Kirjailija Kristiina Vuori Brinkkalan kirjakaupassa.
Suomen entisen pääkaupungin
kesäohjelmaan kuuluvat mainiot keskiaikaiset markkinat. Lauantaina 28.6.
markkinatohinaa suosi lämmin ja aurinkoinen sää, toisin kuin valitettavasti
tänään, viimeisenä markkinapäivänä. Markkinahumun ytimessä, Brinkkalan talon sisäpihalla
sijaitsevassa Turun museokeskuksen omistamassa Brinkkalan kirjakaupassa
vieraili lauantaina kirjailija Kristiina Vuori kertomassa historiallisen romaanin kirjoittamisesta, omasta
kirjailijanurastaan ylipäätään ja tietysti uusimmasta romaanistaan Disa Hannuntyttärestä, joka
merkittäviltä osin sijoittuu keskiaikaiseen Turkuun ja Turun linnaan.
Pikkuruisen kirjakaupan
sisuksiin mahtui juuri ja juuri kymmenkunta istumapaikkaa meille innokkaille
kuulijoille. Saavuimme paikalle viime tingassa Todella vaiheessa -blogin Retan
kanssa ja saimmekin sitten suomalaiseen tapaan viimeksi täyttyvät paikat
eturivistä. Tilaisuus oli siis varsin intiimi ja leppoisa kaikin puolin.
Haastattelua säesti sisäpihalta kuuluva väkijoukon mekkalointi keskiaikaiseen
tyyliin.
Harrastuksesta mieluisaksi työksi
Kristiina Vuori kertoili
kirjailijataustastaan ja siitä, miten juuri historiallinen viihderomaani
valikoitui hänen genrekseen. Työ viestinnän ja markkinoinnin parissa on nyt
vaihtunut kokopäiväiseksi kirjailijantyöksi.
- Nuorena mieluisia teoksia
olivat muun muassa historialliset seikkailukirjat Ivanhoe, Robin Hood ja Viimeinen mohikaani. Keskiaikaan
sijoittuvat aikuisten viihderomaanit olivat suosikkejani yläasteiässä.
Historiallinen viihde on genrenä itselleni rakkain, joten valinta oli
luonnollinen, kertoi Vuori.
Historialliset romaanit
tuntuvat olevan niin sanotusti pinnalla juuri nyt. Mistä tämä mahtaa johtua?
- Lukeminen on minulle
uppoutumista. Harrastan historiaa myös Hukka ry:n toiminnan kautta.
Keskiaikaharrastus tuntuu monille seuran jäsenille olevan jonkinlaista
stressinhoitoa: hidasta elämää nykyajan hektisyyden vastapainoksi.
Kirjoittamisesta ammatti
Vuori kertoi, että on jo
nuoresta harrastanut tyypillistä pöytälaatikkokirjoittamista. Päiväkirjoja
hänellä ei ole, on vain sinikantisia kirjoitusvihkoja, joissa on tarinoita ja
romaanien aloituksia. Suurimman osan kirjailija on jossakin vaiheessa
itsekritiikinpuuskassaan hävittänyt, mutta jotakin on vielä jäljellä.
- Varsinaisen
kirjoittajakouluni kävin Oriveden opiston Kohti mestaruutta -kurssilla vuonna
2010. Siellä syntyi esikoiskirjani Näkijän
tytär. Kurssi järjestetään valtion rahoituksella, mikäli riittävä määrä
osallistujia saadaan kokoon. Halukkailla pitää olla valmiina aloitus ja lopetus
sekä synopsis teoksesta. Kurssillani oli mukana kaikkiaan kaksitoista
kirjailijaksi aikovaa, eri genrejä edustavaa kirjoittajaa. Kurssin aikana
kokoonnuttiin kerran kuussa viikonlopuksi Orivedelle, muuten tehtiin töitä
kotona. Otin kurssille päästyäni yhdeksän kuukautta vuorotteluvapaata ja
keskityin kirjoittamiseen.
- Kurssin aikana opin
säännöllisen työrytmin, jonka kokonaisen romaanin kirjoittaminen vaatii.
Vertaispalaute oli tärkeää. Kirjoittaminen on hyvin yksinäistä työtä, ja
kurssitovereista tärkeimmät ovat tukena edelleen. Kurssia veti ansiokkaasti Saara Kesävuori, joka ei lainkaan
väheksynyt minua ja viihdekirjani käsikirjoitusta.
Mistä kirjojen ideat tulevat?
- Näkijän tyttären alkukohtauksen näin
mielessäni filminpätkänä: nainen pakenee epätoivoissaan, ja tapahtuman yllä
leijailee haukka. Vasta myöhemmin tajusin, että kirja tulee kertomaan tämän
alkukohtauksen naisen tyttärestä.
-
Esikoiskirjaani kirjoittaessani törmäsin tietoon, että veroja oli aikoinaan
maksettu myös koulutettujen metsästyslintujen muodossa. Ajatus kiehtoi ja jäi
mieleeni. Tästä tuli alkusysäys seuraavaan kirjaani Siipirikkoon. Sitä kirjoittaessani taas törmäsin merirosvousta
kaapparilupien turvin harjoittaneisiin vitaaliveljeksiin, mistä päästäänkin
sitten Disa Hannuntyttäreen.
Taustatyö kirjojen pohjana
Kristiina
Vuoren kirjojen lopussa on kussakin lyhyt katsaus kirjan ajanjakson ja
paikkojen todelliseen historiaan sekä kirjaan liittyvä sanasto.
-
Haluan näin jakaa lukijalle esiin kaivamaani tietoa kiinnostavista asioista.
Kieleen olen tietoisesti poiminut vanhaa sanastoa luomaan tiettyä tunnelmaa.
Apuna olen käyttänyt Toivo Vuorelan Perinnesanakirjaa.
Mielelläni käyn kirjojeni tapahtumapaikoilla. Disaa kirjoittaessani löysin netin kautta paikallisoppaan, jonka
matkassa pääsin tutustumaan Kokemäen seutuun, muun muassa käymään paikalla,
jossa Pyhänkorvan tila on sijainnut.
-
Turun linnaan perehdyin paitsi kirjallisten lähteiden kautta myös tilaamani
yksityiskierroksen avulla. Kierroksen veti Salme Kotivuori, joka myöhemmin
kirjani luettuaan antoi siitä hyvää palautetta. Keskiaikaiseen purjehdukseen
pyysin asiantuntija-apua meriarkeologilta. Myös erilaiset tietokirjat,
lehtiartikkelit, tv-dokumentit ja jopa Youtube-videot ovat olleet
lähdemateriaaliani kirjoitustyössä.
Fakta ja fiktio kohtaavat
Vuoren
kirjojen päähenkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta kirjoissa vilahtelee myös
oikeita historiallisia henkilöitä.
-
Fiktiivinen päähenkilö ei rajoita kerrontaa. Kirjoitan kuitenkin nykyaikaiselle
lukijalle, ja haluan tarjota lukijalle samastumiskohteen. Naispäähenkilöni,
kuten Disa Hannuntytär, kasvavat sisäisesti, löytävät niin sanotusti
vahvuutensa. Myös rakkaus on vahva teema teoksissani.
- Disa Hannuntyttären sivuhenkilöksi tuli
historiallinen henkilö, linnanherra Knut Bonpoika Grip, jota minun tuli
oikeastaan sääli hänen elämäänsä tutustuessani. Siksi halusin kirjoittaa
hänestä.
-
Olen saanut kritiikkiä kirjojeni lopuista, jotka eivät ole olleet aivan niin
onnellisia kuin genren perinteessä on totuttu. Haluan kuitenkin uudistaa genreä
ja haluan, että kirjoissani on jokin erilainen tvisti.
Kirjalliset esikuvat ja seuraava kirja
Varsinaisen
haastatteluosuuden jälkeen yleisöllekin annettiin vielä mahdollisuus heittää
muutama kysymys kirjailijalle. Ketkä ovat kirjailijan kirjallisia esikuvia Kaari Utrion ja Mika Waltarin lisäksi?
- Ken Follettin Taivaanpilarit ja Maailma
vailla loppua olen lukenut moneen kertaan. George R. R. Martinin Game of
Thrones -sarjaan jäin koukkuun vahingossa. Etsiskelin kirjastosta jotakin
sopivaa mökkilukemista, mutta oikein mitään ei tuntunut olevan tarjolla. En
ollut mikään fantasian ystävä vaan stereotyyppisesti ajattelin, että fantasia
on nuortenkirjallisuutta. Piirroskansikin vei ajatukset siihen suuntaan.
Mietin, noinkohan kirjaa saan luettua. Mutta sepä imaisikin täysin mukaansa!
Tarinan taitava kerronta ja tietty saagamaisuus viehättävät. Myös Winston Grahamin Poldark-sarjasta pidän.
Entä
mitä voit kertoa seuraavasta kirjastasi?
-
Seuraava romaanini on nimeltään Neidonpaula.
Se on löyhää jatkoa Näkijän tyttärelle
ja sijoittuu 1400-luvulle. Päähenkilöt ovat kaksostytöt, Eiran jälkeläisiä,
jotka kasvatetaan nunnaluostarissa Naantalissa. Šamanistisiin taipumuksiinsa
tytöt suhtautuvat hyvin vastakkaisesti. Kykyjen puhkeaminen esiin
luostariympäristössä aiheuttaa myös jännitteitä. Tarina kulkee Vadstenaan
Ruotsiin ja todennäköisesti Hämeen linnaankin.
Lopuksi
jäimme vielä hetkeksi Retan kanssa jututtamaan kirjailijaa. Yhteistä
lukuhistoriaa löytyi, sillä myös Vuori on aikoinaan ahminut niin Angelica- kuin Catherine-sarjat. Reta kertoi panneensa merkille, että Vuori
siirtyy kirjoissaan asteittain kohti nykyaikaa. Tämän kirjailija myönsi, mutta
sanoi myös, ettei aio historiallisten romaaniensa kanssa tulla uskonpuhdistusta
edemmäs nykyajan suuntaan. Mielessä on kuulemma monenlaisia ajatuksia, mitä
kaikkea voisikaan kirjoittaa. Mielenkiintoisimmilta kuulostivat 1800-luvun
Suomeen sijoittuva steampunk-romaani sekä ajatus historiallisesta dekkarista!
Niitä jään tosiaankin odottelemaan!
Olen
lukenut koko Vuoren tähänastisen tuotannon. Näkijän tyttärestä sain pyytämäni arvostelukappaleen kustantajalta, ja Siipirikon lainasin kirjastosta.
Uusimman eli Disa Hannuntyttären
hankin itselleni Elisa Kirjan kirjabloggaajille tarjoaman Kesäkirjakampanjan
kautta. Sain siis teoksen äänikirjaversion omakseni tätä esittelyä vastaan.
Kiitokset tästä Elisa Kirjalle! Valinta ei ollut vaikea, sillä olin jo
ajatellut Disan jossain vaiheessa
kesää lukevani, joten äänikirjamahdollisuus oli vain mieluisa bonus. Äänikirjan
lukee ammattimaisesti Erja Manto, jonka luennasta olen oppinut pitämään yhä
enemmän ja jonka rauhallinen ääni sopii vallan mainiosti tämän kirjan
tunnelmaan. Tarina on niin mukaansa tempaava, että kesäiselle lenkkipolulle
lähteminen oli sen kanssa entistäkin helpompaa.
Brinkkalan
kirjakaupassa Reta huomasi, että Disan
takaliepeeseen on lainattu useita kirjablogeja, joissa esitellään Siipirikkoa. Myös minun kirjanurkkaani
siteerataan! Olen tiivistänyt juttuni loppuun näin: ”Siipirikko on laadukas historiallisen
viihteen edustaja, jossa on vauhtia ja vaarallisia käänteitä, juonia ja
romantiikkaa, taisteluja ja erotiikkaa sopivassa suhteessa.” Täsmälleen
saman voin sanoa Disa Hannuntyttärestä,
joskin sillä lisäyksellä varustettuna, että kyseessä on toistaiseksi Kristiina
Vuoren paras kirja. Vauhti pysyy yllä koko matkan, eikä lukija pääse
pitkästymään. Mukana on entiseen tapaan tuhti annos tietoa hienosti tarinaan
upotettuna. Eniten minua kiehtoi Turun linnaan sijoittuva osuus, jopa siinä
määrin, että suunnitteilla on pitkästä aikaa vierailu kohteessakin (linnassa
muuten menossa parhaillaan aihetta sivuava kiintoisa näyttely, johon myös
haluan tutustua).
Disa jää aivan alkusivuilla
kokemäkeläisen Pyhänkorvan kartanonisännän leskeksi. Parikymmentä vuotta Disaa
vanhempi mies on toistakymmentä vuotta pahoinpidellyt vaimoaan raa’asti, mutta
yllättäen tämänkertainen selkäsauna jää viimeiseksi, kun pariskunnan ainoa
yhteinen poika, kymmenvuotias Viljami ampuu jousella isänsä kuoliaaksi kesken
potkimisen. Alistunut ja turtunut Disa joutuu kokoamaan itsensä ja
ryhdistäytymään, kun miesvainajan aiemman avioliiton lapset puolisoineen
osoittautuvat pelätysti armottomiksi ja ahneiksi. Disaa ja Viljamia uhkaa
vankeus, jopa kuolema.
Hurjien käänteiden jälkeen Disa ja
Viljami päätyvät korean laivuri Sebastian Tarsin turvissa Turkuun kauppiassuvun
huomaan, mutta vaikeudet eivät ole vielä ohi. On anottava turvakirjaa
linnanherralta ja armoa piispalta. Nuori ja komea linnanherrakin huomaa Disan
uhkeat muodot ja kauniit kasvot, ja niin Disa päätyy yllättäen Turun linnan
varastoista vastaavaksi fatabuuriemännäksi. Juonittelu ja juonenkäänteet eivät
kuitenkaan pääty tähän. Lisäksi on vielä kummallisesti käyttäytyvä Disan sydän,
joka tuntuu sykkivän sekä linnanherran että laivurin suuntaan.
Disa on aiempia Vuoren sankarittaria
kypsempi nainen, jolla on jo takanaan pitkä avioliitto ja usea keskenmeno ja
imeväisikäisen lapsen menetys. Viljami on hänen ainoa elossa oleva lapsensa,
jonka puolesta Disa on valmis tekemään mitä tahansa. Itsenäisyyden makuun Disa
pääsee varakkaan lesken roolissa, samoin ammatti-ihmisenä linnassa. Mihin
miehiä tarvitaan, kun ilman pärjää paremmin?
Kirjaa kuunnellessani mietin moneen
kertaan, että Vuoren kirjoitustyylissä kohtaavat mukavalla tavalla Kaari Utrio, Diana Gabaldon ja Sergeanne
Golon. Loppupuolella mukaan tulee Vuoren oma tvisti, kun tapahtuu
odottamattomia juonenkäänteitä. Vain loppu on kenties astetta perinteisempi
kuin aiemmin, mutta ei suinkaan vailla dramatiikkaa. Oivaa kesäluettavaa!
Kristiina
Vuori: Disa Hannuntytär
Tammi
2014. Elisa Kirjan äänikirja, lukija Erja Manto. Kesto 15 h 58 min.
Arvostelukappale Elisa Kirjalta.
Kiitos!
Olipa mielenkiintoinen haastattelu! En ole lukenut Vuorelta vielä mitään, mutta aion kyllä aloittaa Näkijän tyttärestä mitä pikimmiten. Kuulostaa tosi hyvältä kesälukemiselta! :)
VastaaPoistaKyllä vain, tilaisuus oli oikein mielenkiintoinen ja antoisa kaikin puolin. Kesälukemistoon Vuori sopii loistavasti!
PoistaTämä bloggaus oli todella mielenkiintoinen luettava, vaikka en Kristiina Vuoren tuotantoon olekaan tutustunut. Olen kyllä ajatellut, että pitäisi ja nyt taas tuntuu hieman enemmän siltä, että haluaisin lukea jonkin Vuoren kirjan. En ole Utriotakaan lukenut, vaikka historiallinen viihdekirjallisuus kiinnostaa.
VastaaPoistaKiitos :D Jos pitää yliluonnollisesta sivujuonteesta, voi hyvin aloittaa Näkijän tyttärestä. Kirjan nimi jo kertoo, että Eiralla on kykyjä nähdä meitä tavallisia pulliaisia enemmän.
PoistaOlen katsellut Vuoren kirjoja, mutta ovat niin paksuja. Joskus kepeäkin maistuisi. Kannattaa varmaan tutustua. Mielenkiintoinen esittely. Tuo aspekti minua kiinnostaa, joka ilmenee tuossa nimessäkin Näkijän tytär.
VastaaPoistaGenreen kuuluu, että romaanilla on mittaa :D Kirjat ovat kyllä helppo- ja nopealukuisia, juonipainotteisia teoksia, joissa mitta ei ole haitta.
Poista