpito on sujuvaa maapallon eri laidoiltakin.

Kirjan asetelmaa päähenkilökin pohdiskelee moneen kertaan. Turistilla ei ole vieraassa maassa poliisin oikeuksia, ja muutenkin koko juttu vaikuttaa hieman kyseenalaiselta. Onneksi Anni tutustuu paikalliseen poliisiin, jolta saadaan H-hetkellä tarpeellista taustatukea.

Paljon aikaa käytetään Australian hienouksien ja erikoisuuksien kuvailuun, ja mikäpä siinä, hyvän kirjoittajan käsissä matkakertomuskin on elävä ja mielenkiintoinen luettava. Suomalaissiirtolaisten historia ja nykypäivä ovat kiehtovia, ja Jokinen viljelee paikallisen väen repliikeissä fingelskaa, jonka tulkitseminen on hauskaa. Mitä ovat leipuri ja rakkikuski? Entä lerkki? Rikosvyyhtikin on ihan mielenkiintoinen, ja kotimaan sivujuoni selviää näpsäkästi. Mutta edellisen dekkarin tiiviydestä voi Mustien sydämien puolivälissä vain unelmoida. Vasta aivan lopussa päästään kunnolla eteenpäin ja homma paketoidaan varsin näppärästi. 

Mustien sydänten sound track: 

Waltzing Matilda soi Koskisen kännykän australialaisena soittoäänenä. Tämä kohtalokas kappale taas toistuu moneen kertaan tarinan mittaan... korvamatovaroitus (laulu alkoi soida päässäni jo lukiessani!)!

Seppo Jokisen Koskis-sarja on melkoisen mittava, sillä tämä uusin on jo sarjan 19. osa. Silti ei voi puhua leipiintymisestä tai puutumisesta, vaan sarja on pysynyt raikkaana ja kehittynyt mukavasti vuosien varrella. Vaikken aivan täysillä tähän Australia-keikkaan lämmennytkään, on se silti varmasti monen mielestä piristävää vaihtelua Tampereen ympäristön tahkoamiseen.

Komisario Koskisesta kertovan sarjan kaikki kirjat:

Koskinen ja siimamies. Karisto, 1996. 

Koskinen ja raadonsyöjä. Karisto, 1997. 

Koskinen ja pudotuspeli. Karisto, 1998. 

Koskinen ja taikashow. Karisto, 1999. 

Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Karisto, 2000.

Hukan enkelit. Karisto, 2001. 

Piripolkka. Karisto, 2002. 

Vilpittömässä mielessä. Karisto, 2003.

Suurta pahaa. Karisto, 2004. 

Sana sanaa vastaan. Karisto, 2005. 

Hiirileikki. Karisto, 2006. 

Viha on paha vieras. Karisto, 2007. 

Kuka sellaista tekisi. Karisto, 2008. 

Lyöty mies. Karisto, 2009. 

Räätälöity ratkaisu. Karisto, 2010. 

Ajomies. Crime Time, 2011. 

Hervantalainen. Crime Time, 2012.

Vihan sukua. Crime Time, 2013. 

Mustat sydämet. Crime Time, 2014. 

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

CrimeTime 2014. 339 s.

Ostettu.