”Jyrki Ukkosen Ahneuden kartta on tyylikäs
kansainvälinen jännitysromaani, joka tihenee vääjäämätöntä loppuaan kohti.”
Näin tiivistetään
Gummeruksen julkaisema Jyrki Ukkosen
esikoisromaani Ahneuden kartta kustantajan nettisivulla. Kirjailijasta
todetaan sama kuin kirjan kansiliepeen tekstissäkin: ”Jyrki Ukkonen (s. 1967) on itähelsinkiläinen diplomi-insinööri. Hän
ahmii jännityskirjallisuutta ja harrastaa laitepilatesta. Ahneuden kartta on
Ukkosen esikoisromaani.”
Esittelyn, kirjan nimen ja
kansikuvan perusteella odotukset asettuivat jonnekin Risto Isomäen ja Ilkka
Remeksen välimaastoon. Ihan sellaista ei sitten kuitenkaan hyvistä
alkuasetelmista huolimatta ollut tarjolla. Ehkä hyväkin niin?
Joka tapauksessa käsissä
kesäkuun lopulla viivähtänyt dekkari-trilleri herätti koko joukon kysymyksiä.
Miksi ainakin esittelyn perusteella täysin suomalainen esikoiskirjailija
kirjoittaa Norjaan sijoittuvan romaanin? Suomella ei ole sijaa tässä tarinassa
kuin korkeintaan kahdessa sivulauseessa. Päähenkilöt, tapahtumat, aivan kaikki
on norjalaista. En sano tätä mitenkään pahalla tai arvostellen, vaan ainoastaan
kummastellen. Ukkonen kirjoittaa norjalaisen dekkarin niin sujuvasti, että
suomalaiseen lukijaan se uppoaa täysin. Unohdin lukevani suomalaisen
kirjoittajan tekstiä. Mutta miksi? Se jäi arvoitukseksi.
Norjalainen jäätutkija ja
jääkarhuasiantuntija Jacob Beck saa vuonna 2007 kutsun osallistua Norjan
edustajana Venäjän operaatioon, jossa on tarkoitus laskeutua sukellusaluksilla
pohjoisnavan alle merenpohjaan (kyseessä on sama retkikunta, jonka kuvat
paljastuivat Titanic-elokuvasta kopioiduiksi, muistatte varmaan). Beckillä on
venäläisten keskuudessa tuttuja menneisyydestä, ja perillä yksi heistä,
tunnettu arktisten alueiden tutkija Juri Abramov murhataan tutkimusaluksella.
Tapaus pidetään tiukasti piilossa julkisuudelta.
Bergeniläinen poliisi,
rikoskomisario Varja Foss törmää Beckiin ensimmäisen kerran tutkiessaan tämän
asuntoon tehtyä murtoa. Murto näyttäisi kuuluvan asuntomurtosarjaan, mutta
Beckin ja Fossin polut risteävät myöhemminkin paljon ikävämmän rikoksen
tutkinnan yhteydessä. Onko Beck sytyttänyt tuleen kesämökkinsä ammuttuaan ensin
veljensä? Mitä Beckin asunnosta on etsitty?
Kuvioihin liittyy
kansainvälistä politiikkaa ja ahneutta, koska arktisen alueen luonnonvarat
eivät kuulu oikein kenellekään mutta moni suurvalta ja myös Norja on niistä
todella kiinnostunut. Tutkimustieto jäänalaisista maantieteellisistä oloista on
mittaamattoman arvokasta. Mitä Beck tietää? Kuka tuon tiedon haluaa hinnalla
millä hyvänsä? Foss alaisineen tuntuu sitkeän poliisityön tuloksena törmäävän
johonkin pimeään, kovilla panoksilla pelattavaan peliin. Ketkä ovat roistoja?
Onko Beck uhri vai tekijä?
Panokset ovat siis kovat
kaikin tavoin ja piirit isot. Tiedä sitten, mistä johtuu, mutta jotenkin tuo
kansainvälinen vakoilu- ja talouspolitiikkakuvio jää kuitenkin jotenkin ontoksi
ja tehottomaksi tarinan kannalta. Beck on jää- ja jääkarhuasiantuntija, mutta
ympäristökatastrofi jää sivulauseosaan sekin. Jääkarhulla tosin on ratkaiseva osuutensa
eräässä juonenkäänteessä, mutta silti. Toivottavasti en pilaa kenenkään
lukukokemusta, jos paljastan, että kyse on sitten kuitenkin paljon
simppelimmistä asioista, mitä murhien ratkaisuun tulee. Ukkonen myös käyttää
kerrontakeinoja, joita en aivan täysin hyväksy…Loppua kohti kirja muuttuu
enemmänkin perinteiseksi dekkariksi kuin vauhtitrilleriksi. Minulle tämä kyllä
sopii, mutta jotenkin kokonaisuus jää puolinaiseksi. Ei synny oikein
poliisidekkaria, mutta ei ekotrilleriäkään.
Ukkonen kirjoittaa sujuvasti
ja vakuuttavastikin, mutta silti kirjasta jäi enemmän ymmällään olon tunne kuin
varmuus siitä, että uusi kansainvälinen kirjoittajatähti on syttynyt. Tosin
niin saattaa tuntemuksistani huolimatta olla, eihän sitä koskaan tiedä.
Toivotaan niin. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan Ukkonen aikoo tästä
lähteä. Onko luvassa Varja Foss -sarja? Ainakin tässä syvästi
traumatisoituneessa naiskomisariossa olisi aineksia kelpo sarjaan.
Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta
Gummerus 2014. 388 s.
Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti