Heinäkuuta on vielä pari
tuntia jäljellä, joten ehdin mukavasti esitellä viimeisen Paksun heinäkuun kirjan. Kingin tiiliskiven jälkeen olin jonkinlaisen lukuflow’n jälkeisessä
kirjakrapulassa, eikä oikein mikään hyllyssäni jököttävä paksukainen tuntunut
kutsuvan luokseen. Koetin tarttua ainakin jo vuosi sitten blogiystävältä
hankittuun Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhiin, mutta sadan sivun kohdalla
oli pakko luovuttaa. Kirja on selkeästi hyvä ja kuin minulle kirjoitettu, mutta
hetki ei vain ollut oikea. Piti saada jotain, joka veisi mennessään hikisen helteisessä
heinäkuun säässä.
Sattumalta tiistaina oli
asiaa kaupunkiin ja kirjakauppaan, ja päätin katsella tarjontaa hieman sillä
silmällä. Paljon mielenkiintoisia kirjoja olikin tarjolla, mutta monissa houkuttelevissa
oli harmillisesti liian vähän sivuja ja paksut taas vaikuttivat sisältönsä
puolesta liian raskailta tai vaikeilta. Sitten silmäni sattuivat Kate Atkinsonin uutuuteen Elämä elämältä, joka erheellisesti oli
sijoitettu jännityshyllyyn. Päätin sijoittaa rahani ja kokeilla. Onneksi.
Olen lukenut Atkinsonin
tuotannosta vain kolme suomennettua Jackson Brodie -dekkaria (esittelyt täällä ja täällä). Suhtauduin niiden perusteella tähän uusimpaan kirjaan,
joka siis ei ole dekkari, hieman
epäröiden. Samaten kirjan idea kuulosti korvissani jokseenkin arveluttavalta:
”Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri
ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa.”
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa.”
Jonkinlainen scifiromaani,
ajattelin. Tavallaan pikkuisen, mutta ei sitten kuitenkaan yhtään! Jotain aivan
muuta. Rohkeuttani tarttua kirjaan lisäsivät monien kirjabloggaajien myönteiset
arviot teoksesta.*
Prologissa ollaan
marraskuussa 1930 saksalaisessa kahvilassa. Englantilaistyttö tapaa
ystävättärensä Eva Braunin ja tämän miesystävän seurueineen. Kesken kahvittelun
tyttö ottaa käsilaukustaan pistoolin ja ampuu Hitleriä rintaan. Tyttö ammutaan.
Varsinaisessa alussa Ursula
Todd syntyy yhä uudelleen lumimyrskyisenä yönä vuonna 1910 Englannissa
napanuora kaulansa ympärille kiertyneenä. Tarina lähtee etenemään aina hieman
eri tavalla. Tyttö kuolee monesti jo pienenä lapsena ja aina palataan uudelleen
alkuun. Voi kuulostaa pitkästyttävältä, mutta on kaikkea muuta! Taitavasti
Atkinson kertoo saman tarinan joka kerta hieman eri tavoin. Samat kohtaukset
valottuvat eri tavalla jokaisessa versiossa. Kirjan loppupuolella ei ihan joka
kerta aloiteta enää alusta, vaan jostakin keskeltä käännekohdasta.
Ideana lienee kiinnittää
huomiota siihen, miten pienet, arkipäiväiset ja mitättömiltä vaikuttavat
valinnat muuttavat elämämme kulkua kuin huomaamatta. Jopa maailmanhistoria
saattaa muuttua ratkaisevasti, jos teemme jonkin valinnan jonakin päivänä
toisin. (Tämä ajatus muuten sitoo oman lukukokemukseni hienosti edelliseen eli
Kingin kirjaan!)
Kirjan rakenne on erikoinen,
enkä ainakaan muista vastaavaa lukeneeni. Eri elämissään Ursula elää
eripituisia aikoja ja täysin erilaisia kohtaloita. Yhdessä versiossa hän on
Saksassa toisen maailmansodan loppuhetkillä, toisissa hän taas elää sodan
Lontoossa. Myös muiden romaanin henkilöiden kohtalot vaihtelevat eri
versioissa. On hankala kuvata tätä rakennetta niin, että se avautuisi, joten
suosittelen lukemaan itse kirjan. Ette tule katumaan!
Ursulalla itsellään on
jonkinlainen aavistus siitä, että hän on elänyt ennenkin. Nämä jonkinlaiset
tuntemukset saavat hänet joissakin tärkeissä kohdissa toimimaan niin, ettei
pimeys lankeakaan ihan vielä. Välillä yrityksiä jonkin vaarakohdan
välttämiseksi tarvitaan useita. Aavistukset ovat kuitenkin hyvin heikkoja,
mutta silti äiti Sylvie vie kymmenvuotiaan tytön useissa tarinatoisinnoissa psykoterapeutille.
Tytön käytös herättää jonkin verran levottomuutta. Muuten Ursula ei ohjaile
elämäänsä sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Joskus hän vain aavistaa ennalta,
mitä on tapahtumassa.
Elämä elämältä on hieno historiallinen sukuromaani, jossa kerrotaan Euroopan
traagisista vaiheista 1900-luvun alkupuoliskolla. Vaikka kuinka on historiaa
opiskellut ja monenlaista lukenut ja katsonut, unohtuu helposti, kuinka
lähekkäin suursodat olivat ajallisesti. Molemmat sodat koskettivat todella
monia ihmisiä. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Ursula on nelivuotias ja
hänen isänsä joutuu Ranskaan rintamalle. Toisen maailmansodan alkaessa Ursula
on 29-vuotias ja hänen molemmat pikkuveljensä joutuvat taisteluihin.
Vaikuttavimmiksi jaksoiksi
koin ne, joissa kuvataan Lontoon pommituksia toisen maailmansodan aikana.
Joissakin versioissa Ursula osallistuu vapaaehtoisena suojelutyöhön, jossa
raivataan pommien jälkiä, toisin sanoen koetetaan pelastaa ihmisiä raunioista
ja kaavitaan ruumiiden osia kokoon. Lontoon kauheuksien kuvaus on riipaisevaa
ja toivat mieleen Sarah Watersin Yövartion, jossa naiset kokevat saman
sodan aika samankaltaisesta näkökulmasta.
On helppo yhtyä Costa-palkintoraadin ylistykseen: "Uskomatonta. Tämä kirja on kaikkea
mitä fiktiolta saattaa toivoa, ja vielä enemmän."
Elämä elämältä oli koskettava, liikuttava, jännittävä, kiehtova ja syvyyksiinsä
vastustamattomasti imaiseva lukukokemus.
Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life after life)
Schildts&Söderströms 2014. Suom. Kaisa Kattelus.
595 sivua.
Ostettu itselle.
P.S. Rakastan kirjoja
Luetut, lukemattomat
Taikakirjaimet
Lumiomena
Blogeista löytyy lisälinkkejä ja tietysti vanha kunnon Google auttaa myös.
Paksu heinäkuu päättyy siis
tähän. Ajattelin kuitenkin vielä viikonloppuna tehdä kuukaudesta koosteen,
jossa käyn läpi kuukauden tunnelmia. Ihanaa elokuuta!
Olipa mukava seurata paksua heinäkuutasi!
VastaaPoistaElämä elämältä oli minulle ensimmäinen lukemani Atkinsonin romaani ja ihastuin siihen ikihyviksi. Huikean hyvin kirjoitettu kirja, rakenteeltaan kiehtova, hyvin kirjoitettu ja niin hurmaavan peribrittiläinenkin vielä! Minä pidin myös yhdestä lukemastani Atkinsonin dekkarista. Nyt toinen dekkari ja lisäksi romaani Museon kulisseissa odottavat jo hyllyssäni.
Minäkin ajattelin, että nuo aiemmin suomennetut romaanit ennen dekkareita on vielä luettava myös. Atkinson on tosi taitava, ja hänen uransakin mielenkiintoinen.
PoistaPaksu heinäkuu oli kiva toteuttaa!
Mahtava tuo sinun paksu heinäkuusi! Luettuja sivuja taisi tulla melkoinen määrä, sen verran monta paksukaista olet ehtinyt selättää. :) Ja vau, mitä kirjoja! Jään innolla odottamaan koostettasi.
VastaaPoistaErityisen iloinen olen tästä sokerista pohjalla. Elämä elämältä on Adichien Kotiinpalaajien ohella paras lukemani käännöskirja tänä vuonna, huikean hieno lukuelämys. Ja olen samaa mieltä: luen paljon sodasta kertovia kirjoja, mutta Atkinsonin kuvaus Lontoon pommituksista oli aivan omaa luokkaansa. Upea kirja kerta kaikkiaan! ♥
Kivaa, että muutkin ovat viihtyneet heinäkuuni parissa :D
PoistaKävin eilen iltamyöhään lukemassa perusteellisen juttusi tästä kirjasta, mutta ei ollut enää puhtia kommentointiin. Olit pukenut sanoiksi monia minua puhutelleita asioita, joita en itse osannut, kiitos! Tämä kirja tosiaan tuo mieleen monia brittiläisyyden kuvaksia, kuten Mennyt maailma (jonka olen nähnyt vain upeana tv-sarjana), Downton Abbey jne. Naiset on tässä kuvattu erityisen herkullisesti, he ovat vahvoja ja älykkäitä. Kirjalliset viittaukset olivat myös oivallisia! Ahh, mikä kirja!
Tämä on lukulistalla. En ole tainnut Atkinsonilta mitään vielä lukeakaan ja tuo vaikuttaa juuri oikean omituiselta, että jaksan kiinnostua.
VastaaPoistaLuulenpa, että tykkäät tästä melkoisesti :D Lainasin muuten kirjastosta Ihmiskrokettia. Katsotaan, tuleeko luettua (on niin paljon kaikkea!).
Poista