Kesällä WSOY:ltä tarjottiin
minulle ja varmasti monelle muullekin kirjabloggaajalle mahdollisuutta lukea
ennakkoon tänään virallisesti ilmestyvä Jari
Tervon romaani Revontultentie. Mielelläni
tartuin tilaisuuteen, sillä pidin melkoisesti viime vuonna ilmestyneestä Esikoisesta, jolle tämänsyksyinen teos
on suoraa, joskin kustantajan mukaan itsenäistä jatkoa.
Kyseessä on fiktiivinen
elämäkertaromaani, josta tulevat hakematta mieleen Olli Jalosen Poikakirja
ja Hannu Väisäsen romaanisarja.
Tervon minäkertoja on Jari-niminen rovaniemeläinen koulupoika. Esikoinen alkaa vuoden 1972 alusta, ja Revontultentiessä eletään vuotta 1973. Kirjojen
väliin jää hämärän peittoon jakso, josta vain vihjaillaan uutuusromaanin
alussa. Esikoisen lopun
dramaattisilla käänteillä lienee kuitenkin osuutensa asiassa.
Kertojan perheessä on hänen,
esikoispojan, lisäksi pari vuotta nuorempi sisar Maija sekä pikkuveli Unto
Abraham, joka alkaa Esikoisessa saada
kummallisen helposti mustelmia. Isällä on pieni rakennusalan yritys, vaikka
onkin poliittisesti enemmän kallellaan vasemmalle kuin oikealle. Äiti myy
vaatteita kaupassa. Sukuun kuuluvat äidin vanhemmat sekä äidinäidin vanhemmat
Esme ja Erkki. Esikoisessa Esme haluaa tallentaa muistonsa nuoruudenaikaisista
kokemuksistaan Jarin kasettinauhurille. Revontultentiessä Esme on sairastunut,
mutta Erkki-sedäksi kutsuttu isovaari haluaa nyt kertoa nauhalle
sotamuistojaan. Tarinat ovat nuorelle pojalle rankkoja.
Revontultentie on Esikoista hajanaisempi.
Siinä ollaan runsaasti matkoilla. Ensin kuvataan Jarin perheen matka
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran mukana Moskovaan, sitten Jari pääsee poliittisesti
aktiivisen historianopettajansa mukana DDR:ään nuorisofestivaaleille. Molemmat
matkat päättyvät omalla tavallaan nolosti. Revontultentiestä
myös puuttuu Esikoisen kaltainen
yllätysmomentti, vaikka Jari saakin selville perheestään jälleen uuden
salaisuuden. Se aukenee vahingossa, kun hän tarkkailee ihailemaansa kirjailija Timo K. Mukkaa. Historianopettaja
Orankivaara antaa Jarille luettavaksi Mukan Maa
on syntinen laulu -romaanin, ja ajatus kirjailijanurasta alkaa vaivihkaa
muotoutua.
14-vuotias Jari alkaa olla
hyvin tietoinen vastakkaisesta sukupuolesta, mutta kontaktin ottaminen edes
veret seisauttavan upeaan Ireneen on mahdoton tehtävä. Niinpä Irene on Jarin
unelmien tyttö ja salainen tyttöystävä – niin salainen, ettei Irene itsekään
sitä tiedä. Entä miten ostaa kortsuja Rovaniemellä, kun jokaisessa ostopaikassa
tiskin takana on nainen?
Muutenkin aikuisten maailma
alkaa yhä enemmän tunkeutua pojan elämään. Aika on hyvin poliittisesti
värittynyttä, ja ilmapiiri koulussa tuntuu muuttuvan ratkaisevasti uuden
historianopettajan myötä. Orankivaara on avoimesti vasemmistolainen ja
hehkuttaa sosialismin ylivertaisuutta oppitunneilla. Yksinäinen Jari tarttuu innolla
tarjottuun mahdollisuuteen, ja kuin huomaamatta hänestä on tullut opettajan
luottopoika niin koulussa kuin poliittisilla agitointimatkoillakin.
Kumpikin teos tarjoaa aimo
annoksen nostalgiaa huolella valmistettuna. Perheen ja koulun arki ovat aidon
tuntuisia, tosia. Ajan poliittisiin virtauksiin ja niiden vaikutuksiin
tavallisten ihmisten elämään Tervo ottaa lempeän ironisen kannan. Omat muistoni
kyseiseltä vuosikymmeneltä ovat hämärähköt, sillä olin vasta aivan
alakoululainen vuonna 1973. Politiikan kuohut eivät omaa kouluaikaani enää
juurikaan sävyttäneet. Silti kirjat nostavat monenlaista mielen sopukoista
pintaan.
Ihan Esikoisen veroinen Revontultentie
ei siis minusta ole, vaikka mielenkiintoinen ja luistava romaani onkin.
Jari-pojan elämä ja suvun edesottamukset saanevat vielä jatkoa, niin
verkkaiseen tahtiin asioissa edetään. Terävän tervomainen, nasakka lause on
kuitenkin voimissaan, samoin leppoisuuden viittaan kätkeytyvä kipakka huumori,
eikä vakavien asioidenkaan käsittelyä kaihdeta. Perheen kohtaama tragedia
kuvataan uskottavasti siten kuin voi kuvitella murrosikäisen pojan sen kokevan.
WSOY 2014. 312 s.
Arvostelukappale. Kiitokset
kustantajalle!
Lue myös juttuni Jari Tervon romaaneista Layla, Myyrä ja Jarrusukka.
Jari Tervo kohtaa tuoreeltaan kriitikkonsa eli Hesarin Juhani Karilan uudessa Nokikkain-ohjelmassa. Mielenkiintoista!
Jari Tervo kohtaa tuoreeltaan kriitikkonsa eli Hesarin Juhani Karilan uudessa Nokikkain-ohjelmassa. Mielenkiintoista!
Olen aivan innoissani, Kirsi! Muistinkin, että Esikoinen oli meille molemmille mieleen ja tätäkin odotan kovasti! Kuulostaa niin hyvältä (vaikkei mielestäsi yhtä hyvältä kuin Esikoinen).
VastaaPoistaVähän syyttään toinen osa saa aina kärsiä siitä, että tietty uutuusaspekti puuttuu. Tietää jo aloittaessaan, missä suurin piirtein mennään. Mutta pidin kyllä, ja kirja jatkaa hienosti Esikoisen aloittamalla linjalla.
PoistaOlen lukenut Laylan, Esikoisen ja Pyhiesi yhteyteen. Tykkään Tervon huumorista, joten tämäkin kirja kuuluu lukulistalle. Isännällä olisi hyllyssä muitakin Tervon kirjoja, jotka olen ajatellut lukea ;)
VastaaPoistaTuossa kirjaohjelmassa, jonka linkkasin loppuun, Tervo kieltää olevansa hauska. Mutta en voi mitään sille, että olen löytävinäni hänen kirjojensa ihmisten tarinoista myös huumoria. Kohtalot voivat olla ankaria ja ihmisten osa rankka, mutta jotain perin inhimillistä ja humoristista on silti usein Tervon kuvaamistavassa. Tykkään. Kuten tykkään hänen tiiviistä ja oivaltavasta kielestäänkin.
PoistaMinäkin tykkäsin Esikoisesta kovasti joten innolla odotan tätä jatko-osaa. Kun luin tuota kuvaustasi tuli niin elävästi se ykkösosa mieleen. Ja kun tuon Mukan Maa on syntinen laulu tuossa mainitsit, niin pitääpä se lukea ennen tätä Tervoa, kun se sattuu minulla olemaan kirjastosta juuri lainassakin! :)
VastaaPoistaMinulla on tuo Mukan klassikko vieläkin lukematta, mitä häpeän (lievästi tosin vain). Pitää se vielä lukea minunkin. Mutta Tervo on ihan mukavassa vedossa ja 70-luku on elävästi kuvattu tässäkin.
PoistaKiitos vinkistä! Kirja pitää ehdottomasti lukea, koska Revontultentie on aivan tuttu paikka. Ainakin yksi luokkatoveri asuikin sen varrella. ;)
VastaaPoistaOi, hienoa! Tutut paikat aina lisäävät mukavasti kiinnostuskerrointa. Kannattaa aloittaa Esikoisesta, samoille nurkille sijoittuu sekin.
Poista