Ursula Poznanski: Sokeat linnut

Menossa on Kirjakauppaliiton pystyyn polkaisema kansallinen dekkariviikko. Mikäs sen mukavampaa? Kesälukemiseksikin dekkarit sopivat kuin nenä nassuun. Hieman myöhästyin lähdöstä, mutta koetan loppuviikosta kiriä dekkarien lukemista ja esittelyä. Toisaalta dekkareiden parissa puuhailen läpi vuoden, joten ainakin hengessä olen ollut mukana tässä teemaviikossa.

Oma dekkariviikkoni alkoi maanantaina, kun avasin itävaltalaisen Ursula Poznanskin toisen Beatrice Kaspary -sarjan osan Sokeat linnut. Avausosa suomennettiin jo viime vuonna, mutta itse luin Vii5i-kirjan vasta kevättalvella. Tykkäsin kovasti ja niinpä pyysin tästä kakkososasta kustantajalta arvostelukappaleen. Kävin myös kuuntelemassa Poznanskin haastattelua Atenan ja Schildts&Söderströmsin syyskauden uutuuksien esittelytilaisuudessa viime viikolla. Poznanski oli paikalla Atenan ulkomaisena kirjailijana.

Esikoisdekkarin jujuna on geokätköily, ja idea toimii aivan loistavasti. Sokeissa linnuissa taas Facebook on keskeisessä osassa. Ihan yhtä intensiivistä juonta ei Poznanski ole tähän toiseen kirjaan onnistunut rakentamaan kuin edelliseen, mutta kieltämättä ainakin kaltaistani some-addiktia aihe kiehtoi ja Poznanskin kuvaama Facebook-maailma tuntuu pelottavan realistiselta.

Alkuun lähdetään räväkästi. Salzburgin liepeiltä ulkoilualueelta löydetään kaksi ruumista, nuori pariskunta, joista nainen on kuristettu ja mies ammuttu. On epäselvää, miten tapahtumat ovat edenneet. Onko kyseessä mustasukkaisuusdraama vai pieleen mennyt eroottinen hetki? Kun ruumiiden henkilöys saadaan selville, käy ilmi, että heitä on aiemmin yhdistänyt vain runoutta käsittelevään suljettuun Facebook-ryhmään kuuluminen. Ryhmää vetää salzburgilaisen germanistiikan professorin vaimo. Ryhmässä on ollut tapana julkaista runoja ja analysoida niitä yhdessä. Voiko näin viattoman ryhmän jäsenyys olla merkityksellinen seikka murhien kannalta? Beatrice uskoo niin, ja niinpä hän luo itselleen valeprofiilin ja liittyy ryhmään.

Meno ryhmässä vaikuttaa varsin tutunoloiselta, jos on joskus jossakin Facebook-ryhmässä ollut mukana. Kirjoitetun kielen ja lyhyiden kommenttien hankaluudet paljastuvat karusti. Lisäksi Facebook tarjoaa mahdollisuuksia väärintulkintoihin ja kasvottomuuteen vailla vertaa. Mistä oikeasti voi tietää, kuka on kuka?

Ruumiita alkaa tulla lisää, tietysti, ja paikoin aika heikoin eväin Beatrice vetää johtopäätöksiään. Lukijan on hetkittäin hieman vaikea niellä kaikkia juonenkäänteitä, ainakin siinä vaiheessa, kun Bea löytää siteerattujen runojen säkeistä langanpään, joka lopulta johdattaa poliisit tekijän jäljille. Yhtä kaikki juonikuviot ovat jälleen yllättäviä, ja loppuratkaisu mielenkiintoinen. Myös loppuhuipennus on jännittävä. Hieman yllättäen jäljet johtavat menneisyyden tapahtumiin, joiden kuvaus aiheutti lähes fyysistä pahoinvointia valitettavassa realistisuudessaan.

Beatrice on selkeästi Poznanskin kirjojen päähenkilö ja sankaritar, jonka kautta tapahtumia kuvataan. Sokeissa linnuissa Bean perhekuviot ovat ehkä hitusen muuttuneet parempaan suuntaan edelliseen kirjaan verrattuna, mutta vastapainoksi työpaikan ihmissuhdekuvioissa on liikehdintää. Esimiehen käytös herättää kummastusta, mutta syy selviää kyllä. Alaisista Stefan on edelleen innokas ja Bechner vastahakoinen ja niskoittelevakin. Komea työpari Florin käy kamppailua oman etäsuhteensa kanssa, ja Bea seuraa tilannetta sekavin tuntein…

Ursula Poznanski

Viime viikon haastattelussa Ursula Poznanski kertoi pikkuisen, miten dekkarit ovat saaneet alkunsa. Esimerkiksi idea Viiteen tuli Poznanskin ja hänen oman poikansa yhteisestä geokätköilyharrastuksesta. Kätkörasiat ovat yleensä siistejä, mutta kerran he törmäsivät limaiseen ja vastenmieliseen kätköön. Mielikuvitus lähti laukkaan. Mitä iljettävän näköisessä rasiassa voisi olla sisällä? Kuollut hiiri? Katkaistu sormi…? Myös Sokeitten lintujen taustalla ovat Poznanskin omat kokemukset Facebookista. Mistä oikeasti tiedämme, keitä on niiden Facebook-’tuttujemme’ profiilien takana, joita emme ole koskaan oikeassa elämässä tavanneet? Sellaisiahan on aika monella, myös minulla.

Innostuin Vii5i-dekkarin luettuani geokätköilystä, mutta kokeilu jäi kesälomaan. Tämän viikon tiistaina päätin lopulta ryhtyä sanoista tekoihin ja kirjauduin alan sivustoille. Lähdin navigaattorin avulla etsimään lähintä kätköä, joka sopi kuvauksen mukaan hyvin aloittelijoille. Löytämättä jäi, koska navi ajelutti minua ympäri kylän keskustaa! Nolosti meni se keikka, mutta vielä yritän uudelleen, perhana!

Ursula Poznanski: Sokeat linnut (Blinde Vögel)

Suom. Anne Mäkelä. Atena 2014. 425 s.

Lukulamppu-sivustolla julkaistiin juuri sopivasti juttu Ursula Poznanskin haastattelusta! (Kurkatkaapa, kuka kirjoitti jutun!)

Arvostelukappele. Kiitokset kustantajalle!

Mitä olette lueskelleet dekkariviikolla? Olisi kiva jakaa lukuvinkkejä!